Mikael Jungner

Taajuusongelma

Suomalaisessa tietoyhteiskunnassa on ongelma, josta ei voi puhua. Valtio on jakamassa teleoperaattoreille uusia taajuuksia. Kyseessä on ns. 800-taajuus. Koska taajuudet jaetaan nyt huutokaupalla, tarkoittaa tämä sitä, että teleoperaattorit eivät voi huutokaupan sääntöjen mukaan puhua huutokaupasta. Eivät keskenään, eivät virkamiesten kanssa eivätkä julkisesti. Myöskään virkamiehet tai asiassa päätösvaltaiset poliitikot eivät voi aiheesta keskustella tavalla, joka vaikuttaisi käynnissä olevaan huutokauppaan. Puhuttavaa kuitenkin olisi, koska huutokauppa on junnannut paikallaan jo tämän vuoden. Juuri nyt huutokauppa on teknisellä tauolla, jonka aikana umpisolmua yritetään avata. Siksi aihetta voi pohtia julkisesti kansanedustaja, jolla ei ole päätöksenteossa roolia tai sidoksia yhteenkään huutokaupan osapuoleen.

Ongelma ei ole poliittinen. Se on tekninen. Nykyisillä säännöillä huutokauppa ajautuu tilanteeseen, jossa taajuuksia saa nykyisestä kolmesta mobiiliteleoperaattorista vain kaksi. Ymmärrettävästi kukaan kolmesta toimijasta ei halua jäädä ilman taajuuksia. Koska tulevaisuudessa telepalveluita myydään kuluttajille entistä enemmän kokonaisuuksina, jossa on mobiiliyhteys, kiinteä lankaliittymä ja sen mahdollistamat lisäpalvelut yhdessä, on selvää että ilman 800-taajuuksia jäävä joutuu kilpailussa ahdinkoon. Siksi hännille jäävä pyrkii nostamaan huutokaupan hinnan kestämättömälle tasolle. Ja koska huutokaupan säännöissä on mahdollisuus vetää tarjous myös pois, on syntynyt ikiliikkuja, jossa tarjoukset ensin nousevat ja sitten nollautuvat, uudestaan ja uudestaan, kuukaudesta toiseen.

Vaikka ongelma on tekninen, se ei ratkea teknisesti. Se vaatii poliittista ohjausta. On selvitettävä, millaisia kilpailuvaikutuksia kahden operaattorin mallilla on verrattuna kolmen operaattorin malliin. Miten eri mallit vaikuttavat esimerkiksi mobiilipalvelujen hintatasoon tai palvelujen laatuun. On selvitettävä, mikä on tämän päivän teknologiatietämyksen perusteella se paras ja tehokkain tapa käyttää taajuuksia, kahden vai kolmen operaattorin kesken jakaminen. Tästä vallitsee asiantuntijoidenkin kesken hämmentävää ristiriitaa, jota syventää se, että eri tahojen kannat tuntuvat myös vaihtuvan. On selvitettävä aikataulu. Pahimmillaan nyt tehtävät päätökset ajautuvat pitkälliseen oikeusprosessiin, joka saattaa lykätä taajuuksien käyttöönottoa pitkälle tulevaisuuteen. Ymmärrettävästi ilman taajuuksia jäävä operaattori ei tule antamaan helpolla periksi. On myös selvitettävä miten myöhemmin jakoon tuleva 700-verkko jaetaan ja miten 700- ja 800-verkkojen yhteiskäyttö kannattaa järjestää. On selvitettävä työllisyysvaikutukset, kysymys on varovaisestikin arvioiden tuhansista työpaikoista, jotka syntyvät vasta sitten kun verkkoja päästään rakentamaan. Kaiken tämän selvittäminen on hyvin vaikeaa niin kauan kuin huutokauppa on käynnissä, koska osapuolet eivät huutokaupan kesken ollessa voi tarvittavia keskusteluja keskenään käydä.

Käsillä oleva ongelma taajuuksien jakamisessa on hyvin tekninen ja hyvin monimutkainen. Juuri siksi poliitikkojen on otettava asia pohdintaan, arvotettava eri näkökulmat ja ratkaistava, miten mobiilia tietoyhteiskuntaa halutaan rakentaa. Vasta tämän jälkeen on syytä valita malli, jolla tuohon haluttuun tilanteeseen päästään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (39 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mitä varten valtion pitää myydä niitä taajuuksia?
Pitäisi omassa hallinnassan.
Näinhän sosiaalidemokraatti toimisi.

Harri Rautiainen

"Mitä varten valtion pitää myydä niitä taajuuksia? Pitäisi omassa hallinnassan."

Valtio voisi pitää taajuudet ja niin kuin valtion mailta löytyvät malmivaratkin. Mutta mitä se tekee niillä? Valtio nääs ei ole teleoperaattori eikä kaivosyrittäjä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ennen valtio oli kaivosyrittäjäkin. Joka myi Talvivaaran eurolla ja myöhemmin osti katastroofiyhtiön osakkeita huomattavan määrän.
Jotain voisi jättää kaivamattakin, eikä vain kuvitella, että meidän jälkemme ei tule mitään.
Tajuudet ovat tietenkin ihan eri asia kuin mineraalit.
Valtio voisi vuokrata taajuudet tasapuolisesti. Tuollainen monopolisoitumiseen johtava pudotuspeli ei luulisi olevan minkään vasemmistolaisen ideologian mukaista.

Käyttäjän TeroIln kuva
Tero Ilén

Antamalla uudet taajuudet vain kahdelle operaattorille kolmen sijasta rajoitetaan kilpailua ja nostetaan hintoja. Taas kuluttaja maksaa poliitikkojen idioottimaiset toimet.

Koko taajuushuutokauppa on järjetöntä. Taajuudet pitää antaa käyttöön jokaiselle operaattorille jotka niitä haluavat joko täysin ilmaiseksi tai samalla hinnalla.

Operaattori joutuu kuitenkin tekemään mittavia investointeja ottaakseen taajuudet käyttöön. Valtion pitää lopettaa sosialistinen holhoaminen ja antaa markkinatalouden hoitaa kilpailu.

Susanna Kinnunen

"Taas kuluttaja maksaa poliitikkojen idioottimaiset toimet."

Ei taida olla poliitikkojen idea ollenkaan, että taajuuksien käyttöä pitää ohjata - kysymys on teknisestä rajoituksesta. Samalla kanavalla on huono olla eri toimijoiden radioliikennettä samoissa tiloissa.

Huutokauppa on suhteellisen fiksu tapa varmistaa, että kanavat pyritään saamaan tuottamaan palveluita. Tässä vaan huutokaupan ehdot eivät toimi.

Käyttäjän TeroIln kuva
Tero Ilén

Nykyiset GSM-puhelimet toimivat kaikki samalla taajuudella 900/1800 MHz ja operaattoreita on kolme Sonera, DNA, Elisa. Kyse on politiikasta, ei tekniikasta.

Poliittisin perustein halutaan rajoittaa kilpailua ja antaa uudet 800 Mhz taajuudet vain yhdelle tai kahdelle operaattorille. Tämä ei ole asiakkaiden edun mukaista.

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #11

Puhelimet kattavat koko taajuusalueen, mutta tukiasemat eivät.

Nuo taajuusalueet on pätkitty kanvakohaisiin kaistoihin , lähetys ja vastaanottokanaviin.

Jokaiselle operaattorille on taajusalueesta varattu tietty pätkä tukiasemia varten ja ne eivät voi olla päällekkäisiä, koska jokainen operaattori tekee oman solukkosuunnitelman omien liikennemittausten perusteella.

Liikenneministeriö muuttaa tuota jakoa sen mukaan kuin liikennesuhde muuttuu eli joku menettää taajuuskaistaa, toinen saa sitä

Pekka Heliste

Taajuuksia on hyvin rajallinen määrä. Taajuudet ovat hyvin rajallinen luonnonvara. Ja kun taajuudet eivät suostu noudattamaan edes valtioiden rajoja niin on sovittava myös valtioiden kesken taaajuuksien käytöstä raja.alueilla.

Jotta operaattori kykenee rakentamaan maan kattavan verkon niin hänen on saatava tietyn levyinen kaista taajuusalueesta.

Jaettavan taajuuskaistan koko leveys ratkaisee montako operaattoria ao kaistalle mahtuu

Pekka Heliste

Taajuudet ovat hyvin rajallinen luonnonvara. Ja kun taajuudet eivät suostu noudattamaan edes valtioiden rajoja niin on sovittava myös valtioiden kesken taaajuuksien käytöstä raja.alueilla.

Jotta operaattori kykenee rakentamaan maan kattavan verkon niin hänen on saatava tietyn levyinen kaista taajuusalueesta.

Jaettavan taajuuskaistan koko leveys ratkaisee montako operaattoria ao kaistalle mahtuu

Käyttäjän pahis kuva
Samuli Pahalahti

Valitettavasti vain poliitikot eivät yleensä tajua tällaisista asioista mitään, eikä heillä ole kovin suurta kiinnostusta perehtyä tarpeeksi.

Ennustan, että asiaan ei saada mitään pätevää ratkaisua. Tai jos saadaan, kyse on lähinnä hyvästä tuurista.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mitä asiota poliitikot tajuaa?

Touko Apajalahti

Eikö muuten millään ulkomaisilla operaattoreilla ole kiinnostusta huutokauppaan?

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Varmaankin kannattaa nyt valita huutokauppaprosessi jossa ei ole vetäytymisoikeutta. Ei se niin vaikeaa ole.

Oma käsitykseni on että kyseessä ei siis ole taajuusongelma vaan yksinkertainen valuvika huutokauppaprosessissa. Ei kannattaisi yrittää keksiä pyörää uudestaan näissä asioissa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Auction

http://en.wikipedia.org/wiki/Spectrum_auction#Germany

PS. Tässä on caseni "Soneran Ikaroksen lento" kirjastamme Neuvotteluvalta - Miten tulen huippuneuvottelijaksi?

Kunhan huutokauppa on järjestetty oikein, varsinkin ostajakandidaattien kannattanee kerrata tämä pätkä :)

_______________
Soneran neuvottelijat joutuivat saksalaisen 3G-huutokauppaprosessin uhriksi vuonna 2000. Huutokauppa on tehokas tapa maksimoida myyjän saama hyöty, koska onnistuessaan se saa ostajat kilpailemaan kuumeisesti kauppatavarasta. Näin tapahtui Soneran 3G- lupien kohdalla. Suomen valtio ei käynnistänyt 3G- huutokauppaa omista luvistamme. Suomessa uskottiin, että jakamalla luvat ensimmäisenä ja ilmaiseksi Suomi tukisi alan teollisuutta ja säilyttäisi ykkösasemansa televiestinnän edelläkävijämaana.

Näin ei käynyt, koska lähes kaikki muut Euroopan maat myivät omansa kalliilla hinnalla. Oletuksissa tapahtui peliteoreettinen erehdys. Soneran ikarosmainen tuntemus edelläkävijänä olemisesta ajoi sen hakemaan kasvua mannermaalta riskiä ottaen. Saksan valtio myi 3G-luvat huikealla hinnalla. Se pyöritti huutokaupassa useita tarjouskierroksia rajalliseen määrään lupia, kunnes tarjotut hinnat eivät enää nousseet.

Soneran voittoisa 3G- konsortio sai kärsiä voittajan kirouksesta. Periaatteessa voittajan pitäisi olla onnellinen, mutta huutokauppa usein johtaa tilanteeseen, jossa ”voittaja” ei saa tavoittelemaansa lisäarvoa. Jos huutokauppa on ollut kuumeinen, voittajan ei ole helppo hymyillä: hän tietää tai ainakin aavistaa maksaneensa liikaa. Sonera palasi Saksan-reissultaan kirjaimellisesti tyhjin käsin. Neuvottelumielessä väärin valittu neuvottelutilanne oli suurempi virhearvio kuin ylihinnan maksaminen, joka johtui lähinnä myyjien toiminnasta. Kyseessä ei ollut niinkään huono neuvottelutulos vaan surkea substanssivalinta. Ostettiin kaistale tyhjää ilmaa.

Jälkiviisaus on helppoa. Harkittua riskinottoa ei pidä arvostella liiaksi, sillä suomalaisten helmasyntejä on turha varovaisuus. Silti neuvotteluun osallistuvan ostajan täytyy aina keskittyä olennaiseen ja kysyä itseltään: mitä todella tarvitsen? Tarvitaan tilanneanalyysiä ja näkemystä. Pahimmin voittajan kirouksesta kärsivät heikot neuvottelijat, jotka tuuliviirimäisesti hyppäävät huutokaupan kirityskilpailuun ilman periaatteita, omia rajoja tai analyysiä.
__________________

Pekka Heliste

Soneran Saksan huutokaupassa oli kysymys tyhmyydestä.

USA järjesti kisan 1990 luvun alussa ja Clinton keräsi huikean summan, jolla valtion velkaantuminen saatiin katkaistua vuosiksi.
Mutta operaattoreiden ja asiakkaitten kannalta tilanne oli surkea: Moni telki konkurssin, koska taajuusoikeudn maksun jälkeen ei jäänyt rahaa rakentaa verkkoa. Ja ne, jotka kykenivät rakentamaan verkon joutuivat hinnoittelemaan puheluhinnat niin korkeiksi, että matkapuhelin jäi harvojen rikkaiden leikkikaluksi ja USA tuli matkapuhelinpalveluoden kehitysmaa pitkäksi aikaa.

Näiltä raunioilta Vennamo osti yhden konkurssipesän pilkkahinnalla ja yhtiö kykeni hinnoittelemaan puhelut kohtuullisen hintaisiksi ja toisaalta sen verran hibtaviksi, että pikkuinen Sonera kykeni rakentamaan kattavan verkon tulorahoituksella.
Usalaiset yrittivät suojella reviiriään cdma-tekniikalla, mutta tekniikkana se oli kehittymätöntä ja epäluotettavaa.
Vennamo rakensi verkon 2g-tekniikalla, joka oli jo koeteltua tekniikkaa

Niinistö vihasi Auraa ja Vennamoa ja niinpä hän halusi Soneran menestyksen aurinkoon paistattelemaan omat suosikit

Niinpä Saksan kohdalla Vennamo oli saanut jo potkut ja johtajana heilui Niinistön ansiosta hra Relander ja häntä ohjasi Nolla-Pekka Heinonen. Mukana oli aluksi konsortiossa Telefonica, joka vetäytyi kun hinta nousi liian korkeaksi. Relanderin kiihko voittaa ajoi hänet tuplaamaan riskit eli ottamaan Telefonican osuus.

Voitto kyllä heltisi, mutta mitä jäi käteen ? 3G- lisenssi, joka edellytti rakentamaan verkon, johon ei ollut valmista teknologiaa, ei verkkoon eikä kännyköitä.

Sonerassa oli kylläviisauttakin, mutta seeristettiin ja potkittiin ulos. Matti Makkonen oli olut mukana ARP, NMT, GSM kehityksessä ja johtanut Soneran menestykseen. Hän ymmärsi Saksassa piilevän ongelman ja pyrki estämään osallistumisen, mutta joutui eristyksiin ja lopulta lähtemään talosta. Kuten moni muukin opposition edustaja

Kun ei ollut edes 2G lisenssiä eikä verkkoa niin kassavirtaa ei ollut millä maksaa kuluja.

Kun USA, Venäjä, Turkki, Aasia nielivät vielä niiden itsensä tuottaman kasavirran paikallisiin investointeihin niin ravat loppuivat ja nyt nuo Venäjä, Turkki, Aasia ovat Ttelian kruununjalokiviä, jotka tuottavat joka vuosi Soneran myyntihinnan monenkertaisena Ruotsiin
Tuo 3G teknologia tuli käyttöön vuosien kuluttua

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Mielenkiintoisia ja hieman surullisia taustoja Sonerasta. Toki nuo olivat hulluja kuplavuosia, jolloin Soneran soittoäänibisnes Zed:kin oli miljardien arvoinen ainakin suunnitelmissa.

Palatakseni omaan pointtiini, nyt ei ole enää kansallista teleoperaattori Soneraa, vaan yksistyisesti omistettuja mobiiliyhtiöitä, joissa saattaa olla vähemmistöomistusta Solidiumin kautta.

On mielestäni hiukan kyseenalaista, kannattiko Suomen 3G-kaista antaa aikoinaan ilmaiseksi joten oma mielipiteeni tässä olisi että nyt vain pitäisi tehdä huutokauppa ilman perääntymisoikeutta. Näinhän nämä on tehty maailmalla, hyvässä ja pahassa. En oikein näe kunnon syytä kansalliseen sooloiluun, mielestäni Suomella ei ole mitenkään erityisen onnistunut track record valtiollisesti ohjatuisssa ostoissa ja myynneissä, miksi tässä olisi jotain voitettavaa sooloilulla? Voin toki olla väärässäkin.

Normihuutokauppa voi käydä kalliiksi sekä voittaville yrityksille (maksavat ehkä liikaa) että häviäjille (eivät voi tarjota uusia palveluja), mutta ainakin Suomi saa rahaa. Sitä voi sitten tarvittaessa sijoittaa voittaviin yhtiöihin osakeanneissa, jos niin katsotaan järkeväksi.

Ei kaikkien suomalaisten telepalvelutarve ole myöskään samanlainen. Aika moni vaikkapa käyttää Skypeä tai vaikkapa kiinteälijaista Wifiä kommunikaatioon ja datasiirtoon.

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #21

Suomen markkina on pieni ja invesvestoinnit suuria alueen laajuuden vuoksi,joten ei kannata elätellä suuria toiveita huutokaupasta.

Perääntymistie löytyy aina konkurssin kautta,joten se on kuollut ehto

Pahin skenario on tuo USA esimerkki: Saadaan kallis ja toimimaton tynkäverkko ja koko kansa kärsii huonosta infrasta

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Jos ei makseta paljon niin sitten ei makseta ja ei ole voittajan kirousta. Ei se minua haittaa. En minä erityisesti välitä mitä teleoperaattorit maksavat. Se on heidän päätöksensä.

Selvästikään nykyinen suomalaisesti tuunattu huutokauppa ei toimi kun taas kansainväliset huutokaupat ovat ainakin tähän asti saaneet luvat myytyä melko hyvään hintaan.

Konkurssi on mahdollinen tulema kaikessa yksityisessä liiketoiminnassa, mutta jos sitä pelätään, niin valtiohan voi jalomielisesti vaikkapa määrätä että hinta pitää maksaa kymmenen vuoden aikana yhtä suurina erinä tms. Tämä on yrityskauppaneuvotteluissa esiintyvä rahoitustekniikka niin sanottu myyjän rahoitus, vendor note. Korkoa ei tarvitse olla mielestäni.

Puhun nyt siis huutokaupasta perääntymisestä. Eihän siinä vaiheessa tietysti olla lähelläkään maksukyvyttömyyttä tai konkurssia. Siihenhän menisi vuosia pahimmassakin tapauksessa.

Investointivelvoite on asia erikseen.

Monessa Euroopan maassa 800 MHz kaistaa on harkittu osana LTE-teknologiastrategiaa, johon näemmä sopii myös 1800 MHz ja 2600 MHz. Tässä yksi lähde:

http://www.adlittle.com/downloads/tx_adlreports/AD...

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #23

Viro jakoi 800 alueen pelkälä kauneuskilpailulla. Tuo 800 Mhz alue ei ole kauhean kiinnostava. Sillä ilman sitäkin voi toimia.
Esim 4G toimii kaikilla taajuuksilla. Tuo 800 Mhz on etenemältään parempi alue ja halventaa jonkun verran syrjäseutujen 4G verkon rakentamista.

Tuo 800 Mhz alue pitäisi jakaa niille, joilla on palveluvelvoite syrjäseudulla

Ja asiakas nämä kulut maksaa, joten hutokauppahinta on käytännössä vero

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen Vastaus kommenttiin #26
Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen Vastaus kommenttiin #26

Hyviä havaintoja. Mutta ei ole vero, koska kuluttaja voi itse valita operaattorinsa ja sen verkkopalvelun tai olla ilman.

Huutokaupasta saatava pienikin raha taas on negatiivinen vero eli tuloa kansalaisille hirmuista budjettivajetta paikkaavana eränä.

Ei keskivertokansalaista hetkauta vaikkapa Elisan, TeliaSoneran ja DNA:n ja Microsoftin (Skype) kulurakenne. En näe miten tuo olisi mitenkään tulkittavaksi veroksi. Yksityisistä yrityksistä on kuitenkin kysymys.

Jos nostavat liikaa hintoja, niin ei ole kysyntää. Kyllä minä ainakin voin elää aivan hyvin 3G-palvelulla jos vaihtoehto on hirmuhinnoiteltu LTE. Niin varmaan hyvin moni muukin. Näin rannalle jäävä(t) operaattoritkin saisivat asiakkaita, halvemmalla hinnalla ja hiukan huonommalla datayhteydellä. Voivat sitten rakentaa palvelunsa jollekin uudelle kaistalle, jos ja kun niitä tarjotaan jatkossa.

En sulje kauneuskilpailua pois vaihtoehdoista, mutta onhan tuo nyt ammottava aukko että huutokaupasta voi vetäytyä pois. Kuka lie senkin on keksinyt? Saisi perustella päätöksensä.

Neuvottelutaitoa pitäisi opettaa jo peruskoulussa :)

Käyttäjän markstenback kuva
Mark Stenbäck

Miksi taajuus pitää myydä kahdelle kolmesta? Ymmärtäähän sen, että tarjouskilpailun hävinneen asiakkaat joutuvat tästä kärsimään jolloin kuluttaja äänestää taas jaloillaan.

Samalla logiikalla kai voisi perustella, että tarjouskaupalla voi olla vain yksi voittaja kahden sijaan, eikö vain? Siinäkin hyötyjät olisivat aika harvassa.

Eikö yksinkertaisesti olisi parempi, että kaikille operaattoreille myönnetään / myydään (ja kuluttajahan taas maksaa kauppahinnan) oikeus käyttää taajuutta ja antaa sen jälkeen teknisten asiantuntijoiden hoitaa käytännön toteutus.

Pekka Heliste

Teknisesti jokaisella operaattorilla pitää olla oma taajuskaista. Päällekkäin taajuuksia ei voi käyttää eli kahdella operaattorilla ei voi olla sama taajuus käytössä.

Jotta operaattori voi rakentaa maan kattavan verkon tietylle tilaajamäärälle niin kaistaa pitää olla tietty määrä.

Taajuskaistaa on vain rajallinen määrä ja kaistaa näköjään riittää vain kahdelle

Käyttäjän TeroIln kuva
Tero Ilén

Kaistaa riittää kolmelle operaattorille 900/1800 MhZ GSM-verkossa, kyllä sitä riittää kolmelle operaattorille myös 800Mhz verkossa.

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #20

Ei noita voi vertailla suoraan. Tuo 800 alue on kapeampi ja reuse huonompi matalamman taajuuden vuoksi,joten kolmen verkon rakentaminen ei onnistu.
Lisäksi itärajalla Venäjän taajuudet syövät kapasiteettia.
Tuo 800 alue on epästandardi eikä EU voi vaatia Venjää muuttamaan taajuuksia

Käyttäjän markstenback kuva
Mark Stenbäck Vastaus kommenttiin #24

Kuulostaa houkuttelevalta. Kas, kun ei ole vielä käynyt kaupaksi...

Amis Asikainen

Vuokraus on nykypäivänä ainoa järkevä tapa omaisuuden luovuttamisessa muiden käyttöön. Inflaatio ja tämän kohteen haluttavuus tekee vuokraamisesta vielä viisaampaa.

Käyttäjän AnttiPertalonen kuva
Antti Perätalonen

"Koko taajuushuutokauppa on järjetöntä. Taajuudet pitää antaa käyttöön jokaiselle operaattorille jotka niitä haluavat joko täysin ilmaiseksi tai samalla hinnalla."

=Koko taajuusmyynti on täysin hölmöläisen hommaa. Myydään taajuuksia, josta valtio saa rahaa, mutta todellisuudessa kansalaiset maksavat sen kuitenkin operaattorien kautta samalla tavalla kuin verotkin.

Kokonaan kolmas kysymys on, että otetaan taajuuskaistaa pois televisokäytöstä ja aiheutaan näin sekä tv-lähetysoperaattoreille että asunto-osakeyhtiöille yhteensä lähes sadan miljoonan ylimääräiset kulut. Ainakin Digitan kulut kiertyvät varmasti YLE:n maksettavasksi ja näin YLE-verona kerättäväksi kansalaisilta.

Antti Keskinen

Niin, kaikki mitä valtio tekee jää loppukädessä veronmaksajien maksettavaksi - suoraan tai välillisesti. On se kumma, ettei maahan saada kansaa edustavia kansanedustajia.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ja vastaavasti kaikki valtion voitto on periaatteessa veronmaksajille jaettavissa.

Pekka Heliste

Näin on,huutokauppahinta siirtyy hintoihin eli kansalaiset sen maksavat.

Valtio voisi kerätä rahat kolehtina

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Täytyy kyllä sanoa että hiukan ihmettelen tätä "taajuusmaksu = vero" toistoasi.

Käsittääkseni olet hiukan vasemmalle kallellaan poliittisesti, joten eikö verot ole hyvä asia, yhteistä hyvää? Lisäksi miten juuri tässä asiassa olet huolestunut yksityisten yritysten kulurakenteesta ja hinnoittelusta kun yleensä saarnaat että se on yrittäjien oma ongelma eikä yhteiskunnan asia.

Korjaa jos olen väärässä.

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #29

Nykyään tietoliikenne on tärkeimpiä yhteiskunnan infrarakenteita. Ei ihmisellä ole juurikaan mahdollisuutta elää ilman tietoliikennettä ja - välineitä. Huutokaupassakin voittajien hintaero on niin pieni, ettei kilpailuun vaikuttavaa eroa synny.

Huutokauppa kyllä nostaa liikenteen hintaa ja tekee infran käytön kalliimmaksi. Teknologioissakaan ei ole eroa, sillä kaikilla on samanlaista tekniikkaa. Kännyköiden on toimittava kaikissa verkoissa ja välitettävä info on samaa niin eroja ei voi ollakaan
Niinpä kulurakenteet ovat hyvin samanlaiset.

Kilpailu pitää kyllä hintoja kurissa mutta kaikki kulut kyllä siirtyvät hintoihin.

Tuo 2-3 G on finaalissa ja sille käy kuten kävi ARP, NMT, 1G verkoille. Päällekkäisiä verkkoja ei kannata ylläpitää. Myöskin valmistajien tuki loppuu aikanaan.
Mikään ei ole ikuista.

Ja kyllä noista taajuuksista maksetaan myös vuotuistakin maksua

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen Vastaus kommenttiin #31

Mielestäni ei ole yhteiskunnan asia subventoida yksittäisten yritysten asiakkaita yksityisessä tuotteessa. Mitä tulee katoavaan teknologiaan, niin kehitys kehittyy. Kepeät mullat mainitsemillesi teknologioille ja niiden investoinneille, ne ovat tietysti myös tuottaneet voittoja ennen eläköitymistään.

Olen joskus pohtinut että pitäisiköhän Suomessa sallia monopoliyhteisyritysten muodostaminen mobiilipuolella, jotta ei tule päällekäisiä investoitikustannuksia. En pidä tätä kuitenkaan kovin hyvänä ideana. Kilpailu on hyväksi kuluttajille. Kansantalouskin hyötyy kun on investointeja, vaikka osa olisikin hiukan päällekäisiä. Nokian verkkoyhtiö on yksi mahdollinen toimittajakin.

