Kapitalismi
Kapitalismi ja sosialismi ovat teorioita siitä, miten ihmisten yhteistyö kannattaa järjestää. Molempien juuret löytyvät kaukaa historiasta, perusmuotonsa teoriat saivat jo 1800 -luvulla. Molemmat olivat jo hautautumassa ajan syövereihin ennen kuin kapitalismin puolustajat nousivat puolustamaan aatettaan. Kyseessä lienee vastareaktio globalisaation, finanssikriisin ja suuryritysten vallan kritiikille. Suomeen kapitalismin elvytys saapui kunnolla vasta hiljan. Matti Apunen nosti esiin jo 30 vuotta sitten kuolleen Ayn Randin ajatuksia. Libera perustettiin edistämään kapitalismia. Säätiö suomensi Tom Palmerin kirjan "Kapitalismin moraali" ja kutsui kirjailijan Suomeen esittämään ajatuksiaan. Björn Wahlroos haastaa tuoreessa kirjassaan edustuksellisen demokratian ja hyvinvointivaltion. Moni muukin on lähtenyt liikkeelle. Tämä on tervetullutta, sillä vallitsevien uskomusten haastaminen pakottaa pohtimaan ja hiomaan tapaamme järjestää ihmisten yhteistyö. Politiikkojen riemuksi politiikka on samalla palannut takaisin politiikkaan.
Olisi kuitenkin sääli, jos nyt virinnyt keskustelu jäisi jo lukemattomia kertoja käydyn väittelyn hedelmättömäksi uusinnaksi. Tähän viittaa keskustelun vahva historiallinen painotus. Jälleen kerran kuulemme kahden viime vuosisadan huikeasta menestyksestä ja koskettavia tarinoita vääryyksistä. Jälleen kerran puramme kansallista traumaamme ajastamme Neuvostoliiton puudelina. On kuitenkin hyvä muistaa, että menneet sukupolvet olivat väärässä lähes kaikessa. Miten ihmeessä he olisivat osuneet naulan kantaan juuri ajatuksissaan kapitalismista tai sosialismista? Maailma on muuttunut niin paljon, että peruutuspeili ei välttämättä tarjoa merkittävää johtolankaa tulevaan.
Kapitalismin ja sosialismin vastakkainasettelu ei enää toimi, koska molemmat aatesuunnat edustavat samaa näkemystä hallinnan ja kontrollin tarpeesta. Molemmissa ihmisten yhteistyö järjestetään tiukan hallinnan varaan. Joku päättää muiden puolesta ja tälle jollekin sitten kerätään kaikki tarvittava tieto ja ohjauskeinot, jotta hän voisi käyttää valtaansa tehokkaasti. Tämä on ymmärrettävää, sillä molempien aatteiden syntyaikoina maailma nähtiin jättimäisenä kellona, jonka rattaita viilaamalla saavutettiin juuri haluttu tulos. Kaaosteoriasta, joukkoälystä, netistä tai populaarikulttuurista ei juuri ollut hajua. Sekä kapitalismi että sosialismi edustavat suunnitelmataloutta, tosin eri painotuksin. Sosialisti haluaa suunnitelmataloutta valtion tasolla. Kapitalismi taas luottaa suunnitelmatalouteen yritystasolla. Vihta ja vasta, eri nimet, sama ajatus.
Historia osoittaa, että hallinta ja suunnitelmatalous toimivat yksinkertaisessa maailmassa, mutta menettävät nopeasti tehonsa monimutkaisessa maailmassa. Tämän päivän maailma on monimutkainen ja monimutkaistuu nopeasti. Lahjakkainkaan päättäjä ei yksinkertaisesti kykene hahmottamaan maailman muutoksia ja mahdollisuuksia. Niinpä sekä kapitalismi että sosialismi estävät meitä hyödyntämästä niitä mahdollisuuksia, joita maailma tänään tarjoaa. Kun perinteinen sosialismi on käytännön tasolla kuopattu jo aikoja sitten, on perinteinen kapitalisti noussut tämän päivän sosialistiksi, suunnitelmatalouslogiikalla toimivien organisaatioiden puolustajaksi. Esimerkiksi kasvuyrittäjyyden vankimmat vastaan hangoittelijat löytyvät elinkeinoelämän kapitalismin nimiin vannovista piireistä. Tämä lobby kaatoi muun muassa viime hallituskaudella start up-yrittäjyyden edistämiseksi edellisen hallituksen ohjelmassa jo kertaalleen sovitut verokannustimet.
Jako julkisen ja yksityisen tekemisen välillä on yhtä keinotekoinen. Edustuksellisessa demokratiassa valtaa saava poliitikko tai virkamies päättää muiden puolesta muiden eduista muiden rahoilla. Säällinen meno pyritään varmistamaan jakamalla lainsäädäntövalta, hallintovalta ja tuomiovalta toisistaan riippumattomille elimille. Avoimuus, journalismi ja vaalit pyrkivät varmistamaan, että oma etu ei pääse korruptoimaan vallankäyttöä. Samoin yksityisen sektorin vallankäyttäjät ovat lähes kaikki ajamassa muiden puolesta muiden etua muiden rahoilla. Lainsäädäntö, tilintarkastajat ja journalismi pyrkivät varmistamaan, että yritysten valtaa käyttävät eivät kohtuuttomasti edistä omaa yksityistä etuaan muiden rahoilla. Suuryritysten johto puhuu mielellään yrittäjyydestä ja kritisoi julkisen vallan roolia, vaikka suuryritysten johtajat muistuttavat asenteiltaan ja tekemisiltään usein huomattavasti enemmän virkamiestä tai poliitikkoa kuin yrittäjää.
Menneinä vuosikymmeninä poliittisen päätöksenteon valvonta petti ja seurauksena oli runsas kirjo väärinkäytöksiä. Kun yksityisen sektorin valvonta petti saimme kokea saman ilmiön. Väärinkäytösten tapaan on logiikka huonojen päätösten osalta sama, eroa julkisen ja yksityisen välillä ei juuri ole. Valtiollisen vallan käytössä tehtiin virheitä ja Suomi syöksyi lamaan 90-luvulla. Yksityisen vallan käytössä tehtiin virheitä ja Sonerasta, Nokiasta ja monesta muusta yhtiöstä aiheutui kansakunnalle miljardien eurojen menetykset.
Olennaista ei siis ole jako julkisen ja yksityisen välillä. Olennaista on jako suljetun hallinnan (suunnitelmatalous) ja avoimen ketteryyden (mahdollisuuksien talous) välillä. Tänään ekosysteemi voi täydentää organisaatiota, joukkoistaminen työsuhteita, tekemisen tarkoitus ohjesääntöjä, massakustomointi vuosisuunnittelua, sosiaalinen media markkinointia, mikrorahoitus pankkitoimintaa ja osallistuminen omistamista. Näistä uusista mahdollisuuksista olisi ammennettavissa paljon jo nyt, mutta muutosta patoavat olemassa olevat rakenteet, ajatustavoista rutiineihin ja lainsäädäntöön. Kehityksen jarruttajia yhdistää yllättävänkin usein kapitalismin lippu. Me emme välttämättä enää tarvitse vallankäyttäjiä sen paremmin yksityiselle kuin julkisellekaan sektorille päättämään muiden puolesta muiden rahoilla muiden eduista. Kukin meistä voi tehdä sen nykyistä huomattavasti suuremmalta osin aivan itse.
Kapitalismin vastustamiseen tai puolustamiseen käytettävä energia voisi luoda jotain uutta, jos keskittyisimme miettimään seuraavaa viittä kysymystä. Miten tarjoamme yrittäjähenkiselle paremman mahdollisuuden yrittää vapaampana sääntelystä ja suurten monopolien ikeestä? Miten luomme maailman parantamisesta innostuneille helpomman tien parantaa maailmaa konkreettisin teoin? Miten avaamme yhteiskuntamme tietopohjan niin että jokainen voisi halutessaan antaa oman panoksensa päätöksentekoon. Kun merkittävimmät onnistumiset perustuvat nykyisin onnekkaille sattumille, miten luomme kulttuurin, joka edistää pikemmin kuin tukahduttaa näitä onnekkaita sattumia? Kun innostunut ihminen on kaikkein aikaansaavin, miten innostamme lukemattomat apaattiset suomalaiset elämään täysipainoista elämää?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Olet ja elät kuten kapitalisti, älä ole naivi hurskastelija.
Tarvitaan vain yksi kysymys: Oletko rikkaiden vai köyhien puolella?
Juuri tuohon kysymykseen vastaaminen johti viime vuosisadoilla mittaamattomaan kärsimykseen ja kymmeniin miljooniin turhiin, ennenaikaisiin kuolemiin...
Voisihan tietysti valistunut itsevaltius olla vaihtoehto demokratialle, vai voisiko?
Ei, koska valistunut itsevaltius on paitsi mahdoton yhtälö (sanat ovat niin vahvasti ristiriidassa keskenään) myös suunnitelmatalouden puhtain muoto ja juuri suunnitelmatalousajattelusta olisi nyt syytä pyristellä eroon...
Olen kuulevinani Proudhonin mietiskelevän ääneen, haudan takaa :)
Totta :D
Varsinkin sen myöhemmän Proudhonin äänen, joka ymmärsi yksityisen omistusoikeuden ja vapauden välisen kiinteän siteen. Ilman omistusoikeutta ei voi olla vapautta.
Proudhonin ajattelun kehittymisen ongelma oli, että tuolloin ei ollut järjestelmää, joka mahdollisti tiedon liikkumisen alhaisin transaktiokustannuksin. Suunnitelmataloudelle ei tuolloin ollut vaihtoehtoa, koska vapaamman mallin edellyttämän tiedon virtauksen synnyttäminen olisi tullut poskettoman kalliiksi. Toisin sanoen, Adam Smithin kuvaamien markkinoiden synnyttäminen ei ollut mahdollista mikro- tai semimikrotasolla, siksi tarvittiin yrityksiä, joiden sisäinen logiikka on suunnitelmatalouslogiikkaa.
