Ruuan jakaminen tarvitseville on enemmän ratkaisu kuin ongelma

Fakta yksi. Ruokahävikki tuhlaa euroissa mitattuna enemmän kuin koko maailman asevarustelu. Kyse on megaluokan tuhlauksesta. Tuhansista miljardeista euroista. http://www.worldfooddayusa.org/food_waste_the_facts

Fakta kaksi. Yksikään yhteiskunta ei ole onnistunut poistamaan köyhyyttä julkisilla järjestelmillä, toki muutama öljyrikas valtio on päässyt tässä lähelle. Elämä on sen verran monimutkaista, että lakisääteinen sosiaaliturva ei kykene yksin tarjoamaan kaikille riittävää toimeentuloa. Siis riittävää elämään, joka on muutakin kuin pelkkää selviämistä.

Fakta kolme. Verotus on jo nyt Suomessa maailman huippua, kokonaisveroaste on yli 45 prosenttia. Silti Suomen valtio ottaa miljardeja euroja uutta velkaa joka vuosi, on ottanut jo parikymmentä vuotta. Samaan aikaan moni elää Suomessa elämäänsä turhaan säästöliekillä, kun tulot eivät tahdo riittää elämiseen. Johtopäätös on selvä. Valtiosta ei ole yksin poistamaan köyhyyden ongelmia. Jos valtio voisi tuossa onnistua, se olisi jo tehty. Kannattaa siis etsiä virallista sosiaaliturvaa tukevia järjestelmiä.

Johtopäätös. Ylimääräisen ruuan jakaminen suoraan tarvitseville on järkevää. Se sivuuttaa verokiilan, se sivuuttaa byrokratiakulut. Maailmasta löytyy yllin kyllin ruokaa jokaiselle. Ongelma on saada tuo ruoka sitä tarvitseville.

Mitä pitäisi tehdä?

Ilmaisen ruuan jakamiseen liittyvä stigma kannattaa kitkeä pois. Moni puhuu edelleen siitä häpeästä, joka liittyy leipäjonoihin. Toisaalta moni ruokaa jonottanut kertoo, että tuota häpeää ei ole, he eivät sitä itse tunnista. Stigma on siis poistettavissa.

Toisekseen on syytä kehittää tapoja jakaa ruokaa. Pitkiä jonoja ei tarvita, jos jakaminen mietitään fiksummin. Varsinkaan ulkoilmassa jonottamista ei tarvita, kun tyhjää tilaa löytyy yksin pääkaupunkiseudulta yli miljoona neliömetriä.

Kolmanneksi kaiken avustavan työn ei tarvitse olla julkisen vallan tekemää. Aktiivinen kolmas sektori ei ole nykymaailmassa merkki julkisen vallan epäonnistumisesta, se on yhteiskunnallisen empatian ilmentymä ja lähde. Mahdollisuus johon kannattaa tarttua. Parhaimmillaan julkinen valta ja kolmas sektori voivat tehdä tuota jakamista yhdessä. Hyvä esimerkki löytyy Vantaalta, http://www.yhteinenpoyta.fi

Entä iso kuva? Tavoitetila voisi olla seuraava. Luomme perustulon, jonka kansantalous kestää. Se lienee tällä hetkellä noin 600 euroa kuukaudessa. Siihen rinnalle luomme järjestelmän, josta tarvitseva saa halutessaan vaikka kaiken ruuan ilmaiseksi. Ilman turhaa jonotusta, ilman stigmaa ja niin, että ruoka on terveellistä ja laadukasta. Tuohon rinnalle voimme kehittää uudenlaista jakamistaloutta, jossa kaikki tarvittava muukin materiaali, astioista huonekaluihin, on saatavilla myös ilmaiseksi. Tuota tavaraa kun Suomessa riittää, se on nyt vain kotien varastoissa, turhan panttina pakattuna, pahimmillaan matkalla kaatopaikalle. Myös tarvittavat arvokkaammat laitteet porakoneista tietokoneisiin voisivat olla lainattavissa niitä tarvitseville, ilmaiseksi.

Nykyinen rahan jakaminen julkisen vallan kautta ei yksin riitä tarjoamaan täysipainoisen elämän eväitä. Se lienee käynyt kaikille selväksi. Mutta miettimällä asioita uudestaan me voimme tarjota jokaiselle nuo täysipainoisen elämän eväät. Jo tänään, ilman lisäkustannuksia, ilman korkeampaa verotusta.

Ei hassumpi tavoite.

 

mikaeljungner
Sitoutumaton Helsinki

Kreab Oy:n toimitusjohtaja, entinen kansanedustaja, uimamaisteri

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu