*

Mikael Jungner

Tarvitseeko Suomi sittenkin vahvemman presidentin?

Suomessa on leikattu presidentin valtaoikeuksia määrätietoisesti presidentti Kekkosen virkakauden jälkeen. Erityisen aktiivinen tässä oli presidentti Koivisto, joka pääministerinä itse kohtasi niitä ongelmia, joita suhteettoman vahvoilla valtaoikeuksilla varustettu presidentti isänmaan asioiden hoidolle aiheutti. Myös presidentit Ahtisaari ja Halonen taipuivat omilla virkakausillaan valtaoikeuksien edelleen leikkaamiseen.

Hyvä näin, koska olen itse sekä tuon kehityksen että parlamentarismin vankka kannattaja. Minusta maan poliittinen johto kuuluu pääministerille hallituksineen, eduskunnan tukea nauttien, totta kai. Olen jopa pohtinut aikoinaan presidentin viran lakkauttamista.

Elämme kuitenkin opettavaisia aikoja. Vuosikymmeniin ei Suomen asema ole ollut niin tukala kuin mitä se nyt on. Taloutemme on ahdingossa sekä kotitekoisista että ulkoisista syistä. Elämme yhtä historiamme pisintä ja syvintä lamaa. Julkisen talouden vaje alkaa olla hälyttävä, samoin elinkeinorakenteemme kyky vastata kansainväliseen kilpailuun ja kysyntään. Arvaamattomaksi muuttunut Venäjä varjostaa koko Eurooppaa. Turvallisuuspoliittinen linjamme on kiivaan mutta mihinkään johtamattoman keskustelun alla. Ulkoministerin kirjaama vastalause hallituksen päätökseen koskien EU:n Venäjään kohdistamia pakotelinjauksia oli ennen näkemätön. Gallupeissa suurimman puolueen suhde Venäjään ja Euroopan Unioniin on vähintäänkin epäselvä. Poliittinen päätöksenteko vaikuttaa lamaantuneen ainakin osittain seuraaviin vaaleihin asti. Vaaleista taas on tulossa pahimmillaan yhtä riitaisat kuin vuoden 2011 vaalit.

Tässä tilanteessa korostuu presidenttiämme kohtaan tunnettu luottamus ja arvostus. Presidentti Niinistö on onnistunut puhuttelemaan sekä kansalaisia että suurta osaa poliitikoista puheenvuoroillaan taloudesta, ulkopolitiikasta, etiikasta ja moraalista. Presidentti Niinistön puheisiin vedotaan eri puolueista ja säännönmukaisesti. Tuollainen arvostus on tämän päivän politiikassa harvinaista.

Edellä olevan perusteella kannattaa pohtia, josko nykyinen heikon presidentin perustuslaki onkin suunniteltu hyvinä aikoina ja tarkoitettu lähinnä vain hyvien aikojen varalle. Nyt kun Suomessa olisi sekä tilausta presidentin vahvemmalle osallistumiselle keskusteluun ja päätöksentekoon että presidentti, joka tähän pystyisi, rajaa perustuslakimme presidentin suurelta osin sivuun poliittisesta päätöksenteosta. Tämä ei ole välttämättä pelkästään hyvä asia.

En halua suoraan esittää korjattavia perustuslain pykäliä, mutta haluan kiinnittää huomion kolmeen kohtaan, joista uudistumista voisi tarvittaessa etsiä. Eduskunnan hajottamisesta ja uusien vaalien määräämisestä on säädetty niin monipolvinen ja osin arvaamatonkin menettely, että siihen ei liene halukkuutta tarttua edes silloin, kun tarve siihen olisi ilmeinen. Tältä osin presidentin roolia voisi maltillisesti vahvistaa. Toisekseen ulkopolitiikka näyttää sittenkin kaipaavan puoluepolitiikasta irrallista päätöksentekijää, joka tarvittaessa voisi selkeyttää epäselvää tilannetta (EU-pakotteet ja Venäjä) tai saattaa liikkeelle tarpeellisia hankkeita (Suomen turvallisuuspoliittinen perusratkaisu). Silloin kun parlamentarismi ei tuohon kykene, voisi presidentistä olla apua. Kolmanneksi niin presidentti Ahtisaaren hanke työttömyyden vähentämiseksi kuin presidentti Niinistön hanke kunkin kansalaisen omakohtaisen vastuun korostamiseksi olivat molemmat aikanaan oikeaan osuneita ja hyvin mietittyjä hankkeita. Molemmat hankkeet myös jäivät puolitiehen, koska presidentiltä puuttuu tarvittavaa toimeenpanovaltaa ja -voimavaroja.

Käsillä olevaan tukalaan tilanteeseen ei perustuslain korjaaminen ja presidentin valtaoikeuksien tarkistaminen ehdi enää auttaa, mutta tästä tilanteesta kannattaa etsiä johtoa, jotta seuraavan tukalan tilanteen koittaessa Suomi olisi nykyistä valmiimpi sen kohtaamaan. Myös perustuslakimme osalta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Siinä vaiheessa, kun siirryttiin suoraan kansanvaaliin ei enää olisi pitänyt vähentää presidentin valtaoikeuksia. Sitä ennen se oli oikeansuuntainen linja.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Suora kaksivaiheinen kansanvaali presidentin valitsemiseksi edustaa periaatteessa korkeaa demokratian tasoa ja on siinä mielessä kannatettava.

Jos kuitenkin presidentin valtaoikeudet ovat kovin runsaat ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, voi "väärän henkilön" päätyminen siihen asemaan olla merkittävä riskitekijä. On siis todennäköistä, että presidentin valtaoikeuksien kasvattamisen ohella jouduttaisiin presidentin valinta viemään kansalta eduskunnan käsiin.

Edellisen presidenttimme kaksi yhteensä 12 vuotta kestänyttä kautta olivat jo itsessään suuri hukattu mahdollisuus NATO-jäsenyyden eteenpäin viemiseksi ajoissa. Tuolloin myös suhteissa Yhdysvaltoihin esiintyi kitkaa korkealla tasolla.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

"Jos kuitenkin presidentin valtaoikeudet ovat kovin runsaat ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, voi "väärän henkilön" päätyminen siihen asemaan olla merkittävä riskitekijä."

Tässä pitäisikin löytää hyvä keskitie. Jos esim. palautettaisiin oikeus hajottaa eduskunta, sehän tarkoittaisi kai vallan jakamista laajemmalle verrattuna nykyiseen tilanteeseen - olisi yksi vallan vahtikoira lisää. Se toimenpide olisi siis vastakohta vallan keskittämiselle, mitä nykyinen tilanne muistuttaa.

Joitain muitakin keinoja varmaan voisi harkita vallan jakamiseksi kuin tuota. Tavoitteena jonkinlainen tasapaino (balance of power).

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Koivisto saikin paljon aikaan mm.ikuisen velkahelvetin,kun ihmisten velat myytiin norjalaisille.ent.vasemmistolainen allekirjoitti paperit.Kokoomukseen sittemmin loikannut ,palkintoviran saanut siimes.Siellä sitä on vieläkin selvittämättömiä asioita riittämiin.Halonen nosti omaa etuisuuttaan,palkkiotaan pressa kaudellaan,taisi olla pari kertaa.Että kaikkea tarpeellista ovat nämä SDP pressat saaneet aikaan.Olisi jo silloin ollut syytä karsia niitä "oikeuksia"

Nämä ikuiset hautaan asti vieneet velat,ovat edelleen maksettavina,jo neljänteen kertaan.

Stasi listat julki,ja salaisuuksien kammiot levälleen,kuten kokoomus on esittänyt.SDP:n lastensuojelupolitiikassakin riittää kaivamista.Ministeri jota ei edes kiinnosta perheiden asiat,paitsi SIJAISPERHEIDEN,joiden etuja hän on ollut ajamassa,kiireellisillä lakimuutoksilla.Yhdessä keskustan rouvakerholaisten kanssa.

Presidenttinä koivistosta ei paljon muuta irti saanutkaan.Mitä tulee venäjään,eun ja usan politiikka ,joka tähtää natoon,suomen osalta ,sekä vapaakauppasopimukseen,voi,voi.Ette kai kuvittele että ihmiset nielevät mitä tahansa.Vaikka venäjä vastainen vihapuhe ja propaganta levitys aloitettiin jo 2010.

Käyttäjän HeikkiSantala kuva
Heikki Santala

Herra Jungner,

kyllä kansalaiset ovat perustuslaillisen vääristymän todenneet jo ajat sitten; yksi esimerkki:

http://heikkisantala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1549...

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Tohtori Paavo Väyrynen on vasta 71-vuotias seuraavien presidentinvaalien aikaan, se ei ole juuri mitään esimerkiksi Kekkoseen tai Reaganiin verrattuna.

Käyttäjän MarjattaLaiho kuva
Marjatta Laiho

”Vuosikymmeniin ei Suomen asema ole ollut niin tukala kuin mitä se nyt on. Taloutemme on ahdingossa sekä kotitekoisista että ulkoisista syistä.”
”Käsillä olevaan tukalaan tilanteeseen ei perustuslain korjaaminen ja presidentin valtaoikeuksien tarkistaminen ehdi enää auttaa, mutta tästä tilanteesta kannattaa etsiä johtoa, jotta seuraavan tukalan tilanteen koittaessa Suomi olisi nykyistä valmiimpi sen kohtaamaan.”

Niinpä. Suomen ja koko EU:n asema on saatettu tukalaksi osittain kotikutoisesti, niin Venäjä-suhteissa kuin taloudessakin. Veli Venäläisen edesottamuksia olisi voitu kuunnella herkemmällä korvalla, käydä tasavertaista vuoropuhelua, ja ehkä näin ehkäistä Ukrainan kriisin eskaloituminen ja tuhansien viattomien ihmisten kuolema. Ukraina-pakotteiden aikaansaamasta kierteestä edelleen syventynyttä talousahdinkoa ei ole helpottanut kotimarkkinoiden lamauttaminen kuripolitiikalla ja ihmisten saattaminen turvattomuuden ja näköalattomuuden tilaan etenkin kriisieuromaissa, mutta enenevästi meillä ”talousviisauden” tyyssijoillakin.

Ilmeisesti sekä kaikkien EU-maiden valtiojohto että me taviskansalaiset olimme tuudittautuneet uskoon, ettei ”länsimainen sivistys” voi kulkea kuin eteenpäin, kohti yhä humaanimpaa, avoimempaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Naapurimme vahvojen valtaoikeuksien presidentti, Vladimir Putin, on myös kovin luotettu ja arvostettu. Tilannetta, että kansan enemmistö ihailee varauksetta tällaista presidenttiä, joka ei piittaa ilmiselvistä tosiasioista sen enempää kuin ihmisoikeuksista, kansainvälisistä laeista tai herrasmieskäytännöistäkään, ei voisi kuvitella Suomessa. Tuntuisi ihan turvalliselta, että presidentillämme olisi vähän enemmän vaikutusmahdollisuuksia kuin nyt.

Voisiko EU – ja Suomi siinä samalla – ryhdistäytyä puolustamaan omia perimmäisiä arvojaan ja alkaa pitää huolta jokaisesta ihmisestä ja ympäristöstä tällä omalla pläntillämme yhteisen planeetan pinnalla, tekivätpä toiset mitä tahansa pahaa ympärillämme? Hyvä esimerkki saattaisi toimia tehokkaammin kuin muun maailman moralisointi, myös taloudessa.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Tarjo Halosen Mauno Koiviston presidenttiyksien jälkeen ei ole presidentin valtaoikeuksia tarpeen lisätä.

Käyttäjän tuomosalovaara kuva
Tuomo Salovaara

"Tarvitseeko Suomi sittenkin vahvemman presidentin?"

Ei tarvitse. Suomi tarvitsee vahvemman eduskunnan. Sietämättömästä etujärjestövallasta pitää päästä eroon.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Näin on! EK ja SAK hoitakoot hommansa kahden kesken!

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Neljäs valtiomahti media on nyt vahvasti sitä mieltä että korporatismi on ylempi vallanhaltija kuin eduskunta. Sen mielestä eduskunnan pitäisi näyttää kaapin paikka korporatismille.

Hallitus/STUBB syyttää puolestaan ay-liikettä Suomen talouden taantumasta peittääkseen omat, VTV:n eli Valtion Tarkastusviraston antamat aiheelliset pyyhkeet. Se on ns. projisoiva minän puolustuskeino; ei vika meissä vaan muissa. Saamattomuudesta on tullut taakka hallitukselle ja kokoomukselle.

Jukka Laine

Eduskunta tarvitsee ''esimiehen''. Vahvan presidentin, joka voi erottaa hallituksen ja asettaa esim. virkamieshallituksen. Suomeen ei näillä näkymin synny hallitusta ensi vuonnakaan, joka kykenisi ratkaisemaan maamme ongelmat.

Valtiovarainministerinä istuu ensi vuonna todennäköisesti politrukki, joka edustaa jäsenten etuja, ei Suomen. Ottamatta kantaa kummasta puolueesta, punaisesta tai sinisestä hän tulee. Mikään ei muutu.

Mieluummin presidentti kuin IMF valvomaan Suomen talousuudistuksia.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

"Mieluummin presidentti kuin IMF valvomaan Suomen talousuudistuksia"

Tarkoitat varmaan Putinia?

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydällä.
Toisaalta sama minkä värinen kissa, kun vain pyytää hyvin hiiriä.

Kyllä Suomi tarvitsee vahvan presidentin ja tehokkaamman hallituksen hajoitustavan ja -oikeuden. Nykyinen välikysymysmenettelykin on kärsinyt inflaation liian laajojen hallitusten vuoksi. Kunnon parlamentarismi ei toimi. Ståhlberg tuskin tarkoitti välikysymystä nykyisen kaltaiseksi paperitiikeriksi.

Isänmaallinen presidentti on unilukkari, arvojohtaja ja maan hallinnon kurissapitäjä sekä hyvien poliittisten suhteiden hoitaja maailmalla.

Seremoniamestarin virkaa hoitakoot pääsääntöisesti muut vähempiarvoiset linssiluteet.

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen

Kumma juttu, Kekkosen aikaan, silloin "ahdistavan suomettumisen" aikaan kun oli inflaatiotakin, talous kasvoi, työllisyys oli erinomainen ja rakennettiin hyvinvointiyhteiskunnan perusta, infra ja koulutus-, sosiaali- ja terveyspolitiikka ja järjestelmät niihin.

Koiviston aikana alettiin tosiaan riisumaan presidentin valtaoikeuksia, varmaankin juuri tämän Koiviston tunteman "ahdistavuuden" takia (parlamentarismista puhuivat). Mutta ennen valtansa menetystä Koivisto oli voimakkaasti mukana rakentamassa niitä järjestelmiä joilla Kekkosen aikaan rakennettua hyvinvointiyhteiskunnan perustaa alettiin rapauttaa. 90 -luvun alussa olisi pitänyt pelastaa yrittäjät ja kansallistaa pankit. Toimittiin toisin ja siinä Koivistolla oli suuri rooli. Tästä virheestä maksamme vieläkin.

Tarvitsemme vahvan presidentit, joka on puoluepolitiikan ja etujärjestöajattelun yläpuolella. Vahva presidentti täytyy olla valistunut, ja se on suuri ongelma. Kuinka valitsisimme vahvan presidentin joka olisi vielä valistunut? Suora kansanvaali on jo osoittautunut fiaskoksi tässä suhteessa, valinta on suorassa kansanvaalissa oikukkaan mediamafian käsissä. Median taustavaikuttajat näyttivät voimansa EU -äänestyksessä samoin kuin eräissä muissakin vaaleissa (joista ei saa puhua). Johtajaksi valikoitumiseen pitäisi saada karsintaa tärkeiden kriteerien pohjalta. Päätettäköön kriteerit sitten vaikka kansaa kuuntelemalla tai eduskunnan päätöksellä, mutta sitten kriteeristön täyttymiseen tarvitaan asiantuntijoiden apua. Tässäpä pähkinä.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Suomi ei tarvitse vahvaa presidenttiä. Venäjäkään ei tarvitsisi vahvaa presidenttiä, vaikka muuan Vladimir Putin luulee niin.

Ranskassakin on liian vahva presidentti. Siksi asiat menevätkin metsään.

Suomi tarvitsee muodolliseksi valtionpäämieheksi presidentin, joka on pelkkä keulakuva niin kuin maailman varsinaisissa demokratioissa pohjoismaissa, Hollannissa, Belgiassa ja Englannissa.

Yhdysvalloissa ei ole presidenttiä lainkaan vaan vain pääministeri, jota jostain syystä nimitetään presidentiksi.

Suomi ei siis tarvitse vahvaa presidenttiä vaan vain keulakuvan jos sitäkään.

Sen sijaan Suomi tarvitsee parlamentaarisen järjestelmän. Se tarkoittaa sitä, että vaaleihin mennään puolueblokkeina. Silloin äänestäjät tietävät, millaisen hallituksen taakse hänen äänensä menee. Suomen kaltaisten sirpalepuolueiden välinen "pääministerivaali" ei ole mitään demokratiaa. Seurauksena on vain nykyisen kaltaisia "sekametelisoppahallituksia", joissa puolueiden väliltä puuttuu "ideologinen liima". Hallituspolitiikan hedelmät ovat sen mukaisia.

Kansa tietää, että Suomen eduskuntakulttuuri on valuvikainen. Siksi yhä useammat ovat lakanneet äänestämästä.

Jonas Hellgren

Eniten Suomi tarvitsee vaalitavan muutosta suhteellisesta puoluevaalista sellaiseen missä edustajat valitaan ainoastaan omilla äänillään, jolloin he ovat vastuussa omille äänestäjilleen eivätkä puoluejohdolle.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

"Tarvitseeko Suomi sittenkin vahvemman presidentin?"

1) Suomi tarvitsee presidentin.
2) Suomi tarvitsee kansanedustuslaitoksen.

Saisko kansa jonain jouluna tällaisen lahjan? Onko tietoo?

Henry

Käyttäjän JouniM kuva
Jouni Minkkinen

Suomi tarvitsee uuden kansan :)

Jonas Hellgren

Kansan vaihtaminenhan on koko ajan menossa. Nykyinen väki tapetaan hissukseen nälkään ja kurjuuteen ja uutta tuodaan tilalle.

Käyttäjän ViljoRafaelHeinonen kuva
Viljo Heinonen

Saapihan noita Suomen presidentin valtaoikeuksia pyöritellä miten vain. Olen vakaasti sitä mieltä, että nykyiset valtuudet ovat kohdallaan. Varjelkoot mikä tahansa meitä mahdollisesta uudesta kekkoskratian ajasta.

Toimituksen poiminnat