Nyt meillä on internet ja sosiaalinen media palveluineen. Ne avasivat oven muutokselle. Tiedon siirtämisen ja käsittelyn transaktiokustannukset alkavat olla monessa lähellä nollaa. Nyt joukkoistamisessa on paitsi järkeä myös realismia.
Katsotaanpa millainen pulina tästä nousee kun mainitaan sana anarkismi ;)
Itseäni on viime aikoina vaivannut ajatus siitä, oliko humanismin synty, jälkiseurauksineen, sittenkin suunnaton erehdys. Tosin en ole päässyt itseni kanssa sopuun siitä, miten kauas historiassa pitäisi peruuttaa voidakseen löytää vaihtoehtoisia, valtavirralta piilossa tai unohduksissa säilyneitä lankoja.
Kokeeksi löisin Erasmus Rotterdamilaista halolla päähän - anarkisti kun olen.
Pisteet Mikaelille siitä, että hän suhtautuu kapitalismiin paljon uteliaammin ja jopa oikeistolaisemmin kuin iso osa kokoomuslaisista.
Tekstissä on kuitenkin turhan itsepäistä analyysiä, joka ei oikein keskustele talous- ja yhteiskuntateoreettisten klassikoiden kanssa, joihin tekstissäkin myös viitataan. Näkisin tekstin suurimpana kehittämisen aiheena näkemyksen, ettei yksityinen ja julkinen toiminta eroa toisistaan. Tässä ei voida sivuuttaa valtion anatomiaa pakottamisen ja velvoittamisen koneistona.
Yksityinen toiminta perustuu sopimusvapauteen, jossa esim. yritysomistajat ovat luovuttaneet vapaaehtoisesti valitsemilleen edustajille päätäntävallan. Sosialistisessa suunnitelmataloudessa ei tunneta yksityistä omistusoikeutta pääomaan tai vapautta yksityisyrittäjyyteen. Kaikki munat on samassa valtion korissa. Tällöin ei myöskään ole mahdollisuutta edes irtisanoutua oman osuuden käyttämisestä hölmösti, mikäli tällaiseen osuuteen on edes lupaa.
Täytyy myös ymmärtää, että suunnitelmataloudessa on syrjäytetty markkinoiden hintajärjestelmä sekä yksityinen voittojen ja tappioiden järjestelmä. Nämä ovat elintärkeitä informatiivisia mekanismeja, jotka juuri tekevät kapitalismista Joseph Schumpeterin kuvaileman evolutiivisen "luovan tuhon" tai hayekilaisittain spontaanin järjestyksen. Ennen seuraavia kovaäänisiä analyysejä kannattaa tutustua kapitalismin ja sosialismin talousteoreettiseen yhteenottoon, jota valitettavasti vain harvoin näissä ikuisuuskeskusteluissa käsitellään
http://fi.wikipedia.org/wiki/Talouslaskun_ongelma
Itse olin muuten seuraamassa Palmerin luentoa, kun hän kävi Suomessa. Minusta tärkeintä antia hänen luennossaan oli erottelu markkinakapitalismin ja politisoituneen hyvävelikapitalismin välillä. Kun puhutaan kapitalismista, nämä kaksi täysin eri järjestelmää sekoittuvat ja tuhoavat keskustelun hedelmällisyyden. Esim. vasemmistolainen Naomi Klein kritisoi tietämättään hyvävelikapitalismia, joka ei ole myöskään Palmerin edustamien klassisten liberaalien mieleen. Kleinin ongelmana vain on, että hän kutsuu hyvävelikapitalismia liberaaliksi kapitalismiksi vetäen mukaan Milton Friedmanin ja Friedrich Hayekin kaltaisia harmittomia liberaaliteoreetikkoja.
Tässä vähän aineksia tulevia keskusteluja varten. Itse näkisin, että hyvävelikapitalismin kitkeminen ja korvaaminen nykyään niin harvinaisella liberaalilla kapitalismilla ansaitsisi tukea koko poliittiselta kentältä. Jatkakaa ihmeessä aiheen käsittelemistä, mutta mieluiten aineistopohjaisesti populismia ja yksinkertaistuksia vältellen, kiitos!
Thomas,
juuri noista perinteisistä vallihaudoista pitäisi mielestäni nousta. Olen ollut töissä kansainvälisessä suuryrityksessä, keskisuurissa yrityksissä, järjestöissä, politiikassa, valtionhallinnossa ja mukana pienissä start upeissa. Vahva kokemus kaiken tuon jälkeen on, että nuo teoriat ovat vain teorioita. Valtiolla työskentelee lukemattomia ihmisiä erilaisin tarkoitusperin. Ei ole olemassa sellaista entiteettiä kuin "valtio pakottamisen ja velvoittamisen koneistona". Yksityisen toiminnan sopimusvapaus ja vallan luovuttaminen vapaaehtoisesti valitsemilleen edustajille on sekin vain teoriaa. Käytännön pörssijoittaminen muistuttaa pikemminkin lottoamista kuin osallistumista yhtiön päätöksentekoon. Osta vaikka Nokian osakkeita ja yritä vaikuttaa yhtiön linjaan ;)
Sosialismi on jo kuopattu ja siksi siitä ei ole vastavoimaksi ja identiteetin rakentajaksi kapitalismille. Kuten sanoin, kapitalismi muistuttaa tänään pikemminkin sosialismin manttelinperijää kuin vaihtoehtoa jollekin, koska sitä jotain ei enää ole.
Yksityisen omistusoikeuden merkitys on laajasti tunnustettu eikä se enää kelpaa minkään teorian käyttövoimaksi. Siitä kun lähes kaikki ovat samaa mieltä. Hyvävelikapitalismi ei myöskään ole erillinen ilmiö, vaan suunnitelmatalouslogiikalla toimivien organisaatioiden sisään rakennettu valuvika. Kun kapitalisti päättää johtamassaan yrityksessä muiden puolesta muiden eduista muiden rahoilla, on houkutus omien taskujen täyttämiseen vahva. Varsinkin kun ahneus on nostettu hyveeksi ja mittavilla palkkioilla yritysten johtoon houkuteltu juuri niitä ahneimpia yksilöitä.
Tuo talouslaskun ongelma on pääsyy siihen, miksi sosialismi ei toiminut. Vapaampi yhteistyö edellyttää informaation siirtämistä kohtuullisin kustannuksin. Raha oli siihen oiva väline. Tänään tuo informaatio voi siirtyä tehokkaammin myös muilla välineillä kuin rahalla, kiitos internetin. Raha informaatiovälineenä nosti ihmisten yhteistyön tehokkuutta merkittävästi. Yhtä merkittävä tehostumisen väline löytyy tänään joukkoistamisesta. Ei rahan korvikkeena vaan sen rinnalla.
Hyvä ja perusteltu vastaus sinulla, kiitos siitä!
Kiitos ajasta ja vastauksestasi!
Näkisin, että teorioiden ja todellisuuden erottamista pitäisi välttää. Kun on käytössä selittäviä ja nöyriä teorioita, ne voivat antaa pätevän viitekehyksen tunnistaa ilmiöitä ja taustalla vaikuttavia voimia verrattuna ajatteluun, että teoriat olisivat vain etäisiä ja irrallisia "ihanteita".
Voisin esimerkkinä antaa selvennyksen sille, miksi valtio on mm. monessa talouskirjallisuudessa (liberaalista yhteiskuntakirjallisuudesta puhumattakaan) pakottamisen ja velvoittamisen koneisto. Kaikki valtion toiminta vaikkapa valtion omistamiin organisaatioihin rahoitetaan yksityisillä voimavaroilla, jotka kerätään veroina. Yksityisessä toiminnassa saat päättää, mihin firmaan sijoitat, vai sijoitatko ollenkaan. Veronmaksajana sinun on pakko maksaa se prosentti, joka sinulle lankeaa, eikä niin, että maksaisivat vain esim. maanpuolustuksesta, poliisista ja vähimmäisestä yhteiskunnallisesta infrastruktuurista.
Seuraavaksi tullaan vähän vastaan sillä, että kansalainen voi vaaleisas äänestämällä yrittää vaikuttaa aivan kuten sanoit piensijoittamisesta. Olennaista on kuitenkin se, että valtio kerää kaikilta väkipakolla rahaa hankkeisiin, joista viime kädessä ei voi kirjoittaa henkilökohtaista sopimusta. Yksityisillä toimijoilla ei kuitenkaan ole valtion kaltaista auktoriteettia verottaa väkipakolla vastaantulevia, vaan asiakkaat ja osakkaat on ansaittava markkinoinnilla muiden kilpailijoiden joukosta.
Uskon, että meidän molempien on lopulta helppo jakaa mm. byrokratian isänä tunnetun sosiologin Max Weberin luonnehdinta valtiosta fyysisen voimankäytön monopolina.
Hyvävelikapitalismi on ilmiö siitä, ettei meillä ole vahvaa perustuslakia, joka rajoittaisi valtion voimankäytön rajat ja turvaisi tietyt elämänalueet täysin sopimusvapauden alaisiksi ja valtion sääntelyltä vapaaksi. Hyvävelikapitalismi on varsinkin suuryritysten mieleen, koska mm. mittakaavaeduilla ja suuremmalla pääomalla on kannattavampaa ottaa vastaan pikkutarkkaa sääntelyä, mikäli payoffina on suhteellisesti suuremman kitkan aiheuttaminen markkinatulokkaille ja pienemmille kilpailijoille. Usein julkisvallan kanssa kaveeraaminen tuo yrityksille myös muun kaltaista strategista kilpailua avaininformaation, kilpailuttamisen jne. suhteen. Minusta se on ongelmallista, koska painopiste siirtyy tällöin asiakkaiden palvelemisesta julkisvallan avainedustajien miellyttämiseen. Julkisvalta on kuitenkin eräänlainen monopoli, jonka asemaa ei tulisi käyttää väärin.