Pääpointtini on että näyttäisi että mystinen suomalainen virkamies on luonut uuden huutokauppaprosessin, jossa kilpailevat tarjoajat saavat ilmoittaa vetäytyvänsä tarjouksista. Ehdotan että kokeillaan tehdä huutokauppa ainakin kerran ilman tuota "vitsi, vitsi, en ollutkaan tosissani" sääntöä kuten maailmalla on tehty.

Viimeksi annettiin 3G ilmaiseksi. Ilmaiseksi saatua ei välttämättä arvosteta eikä investoida yhtä paljon kuin jos pitäisi jotain maksaakin.

En usko että hinta tai toteutus on kohtuuton jos kokeillaan normaalia huutokauppaa. Jospa vaikka kopioitaisiin ruotsalaisten huutokauppa, se nyt on niin vanha maan tapa että luulisi kelpaavan?

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #32

Tietoliikenneverkot ovat samanlaista infraa kuin tiet tai meriväylät tai satamat tai shkäverkot.

Tietoliikenteest on tullut hyvin tärkeä ja koko yhteiskunta pysähtyy,kun tietoliikenne ei toimi.

Kolme operaattoria on hyvä asia varmuuden vuoksi,mutta se tarkoittaa kolminleraista investointia. Loppulema on kallis ja varmistus epämääräinen

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Eiks olis järkevintä ja yksinkertaisinta, että valtiolla olisi operaattorimonopoli?

Pekka Heliste

Valtion turvallisuuden näkökulmasta tämä olisi hyvä asia.

Kun Suomen valtio myi Soneran,niin se avasi suoran pääsyn ruotsalaisille Suomen teleliikenteeseen.
Verkonhallinan kautta voidaan seurata Suomen sisäistä liikennettä esim poliitikkojen,yritysjohtajien puheluita,sähköposteja etc.
Suomessa sitä ei nähdä,koska verkon pääkäyttäjä on Ruosissa ja Suomeesa on vain rajoitettuja oikeuksia.

Ongelmaksi on muodostunut myös kriisivalmiudem ylläpito. Ruotsalaisella firmalla ei ole intressiä pistää rahaa Suomen verkon varmistamiseen.
Elisa ja DNA eivät ole satsanneet siihen,koska vastuu oli valtiollisella Soneralla.

Nyt ongelmaa on pyritty korjaamaan perustamalla uusi valtiollinen teleyhtiö,tämä on ostanut verkkoa ja sen osia Soneralta.

Aika kallista touhua ja osin turhaakin,sillä liikenne kulkee operaattorilta toiselle ja vain uuden yhtiön sisäinen liikenne on turvallista

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tietoliikenteen turvaaminen on ensisijaista. Minulle on jäänyt täysin käsittämättömäksi miten on voitu luopua strategisesti olennaisimmista toiminnoista. Ehkä Mikael Junger osaa selvittää meille asiaa?

Käyttäjän JuhaKajander1 kuva
Juha Kajander

Tässä asiassa voisi kokeilla kenialaista huutokauppaa: Jokainen tarjous pitää maksaa.

Amis Asikainen

Asian sivusta haluan kommentoida keskustelussa esiin otettua tietoliikennepuolta: Hakukoneyhtiöt(Google, Microsoft yms.) opettavat ihmisiä etsimään tarvitsemansa tiedon internetistä. Mitä tapahtuu jos esimerkiksi välirikon seuraksena jonkun tietyn maan kansalaisille aletaan syöttää hakutuloksia joiden linkeissä oleva tieto on valheellista tai hakukoneen toiminta estetään kokonaan? Työkalut tähän ovat olemassa. Toimiva hakukone kuuluu nykyään mielestäni huoltovarmuuden piiriin. Herra Jungnerhan on ollut työsuhteessa Microsoftiin eli yhdessä noista urkinnassa kunnostautuneista yrityksistä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset