Hjalmar Linder oli harvoja sisällissodan sankareita
Punavankien asema on noussut esille, kun Paavo Lipponen puhui aiheesta televisiossa. Moni on kysynyt, että mitä sitten olisi pitänyt tehdä.
Olisi kannattanut kuunnella suurmaanomistaja Hjalmar Linderiä. Hän ei todellakaan ollut mikään kommunisti, haihattelija tai muutoinkaan tuohon aikaan epäilyttävänä pidettävä henkilö. Hän oli järjen ääni. Jos häntä olisi kuunneltu, kymmenet tuhannet suomalaiset olisivat säästäneet henkensä ja terveytensä. Ja Suomi omantuntonsa.
Surullista kyllä, Hjalmaria ei kuunneltu. Hänet ajettiin mittavalla ja julkisella vihakampanjalla tämän kirjoituksen jälkeen maanpakoon, jossa hän ajautui itsemurhaan. Jos joku siis väittää, että tuolloin ei tiedetty päättävissä porukoissa tilannetta, hän valehtelee.
Yksi suurista suomalaisista, tämä Hjalmar.
Hjalmar kirjoitti aiheesta kaksi viikkoa sisällissodan jälkeen Hufvudstadsbladetiin näin:
(Jukka Kemppisen suomennos)
Jo riittää verilöyly (Hufvudstadsbladet 28.5.1918)
Hirmuteot jatkuvat maassamme. Ylipäällikön nimenomaisesta kiellosta huolimatta valkoiset ovat jatkaneet punaisten täysin mielivaltaiselta tuntuvaa murhaamista. Uhrit on usein valittu sattumanvaraisesti, ja heidät on teloitettu paikoissa, jotka eivät mitenkään liity sodanaikaisiin väkivaltaisuuksiin. Punaista hulluutta on maassamme totisesti seurannut valkoinen terrori.
Julmuudet ovat suoraa jatkoa Työmiehessä ilmestyneille palopuheartikkeleille ja ovat omiaan herättämään katkeraa ja sammumatonta vihaa myös sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka aikaisemmin ovat suhtautuneet vastapuoleen maltillisemmin.
Valtio on paennut vastuutaan ja unohtanut, että maassamme on tuhansia leskiä ja kymmeniä tuhansia isänsä menettäneitä, jotka tarvitsisivat välitöntä aineellista apua ja henkistä tukea. Leireillä kuolee vankeja kuin kärpäsiä. Esimerkiksi Pietarsaaressa on toukokuun ensimmäisen kolmen viikon aikana kuollut 47 vankia, joista 21 kulkutauteihin, loput nälkään. Myös Suomenlinnassa vankeja kohdellaan epäinhimillisesti.
Samaan aikaan hyvinvoiva yläluokka jatkaa elämäänsä ja sulkee silmänsä ympärillään tapahtuvilta kauheuksilta. Onpa heidän joukossaan niitäkin, jotka katsovat vankien suorastaan ansainneen kohtalonsa. Jotkut julkeavat jopa puhua punaisia kalvavasta taudista ja tartunnasta, joka valkoiseen on kitkettävä kansakunnan keskuudesta.
Mutta on myös niitä sodan aikana valkoiseen puolelle kuuluneita aivan tavallisia kansanmiehiä ja -naisia, jotka ymmärtävät millaiseen katkeamattomaan, sukupolvetkin ylittävään vihan ketjuun tapahtumat johtavat. Niiden lukemattomien ihmisten, jotka ovat viimeisten kuukausien aikana nähneet läheistensä kuolevan, kotiensa tuhoutuvan ja isänmaataan häpäistävän, on vaikea unohtaa kokemaansa. Voidaanko sitä heiltä edes vaatia?
Yläluokkaan kuuluvien korkeasti koulutettujen ihmisten pitäisi kyetä näkemään maassamme tapahtuvat hirveydet laajemmassa yhteydessä ja ymmärtää syiden ja seurauksien välisiä suhteita. Heiltä voidaan perustellusti vaatia enemmän kuin huonosti koulutetulta ja tietoisestikin harhaan johdetulta väestöltä.
Meidän jokaisen on syytä katsoa peiliin ja nähdä oma vastuumme tässä kansallisessa murhenäytelmässä. Viimeiset kymmenen vuotta olemme epärealistisesti luottaneet Suomen kansan ymmärrykseen ja arviointikykyyn ja sallineet sosialistisen propagandan ja kansankiihottamisen. Olemme suhtautuneet poliittisiin vaaleihin piittaamattomasti ja siten antaneet sosialistisille aatteille kasvutilaa. Maastamme on puuttunut kuri ja järjestys, mikä nyt, selvemmin kuin koskaan, on nähtävissä.
Osa yläluokasta, minä itse ensimmäisenä, on suurten sotateollisuudesta saatujen voittojen turvin viettänyt yltäkylläistä elämää ja ylenkatsonut epämukaviksi katsomiaan lakeja. Esimerkiksi alkoholilain sisältö on käytännössä kaukana todellisuudesta. Käytöksemme on ollut omiaan herättämään kateutta, joka on ollut helppo kanavoida vihaksi. Eikä vihasta ole pitkä matka julmuuteen.
Tällaisen kansallisen murhenäytelmän keskellä meidän ihmisten on vaikea säilyttää suhteellisuudentajuamme. Viimeisten neljän vuoden aikana olemme saaneet lehdistä lukea kymmenistä miljoonista kuolleista ja haavoittuneista. Olemme kuulleet ns. kulttuurikansojen harjoittamasta julmuudesta, varkauksista ja keskellä kirkasta päivää tehdyistä ryöstöistä. Kansamme oikeustajua ovat myös eittämättä horjuttaneet maatamme täysin vapaasti terrorisoivat venäläiset sotilaat. Ei ole ihme, että tällaisissa oloissa ihmisten käsitys oikeasta ja väärästä on hämärtynyt.