On muistettava, että valtiotkin ovat omistusorganisaatioita kuten yritykset. Valtio voi olla omistusmuodoltaan mm. osakeyhtiö tai kansallisuuteen perustuva osuuskunta kuten kansallisvaltiot. Suunnitelmataloudessa valtio, joka omistaa maa-alueen, sekä kaiken sen päällä olevan irtaimiston, on ottanut maan hallintaansa. Kapitalistinen valtio sen sijaan omistaa kaiken maan ja irtaimiston, mutta sallii kansalaisten ja yritysten hallinnoida valtion omaisuutta.
Hyvä tapa havainnollista tätä on ajattelemalla, että on olemassa mies, joka omistaa maata. Hänen mailleen saapuu perheitä, jotka pyytävät lupaa saada olla hänen maillaan. Maanomistaja myöntyy, koska ajattelee perheillä olevan intressi kehittää hänen maataan. Maanomistaja kuitenkin jatkuvasti omistaa kaiken sen, mitä perheet hänen maallaan pitää, vaikka perheet tekisivät työtä. Perheiden saama lisäarvo on olemisoikeus maanomistajan mailla. Maanomistaja voi maillaan ottaa perheiltä omaa omaisuuttaan veroina niin paljon kuin lystää ainakin omistusetiikan näkökulmasta.
Ken omistaa maan, säätää lait. Ken säätää lait, omistaa maan. Maanomistus lähtee viime kädessä kiväärin piipusta historiallisesti katsottuna.
Ei kapitalismi ole mikään aate vaan talousjärjestelmän määritelmä. Voi sitä sanoa markkinataloudeksikin, mutta ei se järjestelmä lainalaisuuksineen siitä muutu mihinkään. Jos tämä ei ole demareille vielä valjennut, niin ei voi kuin valittaa vaan. Ei sitä tarvitse fanittaa tietämättä kuinka siinä voi toimia ja mitä se vaatii.Politiikalla voi vaikuttaa yhteiskuntaan. Valitettavasti suurin osa politikkaa on lokaalista, mutta kapitalismi on globaalia.
Totta, kapitalismin määritelmä on niin yleinen, että siitä leviää lukemattomia eri versioita. Joillekin kapitalismi tarkoittaa sitä, että omistusoikeutta ei saa loukata, varastaminen on pahasta ja yrittäminen hyvästä. Helppo allekirjoittaa. Toisille taas kapitalismissa rahan liikkeelle laskeminen olisi siirrettävä keskuspankeilta yksityisille yrityksille. Vaikea allekirjoittaa. Keskustelua vaikeuttaa, kun kullakin on oma kapitalisminsa, josta puhuu. Siksi voisi ehkä unohtaa koko kapitalismin käsitteen ja puhua konkreettisemmin siitä, miten ihmisten yhteistyö kannattaa järjestää...
Nokia tuotti kansantaloudelle miljardien voitot eikä suinkaan miljardien menetyksiä. Valtionyhtiö Stora Enso teki kauppa- ja teollisuusministeri Erkki Tuomiojan ohjauksessa miljarditappiot ylihintaisella Amerikan-ostoksellaan ja Sonera pienemmät tappiot omilla ylihintaisilla ostoksillaan.
Pörssikurssit varoittivat Soneraa: aina, kun se osallistui huutokauppaan, Soneran kurssi laski, ja kun se luopui Britannian 3G-huutokaupasta, kurssi nousi. Valtionyhtiönä sen ei kuitenkaan tarvinnut piitata markkinoiden mielipiteestä.
Kapitalismi ei luota hierarkioihin. Jokainen saa sijoittaa jokaiseen yritykseen sen verran kuin haluaa, ja jotkut luottavat hierarkkisempiin, toiset vähemmän hierarkkisiin yrityksiin. Keskimäärin vähemmän hierarkkiset yritykset syrjäyttävät markkinoilla hierarkkisoituneempia ja jäykistyneempiä, mutta kunkin alan ja yrityksen tilanteesta riippuen optimihierarkkisuus vaihtelee.
Sosialismissa valtio päättää jostain hierarkiasta ja pakottaa kaikki elämään siinä, halusivat tai eivät, eikä anna ihmisille vapautta rakentaa juuri sellaisia hierarkioita kuin haluavat sekä valita, keiden kanssa asioivat ja keiden kanssa eivät. Kapitalismi antaa. Kapitalismissa saa vaikka rakentaa oman sosialistisen yhteisön, kunhan ei rahoita sitä varastamalla kuten sosialistiset valtiot tekevät.
Nokian pörssiarvo taisi olla parisataa miljardia euroa. Nyt kymmenen. Samoin kuihtuivat verotulot, tilaukset alihankintaketjulta ja työpaikat. Virheellinen strategia tai johtaminen (vaikea sanoa ulkoapäin kumpi) tulivat kalliiksi. Epäonnistuminen ei katso organisaation julkista tai yksityistä omistusta, se tulee jos johtojärjestelmä ei kykene vastaamaan ajan haasteisiin. Sama juttu Soneralla, pörssiyhtiö päätti itse virheistään ja valtio omistajana (valitettavasti) ei estänyt virheitä, koska uskoi että pörssiyritysten toimintaan ei valtio-omistajan pidä puuttua.
Tuota sinun kuvaamaa sosialismia löytyy enää lähinnä Pohjois-Koreasta ja osin Kuubasta ja muutamasta muusta maasta. Sielläkään ei enää pitkään. Ei se ole enää relevanttia. Tuo taistelu meni jo ;)
"Osta vaikka Nokian osakkeita ja yritä vaikuttaa yhtiön linjaan"
Juuri niin. Mitä surkeammin Nokia toimii, sen alemmas sen kurssi putoaa ja sitä varmemmin joku ostaa sen pois, vaihtaa johdon parempaan ja myy voitolla. Näin markkinat kannustavat yritysjohdot toimimaan hyvin, ja kun jotkut eivät silti viitsi tai pysty, heidät vaihdetaan sopivampiin.
Jos kuitenkin jotkut typerykset ostavat surkean yhtiön osakkeita ylihintaan, myyjiä löytyy kuitenkin enemmän, viimeistään sitten, kun tappioita on kasautunut tarpeeksi. Myös "lyhyeksi myynti" mahdollistaa typerysten vaikutuksen kompensoinnin.
Huonosti toimiva yritys myös menettää markkinaosuuttaan kovaa vauhtia niille, jotka palvelevat kuluttajia paremmin. Valtioiden kohdalla tämäkin toimii paljon heikommin.
Nokian pörssikurssi on mennyt ylös ja alas mutta paljon enemmän ylös. Tämän lisäksi se on tuottanut suomalaisille miljoonien ja miljardien edestä palkkaa, parempia puhelimia jne. Ei Nokia nettona tuottanut Suomelle tappiota vaan voittoa - vai haluaisitko sinä, että Nokiaa ei olisi ollutkaan olemassa?
Nyt vain ehkä sen aika on korjautua yrityksillä, jotka nykyaikana ovat ihmiskunnalle hyödyllisempiä, ellei johto saa tehtyä Nokiaa jälleen sellaiseksi.
Myös Suomen sosialismi on kuvailemani kaltaista: valtio ottaa palkansaajan tuloista yli puolet erilaisina veroina ja maksuina pakolla ja määrää, mitä niillä tehdään, eikä palkansaaja voi tätä estää, vaikka käyttötarkoitus olisi miten typerä tahansa. Suomessa onneksi sosialismia on vähemmän kuin useimmissa muissa valtioissa.
Käytät Mikael sanaa kapitalismi terminologisesti väärin mutta kuvailet sitä tarkalleen tavalla, jolla nykyinen voimakkaasti säännelty sekatalous toimii.
Ongelmana on juuri sääntely, jolla lainsäätäjät pyrkivät keskittämään markkinat muutamille monopoliasemaan pyrkiville toimijoille. Viimeisin uutinen koski metalliteollisuutta, jolle laatujärjestelmän nimellä langetettu EU-tasoinen kilpailunrajoituslaki horjuttaa pieniä ja keskisuuria toimijoita.
Järjestelmä, jossa tuomarit päättävät lopputuloksen ei ole vapaata kilpailua, johon markkinataloudessa pyritään. Minunkin on kovin vaikea erottaa sosialismia ja "kapitalismia" toisistaan - molemmissa valtion johtoon nimetyt päättävät, kenelle rahat kanavoidaan.
Tämän vallan pitäisi olla jaettu alimmalle tasolle, kuluttajille, jotta voitaisiin puhua markkinataloudesta.
Kapitalistinen yhteiskunta perustuu työn tarjonnalle ja kysynnälle. Kapitalistinen yhteiskunta ajautuu kuitenkin ongelmiin, kun työn kysyntä laskee tai jopa romahtaa tuotantoteknologian kehityksen ja leviämisen kautta.
Minä veikkaan, että ennen vuotta 2030 niin suuri osa työpaikoista on automatisaation hävittämää, ettei työhön perustuva kapitalistinen yhteiskunta voi toimia. Ihminen, joka omistaa vain itsensä, ei voi enää elättää itseään ja perhettään myymällä työvoimaansa markkinoille, koska koneet hoitavat kaiken tehokkaammin ja laadukkaammin.
Jotain tämän päivän teknologioita, jotka kehittyessään ja diffusioituessaan murtavat lukuisten ammattien arvontuotantomallin:
1. 3D-tulostus
2. Pilvipalvelut
3. Big Data Analytiikka
4. IBM Watson & DeepQA
5. Puheen tunnistus
6. Automaattinen tekstin tuotanto
Suurin muutos, mitä ihmiskunta kokee sitten teollisen vallankumouksen, tulee olemaan työn täydellinen koneellistuminen. Talous tulee lähes täysin riippumattomaksi ihmistyöstä, joka asettaa yhteiskunnan suurten kysymysten äärelle: Millä perusteella ihmisellä on oikeus tuotannon tuloksiin, vai onko lainkaan?
Samaa mieltä kehityksestä mutta huomattavasti optimistisempi lopputuloksesta. Fordismi opetti aikoinaan viime vuosisadalla kuluttamisen merkityksen. Yritystoiminta ei ole mahdollista ilman markkinoita, joilla on myös kysyntää. Fordismi loi tuon kysynnän. Maksamalla parempaa palkkaa ja työllistämällä syntyy kuluttajamarkkina, jonne niitä tuotteita ja palveluita voi myydä. Siksi työpaikat eivät tule katoamaan, vaikka tekninen kehitys sen mahdollistaisikin.
Voimakkaasti kilpaillussa taloudessa kannattaa olla vapaa matkustaja ja automatisoida kaikki, jos vain pystyy. Jos kilpailijat hyvää hyvyyttään työllistävät ihmisiä vain jotta markkinoilla olisi ostovoimaa, käärii itse parhaimmat voitot, kun itse pyörittää tuotantoa alhaisemmilla kustannuksilla automatisaation ansiosta ja myy kilpailijoiden työllistämille ihmisille tuotteita halvemmalla tai suuremmalla katteella.
Miksi palkkaisin juristin palvelemaan asiakkaitani 200 euron tuntipalkalla, jos voin tuottaa asiakkaille samoja palveluita 1/10 kustannuksista älykkäillä pilvipalveluilla? Siksikö, jotta tällä ihmisellä olisi ostovoimaa?
Tuo on täysi myytti, eikä kukaan kansantaloustieteilijä usko siihen. Ford ei menestynyt siksi, että sen työntekijät olisivat kuluttaneet korkeampaa palkkaa fordin tuotteisiin. Raha ei monistu tällä tavalla.
Ford loi paremman tuotantotekniikan, jolla pystyi hyödyntämään tehokkaammin raaka-aineita ja työvoimaa. Käyttämällä saman määrän työvoimaa ja raaka-aineita, kuin kilpilijat, pystyi Ford tuottamaan enemmän ja parempia tuotteita. Koska paremman tekniikan vuoksi työvoiman tuottavuus kasvoi, pystyi Ford myös maksamaan korkeampia palkkoja, ja sai näin myös motivoituneempaa työvoimaa.
Myös muilla aloilla tuotanto tehostui, jolloin näiden alojen työntekijät pystyivät tuottamaan enemmän hyödykkeitä myyntiin. Näin siis kaikilla aloilla palkkojen keskimääräinen ostovoima parani. Vaikka ostovoima nousee, niin palkan keskimääräinen suuruus ei nouse, vaan tuotteiden hinnat laskevat palkan pysyessä samana. Palkkatason muutos on puolestaan seurausta rahapolitiikasta. Inflaation seuraksena niin palkat, kuin tuotteiden hinnatkin nousevat, mutta ostovoia ei parane. Inflaatio on keskuspankin aiheuttamaa, ja sitä käytetään mm. piiloverotukseen ja etuoikeutettujen liikepankkien tukemiseen. Massiivisia ja epäsuosittuja hankkeita, kuten maailmansotia, ei voitaisi rahoittaa ilman keskuspankkien rahakoneita.
Tämä hyvävelikapitalsimin muoto aiheuttaa mm. taloussuhdanteet jatkuvine pörssikuplineen ja lamoineen.
Mikael, kärsit vakavasta osmosoininvaara-dilemmasta. Ajattelet ja tunnet kuten kokoomuslainen, mutta et pääse irti ajatusrakennelmasta, jota olet vuosikymmenet vaalinut. Vapaudu ja tule mukaan! Vai Uutta Ihmistäkö odotat ja rakennat?
''Me emme välttämättä enää tarvitse vallankäyttäjiä sen paremmin yksityiselle kuin julkisellekaan sektorille päättämään muiden puolesta muiden rahoilla muiden eduista. Kukin meistä voi tehdä sen nykyistä huomattavasti suuremmalta osin aivan itse.''
Tuosta on helppo olla samaa mieltä (tosin yksityiselle sektorille harvoin joutuu antamaan rahaa vasten tahtoaan).
Miten tähän ''mahdollisuuksien talouteen'' muuten sopii esimerkiksi median ja kansalaistoiminnan valtiovetoinen rahoitus?
Miten on perusteltua, etä on olemassa jokin entiteetti, joka päättää, että jokin asia (esimerkiksi kasvuyrittäminen) on hyödyllistä ja antaa sille veroetuja? Mielestäni kokonaisvaltaisempaa olisi ottaa tuet sekä turha sääntely pois ja sen jälkeen kaikki samalle viivalle.
''Kun innostunut ihminen on kaikkein aikaansaavin, miten innostamme lukemattomat apaattiset suomalaiset elämään täysipainoista elämää?''
Ketkä tässä kohtaa ovat ''me''?
Minä haluaisin myös kuulla Jungnerin näkemyksen siihen, miten tähän kuvioon sopii kansalaisjärjestötoiminnan valtiovetoisuus. Kirjoitin asiasta tänään http://superninjaturtle.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...
Millä nimellä pitäisi kutsua "kansalaisjärjestökenttää" jos nyt kuitenkin 32% (1.6 miljardia euroa) sen liikevaihdosta tulee julkiselta sektorilta. Eikö tähän pitäisi päteä Jungnerin esittämä teesi vallan hyvin?
Valtarakenteiden ulkopuolelta voi näyttää, että asiat maailmassa vain tapahtuvat. Näin ei kuitenkaan ole. Tapahtumien takana on tekoja. Sosiaalisessa kanssakäymisessä on vahva jatkuvuuden voima ja siksi asioiden kääntäminen vaatii aktiivista toimintaa. Julkinen valta voi olla yksi tehokas työkalu muutoksen tekemisessä.
Otetaan esimerkiksi tuo kasvuyrittäjyys. Sen tehokkuus hyvinvoinnin, työllisyyden ja kasvun parantamisessa on osoitettu maailmalla moneen kertaan todeksi. Jos haluaa hyvinvointia, kasvua ja työllisyyttä, kannattaa edistää kasvuyrittäjyyttä. Suomessa on yrittäjähenkeä, osaamista ja pääsy markkinoille paremmassa kunnossa kuin koskaan. Silti kasvuyrittäjyys ei voimistu kaivatulla tavalla. Jos ehdottamasi mukaan valtio vetäytyisi rahoituksesta, sijoitettaisiin kasvuyrittämiseen uutta pääomaa tänä vuonna 120 miljoonan euron sijaan vain 70 miljoonaa euroa. Jos valtion noin toimien säästämä 50 miljoonaa euroa käytettäisiin täysimääräisesti verotuksen ja velanoton pienentämiseen, olisi sen vaikutus noin promille, keskituloiselle veronmaksajalle siis euro kuukaudessa. Tuota kevennystä kukaan tuskin sijoittaisi suoraan kasvuyrittäjyyteen.
Jos sen sijaan valtio epäsymmetrisillä rahastoilla vähentäisi kasvuyrittäjyyteen liittyvää riskiä, lähtisivät eläkeyhtiöt liikkeelle (sijoitusomaisuus 140 miljardia euroa). Jos siihen saataisiin verohelpotus eläkesäästämisen tapaan, saattaisivat kotitaloudetkin lähteä mukaan (pankkitalletukset 70 miljardia euroa). Kasvuyrityksiin sijoitettavan riskipääoman kymmenkertaistuminen miljardiin euroon saattaisi hyvinkin synnyttää ekosysteemin, jossa menestys synnyttää menestystä. Näin kävi mm. Israelissa, juuri noilla toimilla. Nyt Israelista on listattu Nasdaqiin yli sata kasvuyritystä, Suomesta muistaakseni kaksi. Kun tämä Sampo saataisiin jauhamaan, voisi valtio toki vetäytyä ja jättää jatkon markkinoiden varaan. Markkinat eivät tuota ilmiötä kuitenkaan Suomeen pysty synnyttämään. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvuyrityksiin tehtävät yksityiset sijoitukset ovat Suomessa puolittuneet. Antaa mennä -politiikka ei siis käytännössä toimi.
"Me" ovat kaikki ne, jotka eivät vielä ole niin apaattisia etteivät viitsi edes käydä tätä keskustelua.
Melkoista utopismia ja mäenlaskua - onneksi! -, olkoon sitten sosialismia tai kapitalismia. Tosiaan kaipaa hallintaa ja kontrollia tätä lukiessa, niitä joita kirjoittajalta ja hänen edustamaltaan "ajattelulta" puuttuu.
Kaltaisesi ovat vastuussa taloudellisesta, alueellisesta ja terveydellisestä eriarvoisuudesta ja siitä, että köyhä ja työtön elävät kovin paljon lyhyemmän ja rankemman elämän kuin Te muut. Tappopolitiikka on tappopolitiikkaa joka vuosisadalla.
Onko menestys, oma tai puolueen, tärkeämpää kuin oikeudenmukaisuus, vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Ei tarvi vastata, vastaus on niin ilmeinen.
Laitan kommentin talteen, opiksi ottaneena. Oppia ikä kaikki. Joillekin sopii vain narsistinen politiikka ja keskustelu.
Kannattaa lukaista tämä ja myös avata kirjoituksen sisällä oleva linkki
http://anttiliikkanen.blogs.fi/2012/04/29/925-940-...
Kirjoituksen edustamalla populismille ja "ajattelulle" on nimikin: väärän rahan tekeminen. Metafora myötäilee puhuntaasi ja "ajatteluasi". Niiden mukaan kaikki on kaupan, ja raha ratkaisee. Kunhan se tulee itselle ja puolueelle.
Itsekin olen aika kyllästynyt sosialismi/kapitalismi-debattiin, koska se ei ikinä johda mihinkään. Siksi en jaksanut lähteä Palmeriakaan kuuntelemaan, vaikka tilaisuus varmasti olisikin ollut intellektuellilla tasolla ihan mielenkiintoinen.
Yksilönvapauden kannattajana olen ensisijaisesti kiinnostunut itse elämään yksilönvapautta kunnioittavassa yhteiskunnassa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Suomi on niin paikoilleen jumittunut paikka, ettei täällä saa mitään suuria muutoksia aikaan millään. Toki asia on siinä mielessä positiivinen, ettei varmaankaan ole tulossa suuria muutoksia huonompaan suuntaan - mutta se ei loppujen lopuksi ole kovin kivaa, koska parempaankaan suuntaan on turha odottaa mitään muutoksia.
Poliittinen järjestelmä on niin ummehtunut, ettei se siedä mitään uutta ja radikaalia. Ideoita kyllä riittää, mutta niitä ei ikinä kuunnella, tai jos kuunnellaan, niin unohdetaan samantien ja jätetään toteuttamatta.
Mikä siis neuvoksi? Itse olen ainakin jo aika pitälti heittänyt hanskat tiskiin Suomen osalta. Turha yrittää mitään, koska mistään ei ole apua. Luultavasti kaikista helpointa olisi muuttaa ulkomaille. Sitä ainakin suosittelen lämpimästi kaikille yrittäjyyshenkisille fiksuille ihmisille.
Ayn Randin kirjassa Atlas Shrugged kuvataan tilanne, jossa yrittäjät, keksijät ja ahkerat työntekijät kyllästyvät yhteiskunnan jatkuvaan holhoukseen, verotukseen ja sääntelyyn ja päättävät mennä lakkoon. Tarkoituksena on näyttää yhteiskunnalle, miten tärkeitä he ovat, kun kaikki syöksyy kaaokseen ilman heitä. Ehkä Suomi kaipaa jotain samanlaista? Ajetaan kaikki fiksut ja ahkerat ihmiset ulkomaille, jotta kaikki menee täällä päin persettä, jonka jälkeen kansalaiset tajuavat, miten tärkeää on ylläpitää yrittäjyysmyönteistä ilmapiiriä.
Ulkomaille muutto voi olla monestakin syystä hyvä ratkaisu. Periksi antaminen ei minusta kuitenkaan ole sellainen syy. Jos sinä koet noin, niin kuka muu tätä maata voisi paremmin muuttaa kuin sinä? Vaikeaahan se on, mutta niin on maailman muuttaminen ollut kautta aikain. Jos se olisi helppoa, sitä tekisivät kaikki ;)
Keskity johonkin yksittäiseen sinulle tärkeään asiaan ja aloita siitä. Älä lyö päätäsi turhaan byrokratian seinään vaan tee jotain konkreettista. Jos se ei onnistu, kokeile jotain muuta.
Think big, act small, scale fast!
"Keskity johonkin yksittäiseen sinulle tärkeään asiaan ja aloita siitä."
Noh, kyllähän minä olen jo esimerkiksi tuonut poliittisen piraattiliikkeen Suomeen.
Mutta viime aikoina on käynyt yhä selvemmäksi se, että tekijänoikeusjärjestelmää kannattavat tahot eivät ole perääntymässä tippaakaan, vaan jatkavat jopa aiempaa mafiamaisemmilla toimintatavoilla. Tarkoittaa siis sitä, että politiikan kautta myötävaikuttaminen kulttuurin vapauttamiseen ei tule onnistumaan ainakaan lähivuosina. Samaan aikaan teknologia kehittyy yhä nopeammin, mutta tätä kehitystä ei päästä käyttämään hyväksi luomalla yhä parempia ja monipuolisempia palveluita kulttuurin osalta.
Näyttää siis siltä, että piraattiliikkeen olisi palattava takaisin juurilleen, eli kansalaistottelemattomuuteen. Se olisi ainakin konkreettista.
"Vaikeaahan se on, mutta niin on maailman muuttaminen ollut kautta aikain. Jos se olisi helppoa, sitä tekisivät kaikki ;) "
Tässä onkin se juju. Oleellista on se, miten voisimme muuttaa yhteiskuntaa niin, että hyvinvointia lisääviä päätöksiä kannustettaisiin, ja korruptiota, turhaa holhousta ja ylimääräisiä kieltoja sekä kaikenlaista tuhlausta suosivia päätöksiä estettäisiin.
Kaikki ideat eivät ole samanarvoisia, joten tarvitsemme systeemin, jossa hyviä ideoita suositaan huonojen ideoiden kustannuksella. Mutta sellaiseen ei päästä nykysysteemistä, koska tätä ei nyt vaan pysty muuttamaan radikaalisti. Muutoksia saa tehdä ainoastaan, jos ne ovat pientä viilaamista eivätkä aiheuta mitään merkittävää vaikutusta mihinkään.
Jos nyt sitten joku ottaa tällaisessa systeemissä yhden asian, jota pyrkii parantamaan, niin hän käyttää siihen luultavasti useiden vuosien aikana satoja tunteja omaa aikaansa ja mahdollisesti myös huomattavan summan omasta omaisuudestaan. Ja mikä on tulos? Se yksi asia voi muuttua minimaalisesti parempaan suuntaan - yleensä niin vähän, ettei sillä ole mitään merkitystä. Pahimmassa tapauksessa työstä ei ole ollut mitään apua, vaan se asia on luisunut yhä pahemmaksi. Ja vaikka se olisikin parantunut merkittävästi, niin kokonaisuuden kannalta sillä ei ole merkitystä, koska samaan aikaan kymmenessä muussa eri asiassa ollaan menty saman verran huonompaan suuntaan.
Ei tässä ole mitään muuta mahdollisuutta kuin tunnustaa, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen on hukkaan heitettyä työtä. En oikein voi suositella sitä kenellekään hyvällä omatunnolla. Tässä tilanteessa luovuttaminen on ainoa älyllisesti rehellinen ratkaisu.
SP:"Ayn Randin kirjassa Atlas Shrugged kuvataan tilanne, jossa yrittäjät, keksijät ja ahkerat työntekijät kyllästyvät yhteiskunnan jatkuvaan holhoukseen, verotukseen ja sääntelyyn ja päättävät menn..."
Tässä hyvä arvostelu Atlas Shrugged -elokuvasta:
http://www.firstthings.com/article/2011/05/the-tro...
No eihän tuo ollut arvostelu elokuvasta, vaan kirjoittaja ilmaisi mielipiteensä siitä, että kirjasta aiotaan tehdä elokuva.
Itse olen sekä lukenut kirjan (vaatii sekä keskittymistä, että kärsivällisyyttä) ja nähnyt elokuvan (ei kovin hyvä, ainakaan verrattuna kirjaan).
Arvosteletko heittämällä, vai oletko lukenut kirjan tai nähnyt elokuvan? Se ei kirjoituksestasi käy ilmi.
Mä luulin, että vain The Fountainheadista on elokuva, mutta tästä Atlas Shruggedista en ole kuullutkaan
Teoriaa, kirjallisuutta, aatteen palovoimia riittä; missä teot ?
Kun lapsi syntyy vajavaisenakin, hän saa kehittyneissä maissa kaikki tiedemiestenkin viimeiset opit käyttöönsä keskoskaapista ulos maailmaan.
Siellä hyvissä olosuhteissa paapomiset, huonoissa ei mitään kuin välinpitämättömyyttä ja heti kuoleman.
Hänet kasvatetaan jo nuoruudestaan "työn orjaksi" yhteiskunnan rattaisiin ja siinä iilimadon osaamalla tavalla imettäväksi verikin työn omistajan veripankkiin. Ihmisarvo on vain työn tulosten mittareina. Eläköitymesi kynnyksellä saat kaikki mahdolliset panettelut kyvyttömyydetäsi hallita "angy birejä".
Kun sitten vihdoin loppu lähestyy, olet läheistesi ja yhteiskunnan hylkäämänä terveyskeskusen vaippaosastolla kuset ja paskat housuissasi, että polttaa. Ainoa, mitä odotetaan on tiliote perunkirjoitus tapeltavaksi. Siinä pähkinänkuoressa ihmiselämä karkeasti monien osalta.
Ja tässä ikääänkuin viisaat tieteilijöistä toisiin keskustelevat paperinmakuisa asioita.
Kauneutta ja hyvyyttä arvostavana toivoisin kuitenkin teorian sisään toimia, jossa tuo edellämainitsemani prosessi käännetään valoksi.
Elämä on lähtökohtaisesti yksinäinen polku kohti kuolemaa. Sinä voit joko surkutella sen edessä tai sitten tehdä asialle jotain.
Sinun seuraava konkreettinen teko voisi olla kirja. Lue Stephen Coveyn 7 Habits of Highly Effectice People. Siitä se lähtee!
Ymmärsit ystävä hyvä asiani väärin. En suinkaan surkuttele omaa ja kenenkään läheiseni elämää vaan sitä, että te poliitikot olette suuri osa todellisuuden kartalta eksyneitä suunnistajia, jotka puhutte paljon sen sijaan että hakisitte uuden suunnan ja konkreettisesti juoksisitte itse ja juoksuttaisitte muutkin moraalisesti kestävään maaliin.
Minusta on tullut diktatuurin kannattaja. Demokratia sisältää kapitalismin ja sosialismin. Tilanteen vaatiessa demokraatit pesevät kätensä, vain diktatuurissa voidaan osoittaa vastuun kantaja.
Maailman tapahtumien valossa diktaattorin vastuun kantaminen näyttää edellyttävän ensin tuhansia kuolonuhreja. Siihen verrattuna demokratian poliittiset vastuunväistelyt ovat kovasti edullinen ja inhimillinen hinta maksettavaksi.
Tuhansia siviiliuhreja vaatii demokratiankin puolustus, kuten Irakissa ja Afganistanissa.
Sellainen demokraatti voidaan vaihtaa toiseen. Liberaali Cato-instituutti vastusti noita molempia sotia ja Milton Friedman ainakin Irakin sotaa. Kapitalismin kannattajat yleensä vastustavat sotia.
Diktatuurissa vaan ei kukaan uskalla osoittaa vastuunkantajaa.
Se, että myös kapitalismi on suunnitelmataloutta, ei ole uusi ajatus, mutta tuohon tosiasiaan on suhtauduttu vähätellen, ehkäpä siksi, että oikeistolaiselle suunnitelmatalous on kirosana, ja he elävät mieluusti itsepetoksen vallassa. Siksi kapiatlismi on valheellisesti yhdistetty "vapauteen".
Siltä osin Jungnerin kirjoitus on hyvä irtiotto perinteisestä jakolinjasta: sosialismi=suunnitelmatalous, kapitalismi="vapaa" talousjärjestelmä.
Vapaudesta kapitalismi on kaukana, sillä pienen joukon vapauden ja vaurauden edellytyksenä on suuri joukko ei-vapaita ja vähävaraisia. Reaalisosialismi on toiminut enimmäkseen samalla tavoin, vaikka sosialismin ihanne kertoo jostain aivan muusta.
Aivan samoin kuin kapitalisminkin ihanne.
Ayan Randi(ismi) on täyttä kökköä.
Olisivat Apunen ja Wahlroos tukeutuneet oikean filsofin, eikä Randin kaltaisen kioskikirjailijan ajatuksiin. Viittaaminen vaikka Nozickiin olisi jo ollut merkki siitä, että jostain muualtakin on haettu luettavaa kuin lentokentän pokkariständiltä
Niin tai Friedrich Hayek, mutta Hayek ei toisaalta ollut omien sanojensa mukaan kapitalisti eikä konservatiivi ;)
Erityisen mukavaa olisi, jos yhteiskuntafilosofiasta keskusteltaisiin joskus rajaamalla ulos sellaisten filosofisten aatesuuntien edustajat, joiden perustavat premissit nykyaikainen tiede on osoittanut huuhaaksi. Kuten klassisen liberalismin itsekkään toimijan myytin. Osa on, osa ei.
Ei liberalismi perustu itsekkään toimijan oletukseen. Ihmiset toimivat osittain itsekkäästi, osittain epäitsekkäästi ja osittain epärationaalisesti. Siksi melko vapaa kapitalismi on pienin paha ja keskusjohtoinen pakkovalta on vaarallista.
Klassinen liberalismi ei perustu itsekkään toimijan oletukseen? Mielenkiintoinen näkemys. Liberalismista yleisemmin en sanonut yhtään mitään.
Osa klassisista liberaaleista sanoo, että kapitalismissa jonkun itsekkyys koituu usein muiden hyödyksi. Muissa järjestelmissä se koituu yleensä muiden haitaksi. He eivät yleensä sano, että ihmiset olisivat pelkästään itsekkäitä. Epäitsekkäillä ihmisillä kapitalismi toimii vielä paremmin.
Kapitalismi ei ole suunnitelmataloutta eikä hierarkiaa. Kapitalismi antaa ihmisille vapauden käyttää rahansa erilaisiin rakenteisiin, enemmän ja vähemmän hierarkkisiin, mutta vain suostuvaisten aikuisten rahoja, sosialismi pakotettujen.
Siksi sosialismi jämähtää mutta kapitalismissa liian hierarkkiset rakenteet korvautuvat paremmilla ja ihmisiä ei pakoteta suurempaan hierarkiaan kuin minkä he valitsevat.
Sosialismi ja kapitalismi ovat käsittääkseni ideologioita tuotannonvälineiden omistuksesta. Sosialistinen yritys on sellainen, jossa työntekijät jakavat yrityksen osakkeeet keskenään. Sosialismia on aina esiintynyt etenkin pienempien firmojen keskuudessa. Suuremmassa mittakaavassa hierarkian tarve jossain määrin kasvaa. Monet sosialistiset start-up yritykset ovat muuttuneet kapitalistisemmiksi kasvaessaan. Jos sinä siis näet liiallisen hierarkian huonona, niin olet paremminkin sosialisti kuin kapitalisti :)
Taloustieteen mukaan eri aloilla ja yrityksissä optimikoko ja optimihierarkia on erilainen. Onko taloustiede siis osittain sosialistista? Ei.
Jos ihmiset saavat vapaaehtoisesti perustaa yhdessä omistettuja yrityksiä (ja muunkinlaisia), kyse on kapitalismista. Jos heitä väkisin kielletään perustamasta muita kuin tietyillä tavoilla omistettuja yrityksiä, kyse on sääntelytaloudesta, esimerkiksi sosialismista.
Valitettavasti se kapitalismi vaan näyttää potkivan eteenpäin. markkinavoimille ei näy mahtavan mitään Suomen hallitus eikä edes EU. Se, joka lainaa rahaa on edelleen vahvempi kuin lainaaja. Korkoja sekä pörssiä seuraa sekä Katainen että Urpilainen.Kumpikaan ei voi vaikuttaa Suomen luottoluokitukseen paitsi mukautumalla kapitalistien tahtoon. Kuulemme jo huomenna vastuunkannosta uuden saarnan ja takuuvarmasti sellaisen, jolle kapitalistit hurraavat pääomamarkkinoilla, mutta me emme.Huoh, Suomenkin hallitus tanssii ihan kapitalistien koreografian mukaan, mutta katsotaanpa josko kreikkalainen tragedia vie tanssihalut.Suomessa ikävintä on tämä kolmikantainen epädemokratia, josta ehkä päästään kunhan tarpeeksi on työpaikkojasiirtynyt mainin, jossa kolmikannan korvaa yksikanta.Luova tuho lienee tarpeen...
Poliitikot ovat itse valinneet tien, jossa he ovat riippuvaisia lainanantajista. Mikäli he eläisivät tässä hetkessä, eivätkä lupaisi tämänhetkisille äänestäjille yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista tulevien polvien kustannuksella, ei tätäkään kriisiä olisi. Nyt puuhataan esimerkiksi kattoa yksityisen ihmisen asuntolainan määrälle. Miksi meillä ei ole kattoa sille, kuinka paljon poliitikot voivat velkaannuttaa valtiota? Ainoa ero on siinä, että yksityinen ihminen on vaikeuksiin joutuessaan vastuussa omilla rahoillaan, poliitikko toisten rahoilla. Kumpi parempi?
Ööh, yksi pikku juttu vaan.
Sosialistinen suunnitelmatalous toimii muiden rahoilla. Sen suunnittelun siinä mallissa ei tarvitse olla järkevää, sen ei tarvitse huomioida reaalitodellisuutta oikeastaan mitenkään. Siinä riittää ainoastaan, että on fiilis jostain asiasta. Epäonnistumiset ei meinaa mitään, kun veroista saa aina saman budjetin ja veroja nostamalla saa isomman budjetin, huolimatta yhtään mistään toiminnan järkevyydestä.
Yritysten "suunnitelmatalous" taasen on täydellisesti sidottu siihen, että toiminnan tulee olla järkevää. Penaltti tulee välittömästi silmille, kun Epäonnistuu ja tämä "suunnitelmatalous" toimii joko kokonaan omilla rahoilla tai riskirahalla missä riskin ottanut haluaa VALVOA lakkaamatta, että toiminta on järkevää.
Sosialistinen järjestelmä ei tunne käsitettä "epäonnistuminen". Sen takia, suomalaisen politiikan historia viimeisen ainakin parinkymmenen vuoden ajalta on ainoastaan sarja surkeita epäonnistumisia, mistä ei ole seurannut mitään penalttia niille epäonnistujille.
Tämän takia sosialistinen järjestelmä myös kavahtaa ajatusta siitä, että olisi PAREMPIA näkemyksiä ylipäätään olemassa. Se ei halua kuulla mistään, että joku olisi PAREMPI kuin toinen, koska silloin tulisi järjestelmään vaatimuksia onnistumisesta. Sellainen rassaa luusereita, jotka haluaa kuitenkin, paradoksaalisesti kyllä, silti patsastella kaikkien yläpuolella kaikkia parempina ihmisinä. Tämän takia nämä luuserit niin jalosti sallivat itselleen oikeuden sanella kaikille muille, kuinka kaikkien tulisi olla ja elää - eläen itse toki ihan eri sääntöjen mukaan.
Sosialistinen suunnitelmatalous toimii muiden rahoilla.
Eipäs kuin omilla rahoillaan. Kenellä on väkivallan ylivoima, omistaa maan ja ken omistaa maan, määrää lait. Et siis omista edes päälläsi olevaa paitaa, mutta kylläkin hallinnoit sitä ja Suomen valtio on luotettava hallintaoikeuksien vaalimisessa.
Valtio on koneisto, jolla maata ja sen päällä olevaa irtaimistoa omistetaan. Valtiot eroavat toisistaan siinä, kuinka vapaasti ne antavat kansalaisten ja yritysten hallinnoida (ei omistaa) omaisuuseriä. Kansalaiset ja yritykset saavat valtiolta oikeuden oleskella maassa nauttien sen markkinoista ja yhteiskuntarakenteista ja valtio voi taas kasvattaa omaisuutensa arvoa antamalla ihmisten ja yritysten kehittää maata paremmaksi.
No siltähän tuo saattaa näyttää.
Todellinen master/slave -suhde on tässä:
- ihminen ei tarvitse valtiota, ollakseen ihminen
- valtio tarvitsee ihmisiä, ollakseen valtio
--> se, joka -tarvitsee- toista ollakseen olemassa, on Slave.
--> se, joka -tarvitsee- toista ollakseen olemassa, on Slave.
We are slaves of air, water, and food.
Edelleen jaksan kyllä yllättyä tästä järjen köyhyydestä että näin surutta ja pokkana voidaan rinnastaa sosialistinen suunnitelmatalous ja yritysten toimintaperiaatteet keskenään.
Reaalimaailmassa, yrityksellä on idea. Tämä idea laitetaan alkuun tyhjästä. Siinä on paljon -palkatonta- työtä ennenkuin tuotantohihna alkaa pyörimään ja työmiehet pääsee töihin. Ennenkuin työmiehet on päässeet töihin, idean on täytynyt olla -evidenttisesti- kannattava.
Tämä idea voi olla esimerkiksi vaikka penkinlämmitin autoihin.
Sosialistisessa suunnitelmataloudessa on vain pienet komiteat, jotka yhdessä päättää, ylimaallisella viisaudellaan, mitä ihmiset "tarvitsevat" seuraavan viiden vuoden aikana ja alkavat massatuottaa tätä asiaa, kysymyttä keneltäkään tarvitaanko asiaa vai ei vai haluaisiko ihmiset kenties jotain muuta 'myös'.
NYT, voiko joku kuvitella ihan rehellisesti ottaen, että joskus joku sosialistinen komitea, tulisi sellaisen idean kanssa aamupalaveriin, että "kehitetäänpäs proletariaatille perseenlämmittimet autoihin" ?
Niimpä.
Kyllä sosialistinen järjestelmäkin voi saada palautetta epäonnistumisistaan mm. sillä tavalla, että maa köyhtyy ja verotulot hupenevat. Tarpeeksi, kun ryssitään asioita, niin alkaa virkamiestenkin palkat tippua ja virat olla uhattuina.
Kun kirjoittaa blogin kapitalismista määrittelemättä mitä tarkoittaa sanalla kapitalismi, paljastaa heti ajettelun pehmeyden. Minä en kirjoittaisi kapitalismista vaan vapaista ja toimivista markkinoista. Ensinnäkin tulisi ymmärtää, että yritykset tekevät kaikkensa vapautuakseen kilpailusta. Tuotekehityskin on yritys löytää uusia kilpailulta vapaita markkinoita. Asiakkaat joutuvat huolehtimaan kilpailun toimivuudesta, Wahlroosin sanoin äänestävät jaloillaan tai euroillaan. Ammattiostajat teollisuudessa tietävät, että he joutuvat huolehtimaan toimivista markkinoista. Tavallisten ihmisten laiskuuttaa käytetään hyväksi. Kun kuluttajat menevät S- tai K liikkeisiin, niin silloin he tukevat huonosti kilpailtuja markkinoita. Hyvin toimivissa markkinamaissa, kuten Yhdysvalloissa, on monopolilainsäädäntö, jota myös sovelletaan käytäntöön. Suomessakin valtion tulisi pakottaa yli 30% markkinaosuuden saavan yrityksen myymään osia toiminnastaan markkinaosuutensa pienentämiseksi. Ei kasvuyrittäjyys (=kilpailusta vapaa markkina tietyn aikaa jollekin uudelle idealle) ole niin tärkeää, vaan tulisi pitää markkinat kokonaisuutena toimivina. Niillä saadaan niin vuokra-asuntoja kuin työkaikkoja lisää, kun toiminta tehostuu. Kasvuyrittäjyyden mantran toitottamisessa ei ole järkeä, tärkeämpää olisi pitää nykyinenkin teollisuus Suomessa.
"Kapitalismin ja sosialismin vastakkainasettelu ei enää toimi, koska molemmat aatesuunnat edustavat samaa näkemystä hallinnan ja kontrollin tarpeesta"
Samaa mieltä - osittain. Todellakin, mitä sosialismi tai kapitalismi tarkoittaa?
Mutta se, että talous on kokonaan rakentunut tyhjän päälle tarkoittaa jotain. Kun rahaa ei ole mitenkään sidottu mihinkään todelliseen arvoon, niin sehän merkitsee, että kaikki lepää tyhjän päällä. Koko talous perustuu odotusarvoihin. Jos esim. pankkien vakavaraisuus on 5% tasolla, niin mitään ei ole olemassa. Vain illuusio siitä, että joku jotain omistaisi.
Rahatalous on jo vetelemässä kuolinkouristuksiaan. Joku ystäväni tässä taannoin totesi, miten superinflaatio voisi ratkaista maailmantalouden kriisit. Sehän tasoittaisi tilit ja palauttaisi rahalle arvon oikeaan tuotantoon.
Kaikki nämä verenimijät ja keinottelijat pitäisi saada pois kansojen valtimoilta. Tämä rosvojen luokka juo meidän vertamme.
Ajat muuttuu ja kysymys kuuluu: kuinka tiukasti pidämme kiinni olemassaolevasta, kun muutos on väistämätöntä?
Onhan se helppotajuista sanoa, että "kapitalismi ja sosialismi ovat teorioita siitä, miten ihmisten yhteistyö kannattaa järjestää." Mainitset Matti Apusen, Ayn Randin, Tom Palmerin ja Björn Wahlroosin. Esiin tulevat myös Proudhon ja Adam Smith, vaikka et ilmeisesti halua "uusia lukemattomia kertoja käyty(j)ä väittely(it)ä." Eli "keskustelujen vahva historiallinen painotus" ei miellyttäisi. Muusta yleisestä teoriasta esität, ettei ole (olemassa) "valtiota pakottamisen ja velvoittamisen koneistona." Onhan se muutakin kuin sitä, mutta paljon juuri sitä. Ja Suomessa puoluetoimistoillakin on rooli jopa "pakottajina." Etkö mitään sellaista ole huomannut?
Jos siis olen oikein lukenut.
Tekstisi selittää suosiosi, ml. Demareiden joukossa. Ja onhan tuo idea "mahdollisuuksien taloudesta" jotakin, parempi kuin ei mitään. Mutta mikä muu - tarkemmin - on johtoideasi, jos sellainen on itselläsi ja puolueella? Ei informaatiotekniikkaan voi liikaa perustaa. Radiot ja sähkeet keksittiin jo aikoja sitten. Lisäksi ns. edustuksellinen, tai vaalidemokratia, on juuri nyt kaikkialla suurissa vaikeuksissa. Miten se sopii tuohon informaation vaihdon uuteen merkitykseen? Esimerkiksi EU:n tilanteesta ei "informaatiota" näytä olevan missään - kovin oikeana tai merkittävänä. Miksi näin? Eli mikä on ns. "sosialismin" oma idea tänään? Onko Marxilla jne. mitään virkaa? Vai onko sosialismi palaamassa I Maailmansotaa edeltäneeseen radikalismin, mm. "anarkismin" vastustamiseen poliisivoimin? Vaikka "valtiota ei ole pakottajana?"
Mitä ja miten siis "kannattaa" juuri nyt "järjestää," tai ainakin yrittää?
Kaikki nämä ja siitäkin enemmän voisi sanoa yhdellä ainoalla lauseella:
KUN "PROLETÄÄRI" JA "KAPITALISTI" TYYDYTTIVAT TARPEIDENSA - HE RAUHOITUVAT.
kaikki muut on "creation of impression". Niin on myös Nallen kirja...
Nuori sukupolvi muodostuu ns. vallanperillisistä (maaviljelijoiden keskuudessa puhuttiin 1980-luvulla "sukupolven vaihdosta"), siinä ei ole oma pannosta.
Joukkuepelien säännöistä voisi ottaa mallia markkinatalouden hallintaan.Jäähyt,rangaistuslaukaukset,käytösrangaistukset,ulosajot,pelirangaistukset on sovellettavissa myös liiketalouteen. Jos sääntelyä ei ole tai se ei toimi, poikittaista mailaa,estämistä,väkivaltaisuutta ei saada kuriin.Tuomaripeliä voitaisiin ehkäistä saattamalla kiistanalaiset päätökset kurinpitolautakuntaan.USA:ssa käytäviä patenttiriitoja voisi verrata peliprotesteihin.Paitsiota ei vihelletty ajoissa.Vastustaja teki helpon maalin joka pyritään hylkäämään sääntörikkomuksen nojalla.Luulisi että kaupan ja teollisuudet liitot pystyisivät laatimaan omat herrasmies säännöt joita rikkova saisi seuraamuksen liigatasolta ilman kalliita oikeusprosesseja.Maakuntasarjaan putoaminen olisi kovempi kolhu yritykselle kuin tuomio-istuimen langettama sanktio.
Keskustelu ei etene pätkääkään niin kauan kuin sosialismi, tai mikä tahansa sekatalous, ymmärretään kapitalismin ainoaksi vastapariksi tai vaihtoehdoksi. Jokaiselle pitäisi olla jo selvää, että sosialistinen, poliittisesti valittujen johtajien ohjaama talous häviää kapitalistiselle, rahalla valittujen johtajien ohjaamalle taloudelle.
Kapitalismin, samoin kuin sosialismin, ainoa teoreettinen ja todellinen vaihtoehto on markkinatalous. Markkinatalous on kapitalismia kehittyneempi talousjärjestelmä aivan samalla tavalla ja samasta syystä kuin kapitalismi on sosialismia kehittyneempi. Se on näitä demokraattisempi eli alhaalta ohjautuvampi.
Markkinatalous eroaa kapitalismista kolmessa tärkeässä kohdassa.
1) Markkinataloudessa vapaudet ja vastuut ovat yksilöllisiä, henkilökohtaisia. Niistä ei voida vapautua johonkin joukkoon, puolueeseen tai yritykseen kuulumalla. Siksi markkinataloudessa ei ole osakeyhtiöitä, joiden omistajat vastaavat yritystensä veloista vain niihin sijoittamillaan summilla. Kukin vastaa omistamansa yrityksen veloista täysimääräisesti ja siinä suhteessa kuin yritystä omistaa. Mahdolliset konkurssit ovat henkilökohtaisia. Yritykset ja valtiovallat eivät mene konkurssiin, jotta ulkopuoliset eivät joutuisi kärsimään.
2) Markkinataloudessa kaikki markkinatiedot ovat julkisia. Jotta talous ohjautuisi kaikkien kuluttajien tarpeiden ohjaamana, jokaisella ostajalla tulee olla yhtäläinen pääsy niihin tietoihin, joita kukin tarvitsee tehdäkseen mieleisensä valinnan. Tiedot myyjistä, tuotteista ja hinnoista ovat julkisia. Siten markkinataloudessa ei ole myöskään pankkisalaisuutta, jonka suojassa pahimmat kapitalismin rikkaruohot pääsevät kasvamaan.
3) Markkinataloudessa ei ole mitään etu- eikä yksinoikeuksia, ei valtiovallan luomia eikä myöskään yritysten toisilleen antamia. Siten markkinataloudessa ei ole patentteja eikä tekijänoikeuksia. Nämä kuuluvat kasvuhakuiseen, eroja kasvattavaan - ja siihen hukkuvaan - kapitalistis-sosialistiseen ideologiaan. Markkinatalous ei perustu mihinkään yhteiseen ideologiaan, ei kasvuideologiaankaan, vaan yksityisiin, vapaisiin valintoihin. Kasvua syntyy, mutta vain siinä määrin ja niillä ehdoilla, kuin ostajien vapaat valinnat siihen johtavat.
Kohdassa 3 osa on oikein mutta patenttien ja tekijänoikeuksien kuulumisesta markkinatalouteen kiistellään.
Kohdissa 1 ja 2 on pielessä se, että markkinataloudessa saa myöntää toiselle lainan ehdoilla, jossa toinen vastaa lainasta vain tietyllä omaisuutensa osalla, ei koko henkilöllään. Samoin saa tehdä muunlaisiakin sopimuksia, joihin kaikki osapuolet ovat suostuvaisia. Ellei näin olisi, markkinatalous toimisi heikosti.
Ei patenttien ja tekijänoikeuksien markkinataloudellittomuudessa mitään kiisteltävää pitäisi olla. Kysehän on periaatteellisesta, ideologisesta asiasta. Jos patentit olisivat periaatteessa markkinataloudellisia, ei niitä rajoitettaisi 20 tms. vuoteen. Samoin on tekijänoikeuksien laita. Jos ne olisivat periaatteessa oikein, ne olisivat ikuisia, sillä eihän mikään periaate voi päättyä tietyn ajan kuluttua. Moraalinen velvollisuutemme olisi vieläkin maksaa korvausta ikivanhojen teosten oikeudenomistajille sikäli kun heistä päästäisiin selvyyteen. Ehkäpä kaikilta Amerikkoihin matkustaviltakin tulisi ottaa pieni siivu Kolumbuksen perillisille.
Kapitalismissa saa myöntää lainoja kaikenlaisilla ehdoilla, jotka siirtävät vastuuta muille - näin tosiaan tehdään ja tulokset ovat lainamarkkinoilla näkyvissä. Markkinatalouteen ei tällainen vapaa sopimusoikeus kuitenkaan kuulu. Markkinatalous perustuu aivan toisenlaiseen vapauskäsitykseen. Siinä perusvapautena on ostajien vapaus valita, ei suinkaan vapaa sopimusoikeus.
Markkinataloudessa ei edes ole aina selvää, kumpi osapuoli on ostaja, jos kumpikin antaa toiselle muuta kuin rahaa, ja eihän lainanantaja edes ole ostaja, joten miksi hän ei saa suostua rajalliseen vakuuteen?
Nyt kyllä keksit ihan omiasi, kun väität, että markkinatalous olisi tuollainen. Markkinataloudelle on ominaista, että erilaiset sopimusmallit kilpailevat keskenään ja ostaja ja myyjä voivat tehdä toisilleen erilaisia tarjouksia ja suostua niihin tai olla suostumatta. En ole nähnyt yhdessäkään oppikirjassa tai tieteellisessä artikkelissa käytettävän nimitystä "markkinatalous" kuvaamastasi järjestelmästä.
Siinä olet oikeassa, ettei taloustieteellisessä kirjallisuudessa käytetä nimitystä markkinatalous kuvaamassani merkityksessä. Se johtuu siitä, ettei käsitettä markkinatalous juurikaan esiinny nykyisissä julkaisuissa, jotka kohdistuvat yleensä joihinkin sekatalouden erityiskysymyksiin. Vanhempien tieteilijöiden, Hayekin, Shumpeterin, Nozikin, Friedmanin jne. markkinataloutta koskevissa teksteissäkään ei tehdä rakenteellista eroa kapitalismin ja markkinatalouden välillä. Kyseisiä käsitteitä ei määritellä ja niiden vastakohtana pidetään sosialismia, poliittisesti omistettua tai ohjattua taloutta.
Tästä vastaparista ei enää irtoa mitään järkevää. Sillä operoiminen johtaa vain samoihin vanhoihin kriiseihin kuin ennenkin. Siksi pitää löytää jotain uutta.
On kysyttävä laajemmin, mikä on markkinatalouden olemus ja tarkoitus. Mielestäni markkinatalous on järkevää määritellä taloudeksi, jota ei ohjaa mikään valtaryhmä, sen enempää poliittinen kuin taloudellinenkaan, vaan joka ohjautuu vapaiden ostajien, viime kädessä yksityisten kuluttajien toiveiden mukaan. Kun asia ymmärretään näin, esittämäni markkinatalouden ominaisuudet seuraavat siitä.
Esittämässäsi taloudessa, jossa erilaiset sopimusmallit kilpailevat keskenään ja ostaja ja myyjä voivat tehdä toisilleen erilaisia tarjouksia ja suostua niihin tai olla suostumatta, ostajien tasavertainen ostamisen vapaus ei toteudu, koska tällainen sopimusvapaus sisältää myös vapauden rajoittaa joidenkin ostajien mahdollisuutta toimia ostajana.
Tilanne on sama kuin poliittisessakin vapaudessa. Jos poliitikoilla on täysi vapaus tehdä sopimuksia keskenään ja äänestäjien kanssa, heidän on mahdollista sopia siitä, etteivät kaikki saa äänestää. Tämä ei ole demokratiaa vaan harvainvaltaa. Kun demokratialle on olennaista yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, niin markkinataloudelle on olennaista yleinen ja yhtäläinen osto-oikeus.
Mielestäni tällainen kapitalismin ja markkinatalouden eron määrittely antaa mahdollisuuden aivan uusiin talouden teorioihin ja myös käytäntöihin. Toinen kysymys on, haluavatko ihmiset markkinataloutta vai kapitalismia vai kenties sosialismia.
Voihan nytkin Jennifer Aniston iskeä 1000 poikaystävää ja sopia kaikkien kanssa, että he eivät ole muiden kanssa. Se ei riko kenenkään ihmisoikeuksia toisin kuin se, jos poliitikot sopivat keskenään Anistonin diktatuurista, jossa Aniston saa määrätä monopolipoikaystävikseen nekin, jotka mieluummin kieltäytyvät siitä.
En todellakaan kannata sitä, että Aniston saisi määrätä poikaystävikseen sellaisiakin, jotka sitä eivät halua - vaikkakin on vaikea nähdä, ketkä siitä kieltäytyisivät.
Markkinatalouden sen enempää kuin kapitalisminkaan kanssa asialla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Markkinat edellyttävät yhteisen arvon mitan, kohtalaisen vakaan rahan, ja sen, että ostaminen ja myyminen erotetaan käsitteinä toisistaan. Nykytaloudessa kummatkin ehdot toteutuvat - ja elleivät toteudu, talous on todella pahassa kriisissä.
Mitä jos Jungner ottaisit selvää sosialismista, siis sosialismista, ei neuvostoliiton poliittisesta järjestelmästä. Ymmärtänet eron? Jos et niin se vähän niinkuin korostaa tätä pointtia.
Tosi hieno homma kylläkin se että sinä, ja ihmiset ylipäätään ovat alkaneet pohtia kapitalismia kriittisesti.
Minustakin pitää tehdä ero sosialismin ja Neuvostoliiton poliittisen järjestelmän välille, joka oli marxismi-leninismiä, ei sosialismia
Kapitalismi on sitä, että haluamme hyötyä toinen toisistamme.
Sitä on kaikki aatteet erilaisin kulissein.
Paavinkin kättä suudellaan.
"On kuitenkin hyvä muistaa, että menneet sukupolvet olivat väärässä lähes kaikessa."
Tietääkö MJ yksinään oikean vastauksen menneitä sukupolvia askarruttaneisiin kysymyksiin? Sitä paitsi mikä on sukupolven mielipide jostain asiasta? Onko se koko sukupolven kaikkien kansalaisten mielipide ko. kysymyksestä summattuna yli ko. sukupolven elinajan?
"Kapitalismin ja sosialismin vastakkainasettelu ei enää toimi, koska molemmat aatesuunnat edustavat samaa näkemystä hallinnan ja kontrollin tarpeesta."
Jaahas. Emme taidakaan puhua edes kapitalismista vaan vasemmiston olkinukkekapitalismista, eli Marxilaisesta kapitalismikäsityksestä. Päätän artikkelin lukemisen tähän.
Vaikka minulla on syvä vastenmielisyys demaripolitiikka kohtaan niin täytyy tunnustaa että tässä oli hyvää pohdiskelua Jungnerilta.
Näen ratkaisuna maareformin/ perustulon yhdistelmän, jota kannattaisi alkaa kehittelemään uudisrakentavassa hengessä realistisin ottein.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 88 kommenttia