Monet ovat tarttuneet aseisiin täysin vakuuttuneina asiansa oikeutuksesta. He ovat uskoneet venäläisten propagandan sosialistisesta ihannevaltiosta, jossa kaikki kansalaiset ovat tasavertaisessa asemassa.
Huonosti koulutetut ja sivistymättömät ihmiset eivät ole huomanneet tulleensa harhaan johdetuiksi ja kulkeneensa kohti väistämätöntä onnettomuutta. He ovat uskoneet olleensa osa suurvallan sotajoukkoja ja kokevat, että heillä on oikeus rulla kohdelluksi tavallisina sotavankeina. Uskon, että olisi suurta viisautta olla kieltämättä heiltä tätä oikeutta.
Meidän kannattaisi Saksan mallin mukaisesti armahtaa kaikki 70 000-80 000 vankiamme ja määrätä heidät tuomion pituudesta riippuen 2-4 vuodeksi pakkotyöhön. Heille pitäisi työstään maksaa samaa palkkaa kuin muille työntekijöille, kuitenkin sillä erotuksella, että rahat maksettaisiin pankkitilille, josta vangit saisivat ne vasta vapauduttuaan käyttöönsä. Rangaistusta suorittaessaan he saisivat käyttöönsä vain sen verran rahaa kuin tarvitsevat välttämättömiin menoihinsa. Mikäli vanki syyllistyy uudestaan rikokseen, hän menettää ansaitsemansa palkan. Vastuu vankien valvonnasta olisi työnantajalla. Olen vakuuttunut, että tämä on ainoa tapa palauttaa työnantajien ja työntekijöiden välinen luottamus ja siten turvata maamme rauhanomainen kehitys tulevaisuudessa.
Lopuksi omantunnon kysymys meille kaikille valkoisille. Mitä sellaista punaiset ovat tehneet, mihin me itse emme voi sanoa olevamme syypäitä? He ovat yrittäneet vallankaappausta, ja nyt me, jotka olemme taistelleet lain, oikeuden ja maailman demokraattisimman valtiomuotomme puolesta, olemme syyllistymässä samaan.
Nujertamalla aseellisesti maamme suurimman puolueen unohdamme samalla sen 48 prosentin kannatuksen, jonka jätämme itsevaltaisesti ottamatta huomioon koko maatamme koskevassa päätöksenteossa. Tämä ei ole parlamentarismin periaatteiden mukaista, vaan kunniatonta hokkuspokkuspolitiikkaa, joka ei ole tuleville sukupolville puolusteltavissa.
On ryhdyttävä sanoista tekoihin. Ensimmäiseksi on joukkoteloitukset saatava ankarien rangaistuksien uhalla loppumaan.
Mustio 25. toukokuuta 1918
Hjalmar Linder
Vahvat ryhmäemootiot sumensivat järjen äänen. Tuhannesti kysytty: Olisiko Mannerheim voinut tehdä enemmän. Mutta kun hänetkin lempattiin ulos muutamä päivä voitonparaatin jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Kova oli viha Linderiä kohtaan tuolloin. Samasta vihasta pääsi osalliseksi myös muutama vuosi myöhemmin murhattu ministeri Ritavuori.
Työmies-lehti, levikiltään Helsingin Sanomia suurempi, lakkautettiin huhtikuussa 1918. Viimeisen numeron toimitti Algot Untola alias Maiju Lassila. Tunnetusti hänet teloitettiin merimatkalla Suomenlinnaan ja 11 muuta samassa laivassa ollutta teloitetiin ilman oikeudenkäyntiä perille päästyä. Untola ei osallistunut sotatoimiin.Hänen kohtalokseen tuli toimiminen Työmies-lehden toimittajana. Viimeinen numero siis painettiin mutta sitä ei kyetty kokonaisuudessa jakamaan saksalaisten jo moukaroitua kaupunkia. Algot Untola kirjoiti viimeisessä numerossa seuraavat sanat:
”Kun kaikki tiet päättyvät, täytyy ajatella matkan jatkamista. Kun illan tuntu ennustaa yön tuloa, täytyy ryhtyä järjestelemään huomispäivän elämää ja töitä…”
EDIT: Untola kannatti aluksi Suomalaista puoluetta, mutta riitaantui ja liittyi SDP:hen
Untolaa oltiin siis kuljettamassa toukokuussa 1918 Suomenlinnaan
Ilmoita asiaton viesti
Hei hallo Paavo Lipponen ja kumppanit.
Molemmin puolin meni överiksi. Tää syyllisten ja syyttömien etsiskely menee jo eteläeurooppalaisten tasolle. Etsitään syyllisiä seitsemänteen polveen asti. Kts. Asterix Korsikassa.
Eikö voitaisi jo sopia. Veljessodissa ei ole syyttömiä.
Ilmoita asiaton viesti
Aika hieno kirjoitus. Sääli että ajautui itsemurhaan. Eipä ollut ensimmäinen eikä viimeinen; täydellinen paskamyrsky jos osuu itse kunkin omalle kohdalle, niin on siinä tekemistä.
Mies, Linder siis, osasi nähdä eri osapuolten motiiveja ja miten asiat järkevämmin kannattaisi hoitaa. Ikävää ettei saanut kannatusta, vaan jotain ihan muuta…. ei yllättävää tosin.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kirjoittajalle, joka ottaa esille Suomen ensimmäisen itsenäisyysvuoden hirveydet ja sieltä erään rikkaan miehen, joka ymmärtää sorretun ja solvaistun kansan kärsimykset ja julistaa armon sanomaa.
Hjalmar Linder on esimerkkinä siitä, että kaikki ökyrikkaat eivät ole sentään sydämettömiä sortajia. Tosin Linder oli niin harvinainen poikkeus, ettei talouseliitti enää sietänyt häntä tässä maassa.
Ikävä kyllä tilanne ei ole vieläkään oleellisesti muuttunut.
Ilmoita asiaton viesti
Sisällisodat ovat aina hyvin verisiä. Entinen Jugoslavia on hyvä esimerkki. Kävihän siellä puoluetoveri Ahtisaari puhumassa, mutta koston kierrettä ei niin vaan katkaista.
– Puheet on puheita, mutta käytännössä sodan lopettamiseen tarvitaan jotain ihan muuta. Näkeehän sen nyt Afganistanista, Syyriasta ja Libanonista – sodan lopettaminen ei ole helppoa…
P.S. Sotavankileirit eivät ole keskitysleirejä, vaikka toveri Lipponen niin väittäisi. Historian vääristely tuntuu olevan SDPssä piintynyt tapa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen sisällisota oli väkilukuun suhteutettuna ylivoimaisesti verisin, eikä missään muaalla ole tapettu voitettuja enemmän sodan päätyttyä kuin sodan aikana. Ei Balkkanillakaan perustettu keskitysleirejä sodan päätyttyä.
Valkoisten keskitysleirit eivät olleet mitään ”sotavankileirejä” niissä oli sotilaiden lisäksi siviilejä. Vanhuksia, äitejä lapsiensa kanssa, teinejä, jne.
Keskitysleirejä kutsutaan ojennustyöleireiksi, internointileiriksi, työleiriksi, vankileiriksi, pakolaisleiriksi, uudelleenasutusleiriksi, siirtoleiriksi, pidätysleiriksi tai suodatusleireiksi, sen mukaan mikä nimi parhaiten palvelee omia tarkoitusperiä.
Ilmoita asiaton viesti
”Olemme suhtautuneet poliittisiin vaaleihin piittaamattomasti ja siten antaneet sosialistisille aatteille kasvutilaa. Maastamme on puuttunut kuri ja järjestys, mikä nyt, selvemmin kuin koskaan, on nähtävissä.”
Linderin viisaat sanat kuvaavat hyvin myös tätä päivää.
Ilmoita asiaton viesti
Vuoden 1918 Suomen sotavankileirit olivat todellakin oikeita keskitysleirejä millä mittarilla tahansa arvioituna. Olen tästä samaa mieltä kuin Hjalmar Linder, Paavo Lipponen ja Mikael Jungner.
Ilmoita asiaton viesti
Kerro joku mittari, miksi sotavankileiri olisi keskitysleiri?
Ilmoita asiaton viesti
Ei määritellä varmaan missään, mutta vuoden 1917 sota ei ollut mikään mannekiiniosastojen kohtaaminen. Joukot olivat hyvin hätäisesti koottuja, hajanaisesti varustettuja ja mukana kulki kokonaisia perheitä. Minne lapset olisi pitänyt laittaa ellei vanhempien mukaan? Punaisten poliittiset johtajat olivat toki paenneet Neuvostoliiton puolelle jo hyvissä ajoin, työväki jätettiin vankileireille oman onnensa nojaan.
– Keskitysleirit otettiin laajamittaisesti käyttöön Neuvostoliitossa Leninin ja Stalinin ohjauksessa ja toimintaa jalostettiin myöhemmin Saksassa. Keskitysleirien vangeilla ei yleensä ollut mitään tekemistä sodan kanssa, heidät vangittiin poliittisen, kielellisen, rodullisen tai jonkun muun täysin mielivaltaisen jopa keksityn syyn perusteella.
– Täytyy ymmärtää, että aika oli todellakin toisenlainen 100 vuotta sitten.
P.S. Stalinin keskitysleireissä Karjalassa tapettiin niskalaukauksella yli 10 000 suomalaista 30-luvulla… jotenkin tää eliittisosialistien logiikka mättää. Eikö olisi aika saada muistomerkki myös näiden Karjalassa tapettujen suomalaisten sosialismin uhrien haudoille? Mutta hetkinen… eikös näiden Suomen eliittisosialistien oppi-isä ole juurikin Lenin ja Stalin???
Ilmoita asiaton viesti
Todellisuudessa ensinmäiset nykyaikaiset keskitysleirit olivat käytössä Yhdysvaltojen ja Filippiinien sodan aikana 1899-1902. Ja siellä tapahtui laajoka etnisiä puhdistuksia ja laajaa joukkotuhontaa Yhdysvaltojen taholta. Olivat oppineet sisällisodastaan ja intiaanisodista ”huonot tavat.”
Ilmoita asiaton viesti
Eero Mattila, #16.
Mittarina olkoon se, miten paljon punavankeja kuoli paisi kiväärin luoteihin myös nälkään ja tauteihin.
Ilmoita asiaton viesti
Sotavankileireissä ei niillä kivääreilläkään teloiteta satunnaisotannalla, kuten valkoisten keskitysleireissä.
Ilmoita asiaton viesti
Kuolinmäärä ei ikävä kyllä ole mikään mittari.
– Liittoutuneet tappoivat nälkään tuhansia saksalaisia sotavankeja Rooseveltin käskyn mukaan, mutta kaikesta huolimatta kyse oli sotavankileiristä, vaikka vangit tarkoituksellisesti tapettiin kaikkien kansainvälisten sopimusten vastaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä, mutta Hyrsylänmutkasa kaksivuotiaana vangiksi jotunut määriteltiin veteraaniksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitokset myös Amerikan Yhdysvaltojen tiukalle linjalle: itsenäisyyden tunnustus herui vasta, kun mielivaltaisin murhaaminen oli saatu laantumaan ja tasavaltainen hallitusmuoto oli luvassa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus avaajalta; en häntä poliitikkona ja oikeastaan henkilönäkään kovin arvostanut ole mutta nyt avaus ja liiteartikkeli osuivat nappiin.
Ilmoita asiaton viesti
Muuten vielä edellisiin; Kordelinin murhasta Mommilan kartanossa, on useissa kirjoituksissa syytetty punaisia mutta todellisuudessa teon tekivät humalaiset, venäläiset matruusit.
Kordelinia arvostivat myöskin kuntalaiset jopa kartanon työväkikin; häntä pidettiin oikeudenmukaisena miehenä.
Ilmoita asiaton viesti
Näin se lieneenkin ollut. Samaan tulkintaan törmäsin, kun entinen naapuri tuttavineen alkoivat kirjoittaa Teijon alueen historiikkia. Ja kävivät maakunta-arkistossa. Samoissa papereissa oli myös tästä tapahtumasta kirjoituksia, sillä eräs syytetty oli teijolaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Vapaussota vääristeltiin jälkeenpäin historiankirjoituksessa sisällissodaksi. Tähän liittyen kannattaa lukea edesmenneen akateemikko Eino Jutikkalan kirjoitus ”Maaliskuun vallankumouksesta 1917 toukokuun paraatiin 1918” netissä.
Akateemikko Eino Jutikkala kirjoittaa:
”Jossittelu eli hienommalla nimellä kontrafaktinen historiankirjoitus sallitaan tieteessä johonkin rajaan saakka silloin kun on esitettävänä aihetodisteita. Vapaussota-nimityksen puolesta puhuu tällöin se todennäköisyys, että punaisten voittaessa Suomesta olisi tullut neuvostotasavalta, tahtoivatpa he sitä tai ei. Aihetodisteeksi kelpaa se, että Josif Stalin eräässä huhtikuussa pitämässään puheessa laski Suomen potentiaalisten neuvostotasavaltojen joukkoon. Kiistatonta ainakin on, että neuvostohallitus pyrki tähän tavoitteeseen. Sen kyky ei kuitenkaan tsaarinarmeijan romahdettua vastannut halua, ja mahdollisuudet puuttua Suomen asioihin vähenivät olennaisesti sen solmittua 3.3. Saksan kanssa Brest-Litovskin rauhansopimuksen, joka määräsi venäläiset joukot vetäytymään Suomesta. Mutta senkin jälkeen saapui Suomeen vielä puna-armeijan miehiä vapaaehtoisina”.
Jokaisella on mahdollisuus tutustua Vapaussodan ja sen ajan jälkeisiin sanomalehtiin. Ne ovat digitoituna netissä vuoteen 1920 saakka. Silloin selviää syy, miksi ei voida puhua mistään sisällissodasta. Kysymyksessä oli Vapaussota. Punikit tekivät itänaapurin myötävaikutuksella kapinan maan laillista hallitusta vastaan. Punakaarti mellasti Etelä-Suomessa tehden rikoksia mielin määrin. Mitä korkeampi oli yhteiskunnallinen asema, sitä helpommin lähti henki.
Toinen lähde on Suomen Sukututkimusseuran julkaisema kirja ”Sankarien muisto” vuodelta 1927. Kirjassa on ”Suomen itsenäisyyden ja vapauden puolesta henkensä antaneiden kansalaisten elämäkertoja.” Sieltä löytyy tietoja valokuvien kera koululaisista, lyseolaisista, ylioppilaista, tavallisista työmiehistä, eri ammatin harjoittajista, rengeistä, talon pojista, maanviljelijöistä jne. aina korkeimmin koulutettuihin saakka, jotka menettivät henkensä kaatuneina tai murhattuina sodan aikana. Kirjassa on 894 sivua.
On valitettavaa, että vasemmisto alkoi lanseeraamaan tätä ”sisällissota”-ajattelua ainakin 1960-luvulta lähtien ja sitä on kestänyt nykypäiviin saakka ja tuntuu kestävän edelleen. Hyväuskoiset hölmöt pitävät tätä tietysti täytenä totena, vaikka faktat kertovat muuta. Sota päättyi Neuvosto-Venäjän kanssa solmittuun Tarton rauhaan vuonna 1920. Sisällissodassa ei solmita rauhaa ulkovaltion kanssa. Vapaussodan muistomerkit eri puolilla Suomea kertovat myös vääjäämätöntä totuutta tässä asiassa.
Mitä Hjalmar Linderin tulee, niin hän on ollut mies, jolla omatunto on ollut paikallaan. Hän on kuunnellut omatunnon ääntä, joka on merkki Jumalan olemassaolosta.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/
Ilmoita asiaton viesti
Sisällissota alkoi tammikuussa 1918. Suomi julisti sodan Venäjälle vasta huhtikuussa 1918. Sotatoimet jäivät vähäisiksi, Venäjä ei esimerkiksi omasta mielestään ollut edes sodassa Suomen kanssa ja siksi tuo 1920 rauhansopimus lykkääntyi.
Toisekseen sodassa vankeja kohdellaan sotavankeina, Suomi ei kohdellut kapinallisia sotavankeina vaan kapinallisina rikosoikeudessa.
Toisaalta, minulle on ihan sama, millä nimellä sinä sisällissotaa kutsut. Vapaa maa 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Suosittelen vilpittömästi blogistille ja miksei myös muillekin professori Ohto Mannisen näkemystä hänen kirjoituksessaan ”Vapaussota – osana suursotaa ja Venäjän imperiumin hajoamista”. Sen ajan sanomalehtiä systemaattisesti lukeneena voi helposti päätyä samaan tulokseen.
Huippuluokan historiantutkijat, joita professorit Eino Jutikkala ja Ohto Manninen edustavat, eivät propagoi. Heille riittää ehdoton totuuden esiintuominen kirjoituksissaan, joka perustuu kiistattomiin faktoihin.
Roomalainen senaattori ja historioitsija Tacitus (noin 55-120) on todennut: ”Mitä ei tunneta, sitä pidetään suurenmoisena.” Tähän on hyvä lisätä: ”Tieto on pääomaa, jota ei voi ulosmitata.”
http://vapaussota.com/professori-ohto-manninen/
Ilmoita asiaton viesti
Eipä varsinaiseksi huippututkimukseksi tai ehdottomaksi totuudeksi voi kutsua spekulaatiota siitä mitä ”olisi voinut tapahtua jos…”
Muuten, punaisten puolella Vapaussota-nimeä käytettiin myös, mutta valkoiset omivat sen erilaiseen tarkoitukseen. Punaisten vapautus tarkoitti vapautusta orjuuden kaltaisesta asemastaan, valkoisille taas muodollisesti Venäjästä (josta Suomi oli jo aiemmin itsenäistynyt, mutta johon valkoinen tutkimus olettaa Suomen liitetyn, jos punaiset olisivat päässeet niskan päälle), mutta käytännössä vapautukseksi uhkasta joutua menettämään asemansa.
Ulkovaltojen painostuksesta kävi kuitenkin hiukan toisin kuin ainakin kiihkeimmät valkoiset (ne, jotka tuomitsivat Linderinkin mielipiteen) olisivat halunneet: maahan perustettiin muodollinen demokratia, jonka puitteissa voittanut puoli toki piti huolen siitä, etteivät työläiset pääsisi todelliseen vallankahvaan, joka oli (ja on) omistajien käsissä.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän sisällissotahan jatkui hyvinkin vuoteen 1922 asti. Solmimalla Tarton rauhan bolshevikkihallitus yritti rauhoittaa edes yhtä rajaa heimoretkeläisiltä…
Ilmoita asiaton viesti
”He ovat uskoneet venäläisten propagandan sosialistisesta ihannevaltiosta, jossa kaikki kansalaiset ovat tasavertaisessa asemassa.”
Huomaa kuinka aikalainen kirjoittaa. Tuohan on toki hullu tavoite ja siksi pelkkää utopiaa propagandana.
Ratkaisuna pakkotyötä työnantajalle..siinäpä tosiaan ratkaisu.
Ilmoita asiaton viesti
Harvassa ovat ne jotka kykenevät näkemään asioita monelta kantilta. Vieläkin se on ilmeisen mahdotonta niille jotka eivät ole kokeneet sekä opiskelijan pienituloisuutta, tavan duunarin arkea että työllistävän yrittäjän vastuuta. Ehkä äänioikeus pitäisikin rajata niihin jotka ovat tehneet vähintään 5 vuotta palkkatyötä ja pyörittäneet työllistävää yritystä toiset 5 vuotta. Todennäköisesti lopputulos olisi paljon nykyistä parempi ja vähemmän vihaa lietsova.
Ilmoita asiaton viesti
Hyviä pointteja varsinkin kun olen itse käynyt kaikki nuo vaiheet läpi. Nyt työkyvyttömänä ilman korvauksia – kiitos sosialististen KELA tanttojen. Heillä on luokkataistelu vielä kesken. Yrittäjälle ei rahaa anneta vaikka lääkäri ja laki niin määräisikin…
Ilmoita asiaton viesti
Itsellä jäisi hitusen vajaaksi. Mutta sen verran on kokemusta että uskon nuo vaiheet läpi käyneiden kykenevän luomaan paremman maan. Ymmärtämään sekä duunarin että yrittäjän merkityksen hyvinvoinnin luomisessa. Heistä tämä kaikki lähtee.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. Vastakkainasettelun aika pitäisi olla jo ohi. Menneisiin asioihin on hyvä tutustua ja oppia niistä, mutta tuomariksi ei enää kenenkään pitäisi ryhtyä.
– Mitä yhtenäisempi kansa sen paremmat mahdollisuudet menestyä kansakuntana. Suuresti arvostamani Väinö Tanner ymmärsi tämän. Hänen ansiostaan syntyi ns. punapääoma (Elanto, Haka, Työväen Säästöpankki jne.), jotka toveri Lipponen kavereineen ajoi konkurssiin. Nyt työväen johdossa on vain näitä eliittisosialisteja, jotka eivät ymmärrä yhteistyöstä yhtään mitään. Toiset väittävät sitä kapitalismiksi, minä väitän sitä kateudeksi.
Lipposen sukupolvi ei ole kyennyt luomaan yhtään mitään uutta – ainoastaan hajottamaan. Tavallisten kansalaisten olisi korkea aika ymmärtää tämä ja valita edustajansa omasta keskuudestaan. Suomi tarvitsee aitoa työväenliikettä. Vielä 70-luvulla oli ihan tavallista, että pienyrittäjät olivat työväenliikkeessä aktiivisesti mukana – aikana ennen eliittisosialismia ei ollut tätä nykyistä yrittäjävastaisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
#29 Samaa mieltä Eeron kanssa – eliittisosialismi on vaarallinen ja tuhoaa tavallisen duunarin oikeudet työväenliikkeen kannattajana.
Perussuomalainen kansanpuolue tuli aikanaan täyttämään aukon, jonka Lipponen jätti. Hallitusvastuussa ollessaan menettivät kansan uskon. Nousu saattaa olla vaikeaa, sillä painopiste ei ole enää heikompiosaisten puolella – kenties osin sitäkin, mutta oikeistolainen konservatismi vie liikaa tilaa. Halla-ahon tulisi nostaa puolue tasolle, jonka arvot kohtaavat suomalaiset rehtinä työtätekevänä kansana. Nyt mies on vaisu, ääni ei kuulu.
Tapasin tänään eläkkeellä olevan, siivoojana palkkatyönsä tehneen rouvan, joka totesi ykskantaan, että hän ei enää äänestä. Eli kuuluu siihen kansanosaan, jonka usko äänestämällä, oman elämänsä kohentumiseen, on mennyt.
Siksi olisikin korkea aika pienyrittäjien ja tavallisten työläisten tunnustaa tosiasiat ja etsiä vaihtoehtoa aidosta työväenliikkeestä, jollainen saadaan vain asenteita muokkaamalla.
Suurin osa pieneläkeläisistäkin voisi nähdä vielä toivoa ja äänestää, jos edes yksi puolue voisi olla luotettava, omiensa puolen pitäjä.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärrän kyllä muutaman vuoden takaisten lindströmiläisten silloiset motiivit, mutta Jussi Halla-aho jos kuka on äärimmäinen elitisti sanan kaikissa merkityksissä. Myönteisissäkin merkityksissä – puolustaahan hän tiedettä hihhulien ympäröimänä. Hän on vaisu juuri siksi, ettei edes ymmärrä, mitä ne puhuvat, jotka odottavat puolueelta jotakin oikeudenmukaisuuden puolustamista.
Lipposen äärirationalismia joku voi pitää samalla tavalla ongelmallisena kuin Tannerin tai Halla-ahon, mutta kahden ensiksi mainitun motiivit sisältävät oikeudenmukaisuuden puolustamisen itsestäänselvyytenä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei äänestysoikeutta tarvitse rajata. Lopetataan vain puolueet. Tämän jälkeen eduskunta, kunnan valtuustot ym. valitaan arpavaaleilla 18-120 vuotiaista, jonka maistaraatit tekevät väestörekisteristä. Edutajapaikan on pakko ottaa vastaan, jollei terveydelliset syyt sitä estä.
Ilmoita asiaton viesti
Elämän selkeyttämiseksi ja yksinkertaistamiseksi voitaisiin tietysti palauttaa myös keisarikunnat ja maaorjuus.
Ilmoita asiaton viesti
Lipponen on aika veijari edustamaan työtä tekevää väkeä samoin kuin Jungner.
– Olen nähnyt kun Lipponen laulaa ”Työn-orjat! Sorron yöstä nouskaa! – maan äärin kuuluu kutsumus”
se oli aika paradoksaalista.
– Juuri eilen törmäsin kadulla vasemmiston vaaliteltan edessä mieheen, joka ihmetteli miten nykyvasemmisto on valmis myymään suomalaisen työväen poistamalla harkinnanvapauden… työväenliike käytännössä loppui Lipposen aikana, työ-sanakin poistettiin monen yhdistyksen nimestä -tilalle tuli demarit. Aika härskiä ratsastaa aiheella nyt kun samaisen miehen toiveen mukaisesti itsenäisyyskin on hyvin kyseenalainen…
Ilmoita asiaton viesti
Juha Vakkurin Mannerheim-näytelmä Helsingin kaupunginteatterissa on hyvin informatiivinen Linderinkin osalta.
Ilmoita asiaton viesti
Odotettavissa on mielenkiintoinen juhlavuosi 2018. Silloin on kulunut sata vuotta siitä, kun Suomen itsenäisyys jouduttiin varmistamaan asein ensimmäistä kertaa.
Lipponen ja viestintätoimisto Kreab ovat näköjään jo varautuneet tähän tulevaan kilpalaulantaan. Näköjään joillakin sosialidemokraateilla on vieläkin halu jonkinlaiseen revanssiin…
Ilmoita asiaton viesti
Vaikutat hieman vainoharhaiselta 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitan revanssin halulla halua häivyttää sitä tosi-asiaa, että punaisten voittaessa Suomesta olisi mitä ilmeisemmin liittynyt myöhemmin perustettuun Neuvostoliittoon, jolloin niitä oikeita keskitysleirivankeja olisi ollut vieläkin enemmän.
Toisaalta kesän 1918 tapahtumista vastasi omalta osaltaan tuolloinen pääministerinä toiminut J.K. Paasikivi, joka tunnetaan paremmin presidentti Paasikivenä.
Ilmoita asiaton viesti
Et taida ihan olla selvillä sanan ”revanssi” merkityksestä? Onko jokin osa jostakin häviäjäjoukosta aloittamssa jotakin taistelua liittääkseen jotakin johonkin 26 vuotta sitten kuolleeseen valtioon?
Miten tapahtuneita tosiasoita muuttaa pääministerin nimi, on myös hiukan vaikea ymmärtää. Paasikivi seurasi Svinhufvudia 27.5.1918.
Ilmoita asiaton viesti
Revanssin voi saavuttaa myös vallitsevaan historian käsitykseen vaikuttamalla. Ilmassa näyttäisi olevan halua hypätä yli vuoden 1918 alkuvuoden tapahtumat suoraan kesään 1918. Eihän vielä ole päästy juhlimaan Suomen itsenäisyysjulistusta. Nyt on vasta 3.12 2017.
Pääministerin henkilö ei muuta tapahtuneita tosiasioita, mutta Paasikivi vaikutti kuitenkin Suomen politiikassa vuoteen 1956 asti. Tällä asialla on tietty merkityksensä tässäkin asiayhteydessä.
Ilmoita asiaton viesti
Paasikiven saksalaismielisyys nyt tuskin kenellekään on yllätys, demareille ainakaan. Demokraattiseen maailmankuvaan kuuluu myös, että mannerheimejä ja paasikiviä ei pidetä jumalina eikä erehtymättöminä. Jopa Väinö Tanner ja Kyösti Kallio olivat joskus väärässä 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Paasikivi oli myöntyväisyyden kannattaja, joka uskoi pitkään, että Suomi ei pärjäisi itsenäisenä ja riippumattomana valtiona. Tsaarin Venäjän romahdettua Saksa oli tietenkin hänelle uusi isäntämaa. Tämä ei kuitenkaan pienennä hänen vastuutaan kesän 1918 tapahtumista.
Ilmoita asiaton viesti
#73
Paasikivi oli oikeassa. Rengillä on rengin luonto.
Ilmoita asiaton viesti
Noh halusihan ”valkoiset” liittää Suomen osaksi Keisarillista Saksaa…
Ilmoita asiaton viesti
Äitini isä teloitettiin 1918 vain 29-vuotiaana ja on vieläkin siunaamattomassa joukkohaudassa Varkaudessa. Hän ei ollut kommunisti, mutta puuseppänä kuului työväenjärjestöön. Oikeudenkäyntejä ei ollut, ainoastaan muutaman kiihkovalkoisen päätös.
Äitini jäi tuolloin 1 -vuotiaana orvoksi ja isovanhempiensa hoidettavaksi, koska äitinsä tilanne oli tapahtuman johdosta vähintäänkin sekava. Myös hän oli alkuun teloitettavien listalla, mutta vapautettiin yksivuotiaan tytön takia. Sen verran löytyi armoa vastapuolen päättäjästä.
Maaliskuun 2018 alussa kokoonnumme, kaikki sisarukset, heidän lapsensa ja lastenlastenlapset muistamaan Oskari -ukkia ja isovaaria joukkohaudalle 100 vuotta sitten tapahtuneen murheellisen poismenonsa johdosta.
On hienoa, että Mikael Junger avaa pimeän ajan verhoja ja valaisee myös valkoisten joukosta nousevaa hyvää tahtoa. Surullista, että Hjalmarin kohtaloksi koitui kuolema oikeudenmukaisuuden puolustamisen takia. Rohkeutta on vaatinut tuossa ajassa pysyä lujana ja tuoda ajatuksensa sanomalehtikirjoituksessaan. Tekstiä lukiessani havaitsin yhtäläisyyttä aikaamme, joka demokratian nimissä sortaa vähäosaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Hieno ja koskettava kommentti Mirjamilta.
Oletkin varmaan tietoinen että Joel Lehtonen kirjoitti Varkauden tapahtumista 1918 novellin ”Muttisen Aapeli kansalaissodassa”. Aapeli Muttinen oli kirjailija Joel Lehtosen alter ego.
Novelli on arvokas koska se on kirjoitettu heti sodan jälkeen ja omaan kokemukseen perustuen. Jukka Kemppinen arvioi jopa sen ehkä parhaaksi tuosta sodasta kirjoitetuksi ja onpa se myöskin luettavissa Kemppisen blogista. Suosittelen.
http://kemppinen.blogspot.com.es/2006/05/joel-leht…
Ilmoita asiaton viesti
Liekö ollut kysymys Huruslahden arpajaisista?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Huruslahden_arpajaiset
https://blogit.savonsanomat.fi/perhe-tyo-paatoksen…
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Ilmoita asiaton viesti
#37 Huruslahden järven jäällä teloitus tapahtui.
En tiedä, oliko kyse ’arpajaisista’? Urho Kekkosen muistelmateoksessa on maininta, että suojeluskuntalaiset olisivat ottaneet vangittujen rivistä joka kymmenennen ja ampuneet.
Kekkonen oli ’Varkaus, Suomi ja vuosi 1918 -kirjan’ mukaan paikkakunnan valtauksessa mukana.
Hän kirjoittaa, että ”minun ei tarvinne sanoa, että nuoreen 17 -vuotiaaseen poikaan näky Huruslahden jäällä jätti lähtemättömän vaikutelman”
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Juhani palautteestasi ja kirjavihjeestä! Mielelläni luen.
Minulla on Hannu Itkosen (toim.) kirja: Varkaus, Suomi ja vuosi 1918.
Ajan historia on järkyttävää luettavaa. Meitä lapsia suojeltiin ja jätettiin kertomatta mm. äitini isän todellinen kohtalo. Vasta vuosien jälkeen todellisuus on paljastunut ja äitini taustat huomioiden, on tullut ymmärrys, miksi hän tunsi aina alemmuutta oppineiden ja varakkaiden seurassa. Myös hänen tapansa elää työstä, kuvasti eräänlaista pakoa tunteista. Meitä lapsia usein ihmetytti, miten hän jaksaa aina vain ’raataa’, vaikka ei olisi tarvettakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä argumentoit Mirjami osuvasti; viimeinen lauseesi on juuri sama, mikä minulle tuli mieleen, luettuani avaajan tekstin.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Mikaelille Hjalmar Linderin kirjoituksesta ja Mirjamille tositapahtumista. Erosta vankileirin ja sotavankileirin välillä voi lukea myös Jukka Rislakin kirjasta Kauhun aika, joka kertoo tapahtumista maalaispitäjässä, jossa ei käyty minkäänlaisia taisteluja. Silti suuri määrä ihmisiä haettiin kodeistaan, kidutettiin ja vietiin vankileirille. Jotkut palasivat, kuten naapurini silloinen isäntä niin heikkona, että venerannasta kannettiin kotiin lakanoilla. Hän kuoli parin päivän päästä ja orvoksi jäi 7 lasta. Mannerheim oli kauhistunut, että ”tavallisia maalaismiehiä” näin kohdeltiin, mutta meno jatkui silti. Oli tietenkin paljon ihmisiä, jotka tiesivät, että vangitut eivät olleet mitään ”pahantekijöitä” eikä sotarikollisia ja yrittivät lehtikirjoituksin hillitä menoa, mutta heidän vetoomuksensa kuuluivat kuuroille korville kuten Linderinkin kirjoitus.
Sisällisota on asiallinen nimitys, koska se sisältää ajatuksen, että ulkovaltoja on sotkeutunut sotaan. Venäjä ja Saksa olivat tehneet Brest-Litowskin rauhansopimuksen, mutta olivat vahvasti mukana sodassa. Isoisäni kuoli 13.4.1918 Orimattilassa pakko-ottolaisena saksalaisten luodeista.
Ilmoita asiaton viesti
Kamariherra Linderin edistyksellisyydestä kertonee myös se, että hän omisti kaksi rautatietä (yksityisiä siis), joista toinen oli jopa sähköistetty.
http://vaunut.org/keskustelut/index.php?topic=5116…
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mustion_s%C3%A4hk%C3…
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hyvink%C3%A4%C3%A4n%…
http://kalevikamarainen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/ku…
Kannattaa suhteuttaa asia siihen, että kilpailun vapauttaminen rataverkollamme tuntuu monen mielestä olevan maailmalopun alku.
http://kalevikamarainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2…
https://yle.fi/uutiset/3-9863950
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Ilmoita asiaton viesti
Hieno tyylitajuttomuuden huipentuma. Blogissa tuodaan esiin rikas ihminen, joka vastusti keskitysleirejä ja siviilien murhamista – niin sinä teet sillä propagandaa rautateiden yksityistämisestä. Melko häpeällistä.
Ilmoita asiaton viesti
Melkoisen väärin osunut palaute. Jos jotakin ”propagoin”, propagoin kilpailun avaamista rautateillä enkä rautateiden yksityistämistä. Tästä olen käynyt ”keskustelua” Turpeisen kanssa ennenkin ja nähtävästi kovin huonoin tuloksin.
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Ilmoita asiaton viesti
Se että kuvittelet puhuvasi kilpailusta, ei muuta pätkääkään kommenttisi huonoutta. Kieltämättä et ole sisäistänyt sitäkään kritiikkiä etkä ymmärtänyt silloinkaan kritiikin syytä, joten mikään ei ole muuttunut.
Ilmoita asiaton viesti
Turpeinen kuvittelee, että meillä ollaan yksityistämässä rautateitä, kun todellisuudessa kysymys on henkilöjunaliikenteen kilpailun avaamisesta. Eipä tuollaisten maailmanlopun maalaajien kanssa mielekästä keskustelua voikaan saada aikaan, kun edes perusaiat eivät ole hallussa.
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Ilmoita asiaton viesti
Hjalmar Linderin ja Mannerheimin suhde on kiintoisa.
Jo heidän isänsä olivat keskenään läheisiä ystäviä. Hjalmar Linder ja Mannerheimin vanhempi sisko Sophia avioituivat 1893, mutta liitto purkautui jo parin vuoden päästä, rouva oli eron hakija ja se johtui hänestä riippumattomista syistä. Kapinan jälkeen Mannerheim heilasteli Ernstin sisarta, kolmikymppistä Kitty Linderiä, ilmeisin pariutumisaikein, mutta sekin raukesi erinäisten vaiheiden jälkeen. Sanotaan Mannerheiminneuvoneen zLinderiä sijoittamaan Ruotsiin silloin kun tämä myi suomalaiset omistuksensa.
Ilmoita asiaton viesti
Linderin kirjoitus ei kerro mistään muusta kuin tavallisten ihmisen mielipuolisuudesta, järjettömyydestä ja harkintakyvyn puutteesta. Tästä johtuen 1918 tapahtumia ei voi millään syyllä esittää kapinaksi, vapautukseksi tai sisällisodaksi vaan pelkäksi mielettömyydeksi, joka tapahtui tuona vuotena. Jokainen kuitenkin yrittää löytää syynsä omaan näkemykseen tai puolustuspuheeseensä. Kyseessä on monesti tunneperäiset syyt, oikeutuksen puute tai jotain muuta, jotka tietenkin ovat monin tavoin perusteltavissa mutta järjettömyyttä ei voi oikein perustella tosiasioilla.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsin kieliset valkoiset vihasivat suunnattomasti suomen kielisiä punikkeja.
Juttu, johon plogisti viittaa on kirjoitettu ruotsin kielellä.
Sama meno jatkuu edelleen Suomessa.
Pieni vähemmistö sortaa valtaväestöä.
Ruotsin kielisten sorto suomen kielisiä kohtaan jatkuu kalliina ja idioottimaisena jäänteenä vuodelta 1809.
Ilmoita asiaton viesti
Ennätysmäisen anakronistinen ja epälooginen kommentti. Linder oli ruotsinkielinen valkoinen, mutta varmasti hänen kirjoituksensa oli osoitettu ihan kaikille vallanpitäjille.
Hiukan hassu ajatus, että ruotsin kielen asema olisi erityisesti kohentunut juuri vuonna 1809, kun pääkaupunki siirtyi Tukholmasta Pietariin.
Ilmoita asiaton viesti
#67
Luetun ymmärtäminen ei ole aina itsestään selvää. Ruotsin kieli oli virallinen kieli aina vuoteen 1809.
Suomen maakunta siirtyi Venäjän maakunnaksi. Ruotsi ja Venäjä pitävät Suomea edelleen maakuntanaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomen maakunta siirtyi Venäjän maakunnaksi. Ruotsi ja Venäjä pitävät Suomea edelleen maakuntanaan.”
Tässä lienee vinha perä?
Ilmoita asiaton viesti
Ei liene. Ymmärrän, että Iiskonmäellä ja Väänäsellä on koti-ikävä, joka saa tällaisen denialismin muodon.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsin kieli on virallinen kieli edelleen. Vuosi 1809 ei merkinnyt siinä suhteessa mitään, ellet jostain syystä vastusta sitä, että Suomesta tuli autonominen ja maa sai pitää (Ruotsin) lakinsa ja (ruotsin) kielensä. Kukaanhan ei estänyt suomen kielen aseman kohentamista ja kirjakielen luomista 1800-luvulla.
Ilmoita asiaton viesti
”Meidän jokaisen on syytä katsoa peiliin ja nähdä oma vastuumme tässä kansallisessa murhenäytelmässä. Viimeiset kymmenen vuotta olemme epärealistisesti luottaneet Suomen kansan ymmärrykseen ja arviointikykyyn ja sallineet sosialistisen propagandan ja kansankiihottamisen.”
Nyt olette tekemässä saman virheen sallimalla islamistisen propagandan ja kansankiihottamisen.
Ilmoita asiaton viesti
Linderin rautatien Sohvi jo juhlistikin 100-vuotista omaa sekä valtion taivalta.
http://suomifinland100.fi/project/hoyryveturi-sohv…
http://vaunut.org/sarja/4208
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Ilmoita asiaton viesti
Nyt kun yhtään kyseiseen sotaan osallistunutta ei enää ole hengissä, on aika vaikea arvioida mitä missäkin tapahtui.
Olen lukenyt kymmeniä erilaisia opuksia aiheesta ja kyllä se oli läpeensä surullinen, ahdistava ajanjakso. Lapsena Hämeessä 60-luvulla , kuuli myös aikalaisten hyvin väritettyjä näkemyksiä aiheesta.
Osaamattomat ja vailla minkäänlaista suunnitelmaa olevat osapuolet kävivät toistensa kimppuun. Punaisilla ei tainnut olla edes karttoja.
Käsittämättömästi saatiin kuitenkin kiväärikaliiperisilla aseilla ihmisiä hengiltä.
Historioitsija, professori Henrik Meinander palauttaa loistavan teoksensa 1944 alussa mieliin erittäin tärkeä faktan: on turmiollisinta historian tulkintaa asettua nykyisillä tiedoilla aikalaisten päättäjien päätöksentekotilanteeseen.
Ilmoita asiaton viesti