*

Mikael Jungner

Hjalmar Linder oli harvoja sisällissodan sankareita

Punavankien asema on noussut esille, kun Paavo Lipponen puhui aiheesta televisiossa. Moni on kysynyt, että mitä sitten olisi pitänyt tehdä.

Olisi kannattanut kuunnella suurmaanomistaja Hjalmar Linderiä. Hän ei todellakaan ollut mikään kommunisti, haihattelija tai muutoinkaan tuohon aikaan epäilyttävänä pidettävä henkilö. Hän oli järjen ääni. Jos häntä olisi kuunneltu, kymmenet tuhannet suomalaiset olisivat säästäneet henkensä ja terveytensä. Ja Suomi omantuntonsa.

Surullista kyllä, Hjalmaria ei kuunneltu. Hänet ajettiin mittavalla ja julkisella vihakampanjalla tämän kirjoituksen jälkeen maanpakoon, jossa hän ajautui itsemurhaan. Jos joku siis väittää, että tuolloin ei tiedetty päättävissä porukoissa tilannetta, hän valehtelee.

Yksi suurista suomalaisista, tämä Hjalmar.

Hjalmar kirjoitti aiheesta kaksi viikkoa sisällissodan jälkeen Hufvudstadsbladetiin näin:

(Jukka Kemppisen suomennos)

 

Jo riittää verilöyly (Hufvudstadsbladet 28.5.1918)

 

Hirmuteot jatkuvat maassamme. Ylipäällikön nimenomaisesta kiellosta huolimatta valkoiset ovat jatkaneet punaisten täysin mielivaltaiselta tuntuvaa murhaamista. Uhrit on usein valittu sattumanvaraisesti, ja heidät on teloitettu paikoissa, jotka eivät mitenkään liity sodanaikaisiin väkivaltaisuuksiin. Punaista hulluutta on maassamme totisesti seurannut valkoinen terrori.

 

Julmuudet ovat suoraa jatkoa Työmiehessä ilmestyneille palopuheartikkeleille ja ovat omiaan herättämään katkeraa ja sammumatonta vihaa myös sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka aikaisemmin ovat suhtautuneet vastapuoleen maltillisemmin.

 

Valtio on paennut vastuutaan ja unohtanut, että maassamme on tuhansia leskiä ja kymmeniä tuhansia isänsä menettäneitä, jotka tarvitsisivat välitöntä aineellista apua ja henkistä tukea. Leireillä kuolee vankeja kuin kärpäsiä. Esimerkiksi Pietarsaaressa on toukokuun ensimmäisen kolmen viikon aikana kuollut 47 vankia, joista 21 kulkutauteihin, loput nälkään. Myös Suomenlinnassa vankeja kohdellaan epäinhimillisesti.

 

Samaan aikaan hyvinvoiva yläluokka jatkaa elämäänsä ja sulkee silmänsä ympärillään tapahtuvilta kauheuksilta. Onpa heidän joukossaan niitäkin, jotka katsovat vankien suorastaan ansainneen kohtalonsa. Jotkut julkeavat jopa puhua punaisia kalvavasta taudista ja tartunnasta, joka valkoiseen on kitkettävä kansakunnan keskuudesta.

 

Mutta on myös niitä sodan aikana valkoiseen puolelle kuuluneita aivan tavallisia kansanmiehiä ja -naisia, jotka ymmärtävät millaiseen katkeamattomaan, sukupolvetkin ylittävään vihan ketjuun tapahtumat johtavat. Niiden lukemattomien ihmisten, jotka ovat viimeisten kuukausien aikana nähneet läheistensä kuolevan, kotiensa tuhoutuvan ja isänmaataan häpäistävän, on vaikea unohtaa kokemaansa. Voidaanko sitä heiltä edes vaatia?

 

Yläluokkaan kuuluvien korkeasti koulutettujen ihmisten pitäisi kyetä näkemään maassamme tapahtuvat hirveydet laajemmassa yhteydessä ja ymmärtää syiden ja seurauksien välisiä suhteita. Heiltä voidaan perustellusti vaatia enemmän kuin huonosti koulutetulta ja tietoisestikin harhaan johdetulta väestöltä.

 

Meidän jokaisen on syytä katsoa peiliin ja nähdä oma vastuumme tässä kansallisessa murhenäytelmässä. Viimeiset kymmenen vuotta olemme epärealistisesti luottaneet Suomen kansan ymmärrykseen ja arviointikykyyn ja sallineet sosialistisen propagandan ja kansankiihottamisen. Olemme suhtautuneet poliittisiin vaaleihin piittaamattomasti ja siten antaneet sosialistisille aatteille kasvutilaa. Maastamme on puuttunut kuri ja järjestys, mikä nyt, selvemmin kuin koskaan, on nähtävissä.

 

Osa yläluokasta, minä itse ensimmäisenä, on suurten sotateollisuudesta saatujen voittojen turvin viettänyt yltäkylläistä elämää ja ylenkatsonut epämukaviksi katsomiaan lakeja. Esimerkiksi alkoholilain sisältö on käytännössä kaukana todellisuudesta. Käytöksemme on ollut omiaan herättämään kateutta, joka on ollut helppo kanavoida vihaksi. Eikä vihasta ole pitkä matka julmuuteen.

 

Tällaisen kansallisen murhenäytelmän keskellä meidän ihmisten on vaikea säilyttää suhteellisuudentajuamme. Viimeisten neljän vuoden aikana olemme saaneet lehdistä lukea kymmenistä miljoonista kuolleista ja haavoittuneista. Olemme kuulleet ns. kulttuurikansojen harjoittamasta julmuudesta, varkauksista ja keskellä kirkasta päivää tehdyistä ryöstöistä. Kansamme oikeustajua ovat myös eittämättä horjuttaneet maatamme täysin vapaasti terrorisoivat venäläiset sotilaat. Ei ole ihme, että tällaisissa oloissa ihmisten käsitys oikeasta ja väärästä on hämärtynyt.

 

Monet ovat tarttuneet aseisiin täysin vakuuttuneina asiansa oikeutuksesta. He ovat uskoneet venäläisten propagandan sosialistisesta ihannevaltiosta, jossa kaikki kansalaiset ovat tasavertaisessa asemassa.

 

Huonosti koulutetut ja sivistymättömät ihmiset eivät ole huomanneet tulleensa harhaan johdetuiksi ja kulkeneensa kohti väistämätöntä onnettomuutta. He ovat uskoneet olleensa osa suurvallan sotajoukkoja ja kokevat, että heillä on oikeus rulla kohdelluksi tavallisina sotavankeina. Uskon, että olisi suurta viisautta olla kieltämättä heiltä tätä oikeutta.

 

Meidän kannattaisi Saksan mallin mukaisesti armahtaa kaikki 70 000-80 000 vankiamme ja määrätä heidät tuomion pituudesta riippuen 2-4 vuodeksi pakkotyöhön. Heille pitäisi työstään maksaa samaa palkkaa kuin muille työntekijöille, kuitenkin sillä erotuksella, että rahat maksettaisiin pankkitilille, josta vangit saisivat ne vasta vapauduttuaan käyttöönsä. Rangaistusta suorittaessaan he saisivat käyttöönsä vain sen verran rahaa kuin tarvitsevat välttämättömiin menoihinsa. Mikäli vanki syyllistyy uudestaan rikokseen, hän menettää ansaitsemansa palkan. Vastuu vankien valvonnasta olisi työnantajalla. Olen vakuuttunut, että tämä on ainoa tapa palauttaa työnantajien ja työntekijöiden välinen luottamus ja siten turvata maamme rauhanomainen kehitys tulevaisuudessa.

 

Lopuksi omantunnon kysymys meille kaikille valkoisille. Mitä sellaista punaiset ovat tehneet, mihin me itse emme voi sanoa olevamme syypäitä? He ovat yrittäneet vallankaappausta, ja nyt me, jotka olemme taistelleet lain, oikeuden ja maailman demokraattisimman valtiomuotomme puolesta, olemme syyllistymässä samaan.

 

Nujertamalla aseellisesti maamme suurimman puolueen unohdamme samalla sen 48 prosentin kannatuksen, jonka jätämme itsevaltaisesti ottamatta huomioon koko maatamme koskevassa päätöksenteossa. Tämä ei ole parlamentarismin periaatteiden mukaista, vaan kunniatonta hokkuspokkuspolitiikkaa, joka ei ole tuleville sukupolville puolusteltavissa.

 

On ryhdyttävä sanoista tekoihin. Ensimmäiseksi on joukkoteloitukset saatava ankarien rangaistuksien uhalla loppumaan.

 

Mustio 25. toukokuuta 1918

Hjalmar Linder

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

25Suosittele

25 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (89 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Vahvat ryhmäemootiot sumensivat järjen äänen. Tuhannesti kysytty: Olisiko Mannerheim voinut tehdä enemmän. Mutta kun hänetkin lempattiin ulos muutamä päivä voitonparaatin jälkeen.

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

Kova oli viha Linderiä kohtaan tuolloin. Samasta vihasta pääsi osalliseksi myös muutama vuosi myöhemmin murhattu ministeri Ritavuori.

Työmies-lehti, levikiltään Helsingin Sanomia suurempi, lakkautettiin huhtikuussa 1918. Viimeisen numeron toimitti Algot Untola alias Maiju Lassila. Tunnetusti hänet teloitettiin merimatkalla Suomenlinnaan ja 11 muuta samassa laivassa ollutta teloitetiin ilman oikeudenkäyntiä perille päästyä. Untola ei osallistunut sotatoimiin.Hänen kohtalokseen tuli toimiminen Työmies-lehden toimittajana. Viimeinen numero siis painettiin mutta sitä ei kyetty kokonaisuudessa jakamaan saksalaisten jo moukaroitua kaupunkia. Algot Untola kirjoiti viimeisessä numerossa seuraavat sanat:

”Kun kaikki tiet päättyvät, täytyy ajatella matkan jatkamista. Kun illan tuntu ennustaa yön tuloa, täytyy ryhtyä järjestelemään huomispäivän elämää ja töitä…”

EDIT: Untola kannatti aluksi Suomalaista puoluetta, mutta riitaantui ja liittyi SDP:hen

Untolaa oltiin siis kuljettamassa toukokuussa 1918 Suomenlinnaan

Risto Salonen

Hei hallo Paavo Lipponen ja kumppanit.
Molemmin puolin meni överiksi. Tää syyllisten ja syyttömien etsiskely menee jo eteläeurooppalaisten tasolle. Etsitään syyllisiä seitsemänteen polveen asti. Kts. Asterix Korsikassa.
Eikö voitaisi jo sopia. Veljessodissa ei ole syyttömiä.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Aika hieno kirjoitus. Sääli että ajautui itsemurhaan. Eipä ollut ensimmäinen eikä viimeinen; täydellinen paskamyrsky jos osuu itse kunkin omalle kohdalle, niin on siinä tekemistä.

Mies, Linder siis, osasi nähdä eri osapuolten motiiveja ja miten asiat järkevämmin kannattaisi hoitaa. Ikävää ettei saanut kannatusta, vaan jotain ihan muuta.... ei yllättävää tosin.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Ilman teloituksia olisi ollut tuhansia miehiä enemmän puolustamassa maatamme talvi- ja jatkosodassa.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Kiitos kirjoittajalle, joka ottaa esille Suomen ensimmäisen itsenäisyysvuoden hirveydet ja sieltä erään rikkaan miehen, joka ymmärtää sorretun ja solvaistun kansan kärsimykset ja julistaa armon sanomaa.

Hjalmar Linder on esimerkkinä siitä, että kaikki ökyrikkaat eivät ole sentään sydämettömiä sortajia. Tosin Linder oli niin harvinainen poikkeus, ettei talouseliitti enää sietänyt häntä tässä maassa.

Ikävä kyllä tilanne ei ole vieläkään oleellisesti muuttunut.

Eero Mattila

Sisällisodat ovat aina hyvin verisiä. Entinen Jugoslavia on hyvä esimerkki. Kävihän siellä puoluetoveri Ahtisaari puhumassa, mutta koston kierrettä ei niin vaan katkaista.
- Puheet on puheita, mutta käytännössä sodan lopettamiseen tarvitaan jotain ihan muuta. Näkeehän sen nyt Afganistanista, Syyriasta ja Libanonista - sodan lopettaminen ei ole helppoa...

P.S. Sotavankileirit eivät ole keskitysleirejä, vaikka toveri Lipponen niin väittäisi. Historian vääristely tuntuu olevan SDPssä piintynyt tapa.

Pasi Harjamäki

Suomen sisällisota oli väkilukuun suhteutettuna ylivoimaisesti verisin, eikä missään muaalla ole tapettu voitettuja enemmän sodan päätyttyä kuin sodan aikana. Ei Balkkanillakaan perustettu keskitysleirejä sodan päätyttyä.

Valkoisten keskitysleirit eivät olleet mitään "sotavankileirejä" niissä oli sotilaiden lisäksi siviilejä. Vanhuksia, äitejä lapsiensa kanssa, teinejä, jne.
Keskitysleirejä kutsutaan ojennustyöleireiksi, internointileiriksi, työleiriksi, vankileiriksi, pakolaisleiriksi, uudelleenasutusleiriksi, siirtoleiriksi, pidätysleiriksi tai suodatusleireiksi, sen mukaan mikä nimi parhaiten palvelee omia tarkoitusperiä.

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

"Olemme suhtautuneet poliittisiin vaaleihin piittaamattomasti ja siten antaneet sosialistisille aatteille kasvutilaa. Maastamme on puuttunut kuri ja järjestys, mikä nyt, selvemmin kuin koskaan, on nähtävissä."

Linderin viisaat sanat kuvaavat hyvin myös tätä päivää.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Vuoden 1918 Suomen sotavankileirit olivat todellakin oikeita keskitysleirejä millä mittarilla tahansa arvioituna. Olen tästä samaa mieltä kuin Hjalmar Linder, Paavo Lipponen ja Mikael Jungner.

Eero Mattila

Kerro joku mittari, miksi sotavankileiri olisi keskitysleiri?

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Missä sopimuksessa määritellään sylivauvatkin sotavangeiksi?

Eero Mattila Vastaus kommenttiin #18

Ei määritellä varmaan missään, mutta vuoden 1917 sota ei ollut mikään mannekiiniosastojen kohtaaminen. Joukot olivat hyvin hätäisesti koottuja, hajanaisesti varustettuja ja mukana kulki kokonaisia perheitä. Minne lapset olisi pitänyt laittaa ellei vanhempien mukaan? Punaisten poliittiset johtajat olivat toki paenneet Neuvostoliiton puolelle jo hyvissä ajoin, työväki jätettiin vankileireille oman onnensa nojaan.
- Keskitysleirit otettiin laajamittaisesti käyttöön Neuvostoliitossa Leninin ja Stalinin ohjauksessa ja toimintaa jalostettiin myöhemmin Saksassa. Keskitysleirien vangeilla ei yleensä ollut mitään tekemistä sodan kanssa, heidät vangittiin poliittisen, kielellisen, rodullisen tai jonkun muun täysin mielivaltaisen jopa keksityn syyn perusteella.
- Täytyy ymmärtää, että aika oli todellakin toisenlainen 100 vuotta sitten.

P.S. Stalinin keskitysleireissä Karjalassa tapettiin niskalaukauksella yli 10 000 suomalaista 30-luvulla... jotenkin tää eliittisosialistien logiikka mättää. Eikö olisi aika saada muistomerkki myös näiden Karjalassa tapettujen suomalaisten sosialismin uhrien haudoille? Mutta hetkinen... eikös näiden Suomen eliittisosialistien oppi-isä ole juurikin Lenin ja Stalin???

Käyttäjän PasiSalmi kuva
Pasi Salmi Vastaus kommenttiin #21

Todellisuudessa ensinmäiset nykyaikaiset keskitysleirit olivat käytössä Yhdysvaltojen ja Filippiinien sodan aikana 1899-1902. Ja siellä tapahtui laajoka etnisiä puhdistuksia ja laajaa joukkotuhontaa Yhdysvaltojen taholta. Olivat oppineet sisällisodastaan ja intiaanisodista "huonot tavat."

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes Vastaus kommenttiin #18

En tiedä, mutta Hyrsylänmutkasa kaksivuotiaana vangiksi jotunut määriteltiin veteraaniksi.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Eero Mattila, #16.
Mittarina olkoon se, miten paljon punavankeja kuoli paisi kiväärin luoteihin myös nälkään ja tauteihin.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #33

Sotavankileireissä ei niillä kivääreilläkään teloiteta satunnaisotannalla, kuten valkoisten keskitysleireissä.

Eero Mattila Vastaus kommenttiin #33

Kuolinmäärä ei ikävä kyllä ole mikään mittari.
- Liittoutuneet tappoivat nälkään tuhansia saksalaisia sotavankeja Rooseveltin käskyn mukaan, mutta kaikesta huolimatta kyse oli sotavankileiristä, vaikka vangit tarkoituksellisesti tapettiin kaikkien kansainvälisten sopimusten vastaisesti.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Kiitokset myös Amerikan Yhdysvaltojen tiukalle linjalle: itsenäisyyden tunnustus herui vasta, kun mielivaltaisin murhaaminen oli saatu laantumaan ja tasavaltainen hallitusmuoto oli luvassa.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Hyvä kirjoitus avaajalta; en häntä poliitikkona ja oikeastaan henkilönäkään kovin arvostanut ole mutta nyt avaus ja liiteartikkeli osuivat nappiin.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Muuten vielä edellisiin; Kordelinin murhasta Mommilan kartanossa, on useissa kirjoituksissa syytetty punaisia mutta todellisuudessa teon tekivät humalaiset, venäläiset matruusit.
Kordelinia arvostivat myöskin kuntalaiset jopa kartanon työväkikin; häntä pidettiin oikeudenmukaisena miehenä.

Käyttäjän PasiSalmi kuva
Pasi Salmi

Näin se lieneenkin ollut. Samaan tulkintaan törmäsin, kun entinen naapuri tuttavineen alkoivat kirjoittaa Teijon alueen historiikkia. Ja kävivät maakunta-arkistossa. Samoissa papereissa oli myös tästä tapahtumasta kirjoituksia, sillä eräs syytetty oli teijolaisia.

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto

Ei Linder ainoa ollut, joka olisi halunnut vapauttaa vangitut punaiset. Myös Mannerheim olisi tehnyt näin. Päämajassa tiivistyi maaliskuun lopulla 1918 mielipide, että vankien kasaantumisen välttämiseksi oikeutta olisi jaettava nopeasti. Ylipääliköltä esitti senaatille kenttäoikeuksien perustamista, jotta tähän päämäärään nopeammin päästäisiin. Ajatuksena oli, että pahimmat rikolliset oli tuomittava kenttätuomioistuimissa ja ammuttava ja että suuret joukot oli laskettava kotiin. Mannerheim oli "taipuvainen vapauttamaan ja päästämään koteihinsa ne punavangit, jotka saivat kotipaikastaan hyvät lausunnot, ja erityisesti ne, joiden voitaisiin todeta tulleen kapinaan pakotetuiksi".

Vaasan senaatti lähti kuitenkin periaatteesta, että kapinalliset oli tuomittava yleisen rikoslain perusteella, valtiorikosten kysymyksessä ollessa hovioikeuksissa. Käytännön syistä, vankimäärän suuruuden takia, päädyttiin kuitenkin siihen, että oli asetettava erityisiä valtiorikosoikeuksia. Mannerheim sai Vaasan hovioikeuden presidentin, valkoisen Suomen korkeimman oikeusviranomaisen Karl Söderholmin taipumaan mahdollisuuteen perustaa kenttäoikeuksia, tulkitsemalla sotaväen rikoslakia ja katsomalla sotatilan vallitsevan. Vaasan hallituksen juristijäsenet asettuivat kuitenkin toiselle kannalle. Ottaen huomioon voimassaolevan lainsäädännön ei näitä kenttäoikeuksia voinut asettaa.
Päämajan poliisiviranomaisten esittäessä pikaoikeudenkäyntejä Mannerheim vastasi: "Verta on virrannut kyllin. En halua saada Suomen pyövelin nimeä." Valloitettujen alueiden turvaamispäällikkö Walden esitti Helsingissä 8.5.1918 hallitukselle kenttäoikeuksien asettamista ja vankien vapauttamista, mutta hallitus katsoi edelleen, että tuomioitten ja tutkimuksen tuli tapahtua lain mukaan, mikä ratkaisi vangittujen punaisten kohtalon.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/66071-professori-...
Ei tuo IS:n artikkeli oikein tue kommenttiasi, ellei sitten "reserviupseeriuden aateloimat värilasisi" ole muuntaneet tapahtumien oikeata kulkua.
Mitenkä kuvittelisit punavangin saavan kotiseutunsa valkoisilta "hyvät lausunnot".
Valtiorikosoikeudet on jo aikoja sitten todettu laittomiksi, sotaväen rikoslakiahan ei siihen aikaan ollut olemassakaan. Voittaja oli tuomari.

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto

Mannerheim ei ollut mikään Suomen diktaattori vaan vallassa oli ns Vaasan senaatti. He olivat vastuussa vankileireistä.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Vapaussota vääristeltiin jälkeenpäin historiankirjoituksessa sisällissodaksi. Tähän liittyen kannattaa lukea edesmenneen akateemikko Eino Jutikkalan kirjoitus ”Maaliskuun vallankumouksesta 1917 toukokuun paraatiin 1918” netissä.

Akateemikko Eino Jutikkala kirjoittaa:

”Jossittelu eli hienommalla nimellä kontrafaktinen historiankirjoitus sallitaan tieteessä johonkin rajaan saakka silloin kun on esitettävänä aihetodisteita. Vapaussota-nimityksen puolesta puhuu tällöin se todennäköisyys, että punaisten voittaessa Suomesta olisi tullut neuvostotasavalta, tahtoivatpa he sitä tai ei. Aihetodisteeksi kelpaa se, että Josif Stalin eräässä huhtikuussa pitämässään puheessa laski Suomen potentiaalisten neuvostotasavaltojen joukkoon. Kiistatonta ainakin on, että neuvostohallitus pyrki tähän tavoitteeseen. Sen kyky ei kuitenkaan tsaarinarmeijan romahdettua vastannut halua, ja mahdollisuudet puuttua Suomen asioihin vähenivät olennaisesti sen solmittua 3.3. Saksan kanssa Brest-Litovskin rauhansopimuksen, joka määräsi venäläiset joukot vetäytymään Suomesta. Mutta senkin jälkeen saapui Suomeen vielä puna-armeijan miehiä vapaaehtoisina”.

Jokaisella on mahdollisuus tutustua Vapaussodan ja sen ajan jälkeisiin sanomalehtiin. Ne ovat digitoituna netissä vuoteen 1920 saakka. Silloin selviää syy, miksi ei voida puhua mistään sisällissodasta. Kysymyksessä oli Vapaussota. Punikit tekivät itänaapurin myötävaikutuksella kapinan maan laillista hallitusta vastaan. Punakaarti mellasti Etelä-Suomessa tehden rikoksia mielin määrin. Mitä korkeampi oli yhteiskunnallinen asema, sitä helpommin lähti henki.

Toinen lähde on Suomen Sukututkimusseuran julkaisema kirja ”Sankarien muisto” vuodelta 1927. Kirjassa on ”Suomen itsenäisyyden ja vapauden puolesta henkensä antaneiden kansalaisten elämäkertoja.” Sieltä löytyy tietoja valokuvien kera koululaisista, lyseolaisista, ylioppilaista, tavallisista työmiehistä, eri ammatin harjoittajista, rengeistä, talon pojista, maanviljelijöistä jne. aina korkeimmin koulutettuihin saakka, jotka menettivät henkensä kaatuneina tai murhattuina sodan aikana. Kirjassa on 894 sivua.

On valitettavaa, että vasemmisto alkoi lanseeraamaan tätä ”sisällissota”-ajattelua ainakin 1960-luvulta lähtien ja sitä on kestänyt nykypäiviin saakka ja tuntuu kestävän edelleen. Hyväuskoiset hölmöt pitävät tätä tietysti täytenä totena, vaikka faktat kertovat muuta. Sota päättyi Neuvosto-Venäjän kanssa solmittuun Tarton rauhaan vuonna 1920. Sisällissodassa ei solmita rauhaa ulkovaltion kanssa. Vapaussodan muistomerkit eri puolilla Suomea kertovat myös vääjäämätöntä totuutta tässä asiassa.

Mitä Hjalmar Linderin tulee, niin hän on ollut mies, jolla omatunto on ollut paikallaan. Hän on kuunnellut omatunnon ääntä, joka on merkki Jumalan olemassaolosta.

https://digi.kansalliskirjasto.fi/

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto

Suomen Vapaussota -kirjasarjassa vuodelta 1924 todetaan, että vapaussota muuttui kansalaissodaksi. Sodan alkupäivinä valkoiset hallituksen armeijana riisui Pohjanmaan venäläiset varuskunnat aseista ja helmikuun alussa valkoiset ja venäläiset taistelivat Oulussa, Kemissä ja Torniossa. Toki punaiset olivat venäläisten puolella, mutta heidän roolinsa oli venäläisiä vähäisempi.

Samaan aikaan rintamalinjat muodostuivat kulkemaan Porin pohjoispuolelta Kankaanpään eteläpuolelta Ikaalisten kautta Hämeenkyröön, Kuruun ja Ruovedelle ja siitä itään Vilppulaan ja Päijänteelle. Ali Aaltonen luonnosteli punaisten hyökkäyssuunnan, punakaartin tarkoituksena oli ensin valloittaa Haapamäen risteysasema ja edetä siitä aina Vaasaan asti. Päijänteeltä rintama jatkui aina Viipurista itään Karjalan kannakselle saakka.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin

Joissain myöhemmissä tutkimuksissa venäläisten lukumääräksi todettiin noin 1 500 mieheksi.

Koko sillosen Suomen alueella.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola Vastaus kommenttiin #23

Suomen armeija ryhtyi riisumaan venäläisiä joukkoja aseista Pohjanmaalla 28.1.1918. Suomessa oli professori Ohto Mannisen mukaan noin 75 000 venäläistä miestä.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen Vastaus kommenttiin #25

Vuoden 1918 Vapaussodassa tehtiin kaksi suurta virhettä,
- punaiset aloittivat kapinan
- valkoiset kostivat liian raaasti hävinneille.

Vapaussotaan liittyviä tapahtumia on jo tutkitty kiitettävästi, mutta minulla en sellanen tunne, että asioita jotka johtivat tähän sotaan ei ole selvitetty tarpeeksi. Olenko väärässä?

PS. USAn sisällissodan hävinneiltä (etelävaltiot) kerättiin aseet pois ja käskettiin menemään takaisin koteihinsa. Kapinallisia ei ammuttu.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin Vastaus kommenttiin #25

Nyt on kyse niistä jotka taistelivat niin sanottujen "punaisten" kanssa. Suurin osa Venäjän armeijan joukoista poistui hyvässä järjestyksessä. Ahvenanmaalla oli jossakin vaiheessa Venäjän, Saksan ja "valkoisten" joukkoja. Mistään suurista taisteluista ei ole tietoa.

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto Vastaus kommenttiin #23

Venäläisiä taidettiin teloittaa jo tuo määrä eli 1500. Pelkästään Etelä-Suomessa oli XLII armeijakunta, jonka esikunta oli Viipurissa, linnakkeiden miehistöä, rannikkotykistöä, rajavartiojoukkoja ja muita erillisiä osastoja noin 20 tuhatta miestä. Lisäksi Itämeren laivaston alaisissa maavoimissa, Viaporin-Tammisaaren-Hangon-Ahvenanmaan välillä oli jalkaväkeä jopa enemmän kuin varsinaisissa maavoimissa. Kokonaisvahvuudeksi on esitetty 30 - 80 tuhatta sotilasta eri lähteissä. Pentti Virrankoski esittää 75000 venäläissotilasta kirjassaan Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 704

Venäläisjoukkoihin kuului myös muitakin kansallisuuksia kuten baltteja ja puolalaisia.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Edelliseen kommenttiini liittyen on kohtuullista tuoda esille ja varsinkin nuoremmalle polvelle henkilökuvaa akateemikko Eino Jutikkalasta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Eino_Jutikkala

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #30

Tämän ketjun varsinaiseen asiaan liittyen taas on kohtuullista tuoda esille perustiedot keskitysleiristä, jossa omia sukulaisiani oli:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tampereen_vankileiri

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Onkohan nykypäivin oikein relevanttia tukeutua voittajan (1924) ehdoilla kirjoitettuun historiaan? Kait nyt "upseerina" tiedät, että aina sodan voittaja kirjoittaa ensisijaisesti historian. Tuon ajan historia on kirjoitettu Lapuan liikkeen, Suur-Suomen, heimosotien, yms, hengessä eikä missään tapauksessa vastaa totuutta, ei edes sivua sitä. Niin on ollut aina koko Suomen historian ajan. Voisitpa katsella myöskin 50-luvulla kirjoitettuja historian tutkielmia ja verrata sitä nykypäivään. Nykyisin löytyy avautuneita sotapäiväkirjojakin molemmin puolin.

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto Vastaus kommenttiin #38

Hyvä näkökohta. Minulla on parisenkymmentä 20-luvulla kirjoitettua kirjaa Kansalaissodasta.

Faktaa niissä on joukko-osastot, päivämäärät, sotatoimet, taistelut ja paikat. Sekä punaisesta että valkoisesta terrorista kerrotaan vähän.
Valkoiseen armeijaan kuuluvia henkilöitä esitellään toki moninkertainen määrä verrattuna punaisiin.
Parasta antia on kartat: esimerkiksi Keravan taistelun 31.1.1918 kartoista pystyy vieläkin määrittämään taistelevien osapuolien asemat.

Saksan Itämeren divisioonasta on olemassa oma tuonaikainen kirja samoin kuin Aarne Bremer kirjoitti 30-luvulla kirjan Ilmavoimat vapaussodassa 1918, mikä on sangen antoisaa luettavaa.

Käyttäjän mikaeljungner kuva
Mikael Jungner

Sisällissota alkoi tammikuussa 1918. Suomi julisti sodan Venäjälle vasta huhtikuussa 1918. Sotatoimet jäivät vähäisiksi, Venäjä ei esimerkiksi omasta mielestään ollut edes sodassa Suomen kanssa ja siksi tuo 1920 rauhansopimus lykkääntyi.

Toisekseen sodassa vankeja kohdellaan sotavankeina, Suomi ei kohdellut kapinallisia sotavankeina vaan kapinallisina rikosoikeudessa.

Toisaalta, minulle on ihan sama, millä nimellä sinä sisällissotaa kutsut. Vapaa maa :)

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Suosittelen vilpittömästi blogistille ja miksei myös muillekin professori Ohto Mannisen näkemystä hänen kirjoituksessaan ”Vapaussota – osana suursotaa ja Venäjän imperiumin hajoamista”. Sen ajan sanomalehtiä systemaattisesti lukeneena voi helposti päätyä samaan tulokseen.

Huippuluokan historiantutkijat, joita professorit Eino Jutikkala ja Ohto Manninen edustavat, eivät propagoi. Heille riittää ehdoton totuuden esiintuominen kirjoituksissaan, joka perustuu kiistattomiin faktoihin.

Roomalainen senaattori ja historioitsija Tacitus (noin 55-120) on todennut: ”Mitä ei tunneta, sitä pidetään suurenmoisena.” Tähän on hyvä lisätä: ”Tieto on pääomaa, jota ei voi ulosmitata.”

http://vapaussota.com/professori-ohto-manninen/

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #58

Eipä varsinaiseksi huippututkimukseksi tai ehdottomaksi totuudeksi voi kutsua spekulaatiota siitä mitä "olisi voinut tapahtua jos..."

Muuten, punaisten puolella Vapaussota-nimeä käytettiin myös, mutta valkoiset omivat sen erilaiseen tarkoitukseen. Punaisten vapautus tarkoitti vapautusta orjuuden kaltaisesta asemastaan, valkoisille taas muodollisesti Venäjästä (josta Suomi oli jo aiemmin itsenäistynyt, mutta johon valkoinen tutkimus olettaa Suomen liitetyn, jos punaiset olisivat päässeet niskan päälle), mutta käytännössä vapautukseksi uhkasta joutua menettämään asemansa.

Ulkovaltojen painostuksesta kävi kuitenkin hiukan toisin kuin ainakin kiihkeimmät valkoiset (ne, jotka tuomitsivat Linderinkin mielipiteen) olisivat halunneet: maahan perustettiin muodollinen demokratia, jonka puitteissa voittanut puoli toki piti huolen siitä, etteivät työläiset pääsisi todelliseen vallankahvaan, joka oli (ja on) omistajien käsissä.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Venäjän sisällissotahan jatkui hyvinkin vuoteen 1922 asti. Solmimalla Tarton rauhan bolshevikkihallitus yritti rauhoittaa edes yhtä rajaa heimoretkeläisiltä...

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto

Eihän Suomi mitään sotaa Venäjälle julistanut vaan katsoi venäläisten oman toiminnan vuoksi olevansa sodassa itänaapurin kanssa, mille oli ihan hyvät perusteet. Venäläisjoukot ja hallituksen armeija eli valkoiset taistelivat Pohjanlahden rannikkokaupungeissa, Ahvenanmaalla ja viimeinen taistelu oli toukokuussa 1918 Inossa kun venäläiset eivät olisi luopuneet Pietarin suojaksi rakennetusta linnakkeesta.

11.5.1918 Suomen senaatti ilmoitti, ettei se tunnusta diplomaattisuhteita Neuvosto-Venäjän kanssa, koska katsoo maiden olevan edelleen sisällissodan jäljiltä vihamielisissä suhteissa - tuolloin venäläiset taistelivat vielä Inossa.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

"He ovat uskoneet venäläisten propagandan sosialistisesta ihannevaltiosta, jossa kaikki kansalaiset ovat tasavertaisessa asemassa."

Huomaa kuinka aikalainen kirjoittaa. Tuohan on toki hullu tavoite ja siksi pelkkää utopiaa propagandana.

Ratkaisuna pakkotyötä työnantajalle..siinäpä tosiaan ratkaisu.

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

Tiedettiin, että kun vuoden 1918 tapahtumista on 100 vuotta, joku avaa pelin.

Tämän haavojen auki repimisen pelin häviäjien edustaja Väinö Tanner ja suomalaiset lopettivat vuosikymmeniksi. He sopivat jo varhain ja sinetöivät asian vuonna 1939. Näitä rikkirepimisen pelinavauksia on järjestelmällisesti alettu tehdä vasta 1960-1970-lukujen taitteissa.

Vuoden 2018 pelin avasi Paavo Lipponen.

Eero Mattila

Lipponen on aika veijari edustamaan työtä tekevää väkeä samoin kuin Jungner.
- Olen nähnyt kun Lipponen laulaa "Työn-orjat! Sorron yöstä nouskaa! – maan äärin kuuluu kutsumus"
se oli aika paradoksaalista.
- Juuri eilen törmäsin kadulla vasemmiston vaaliteltan edessä mieheen, joka ihmetteli miten nykyvasemmisto on valmis myymään suomalaisen työväen poistamalla harkinnanvapauden... työväenliike käytännössä loppui Lipposen aikana, työ-sanakin poistettiin monen yhdistyksen nimestä -tilalle tuli demarit. Aika härskiä ratsastaa aiheella nyt kun samaisen miehen toiveen mukaisesti itsenäisyyskin on hyvin kyseenalainen...

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Harvassa ovat ne jotka kykenevät näkemään asioita monelta kantilta. Vieläkin se on ilmeisen mahdotonta niille jotka eivät ole kokeneet sekä opiskelijan pienituloisuutta, tavan duunarin arkea että työllistävän yrittäjän vastuuta. Ehkä äänioikeus pitäisikin rajata niihin jotka ovat tehneet vähintään 5 vuotta palkkatyötä ja pyörittäneet työllistävää yritystä toiset 5 vuotta. Todennäköisesti lopputulos olisi paljon nykyistä parempi ja vähemmän vihaa lietsova.

Eero Mattila

Hyviä pointteja varsinkin kun olen itse käynyt kaikki nuo vaiheet läpi. Nyt työkyvyttömänä ilman korvauksia - kiitos sosialististen KELA tanttojen. Heillä on luokkataistelu vielä kesken. Yrittäjälle ei rahaa anneta vaikka lääkäri ja laki niin määräisikin...

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Itsellä jäisi hitusen vajaaksi. Mutta sen verran on kokemusta että uskon nuo vaiheet läpi käyneiden kykenevän luomaan paremman maan. Ymmärtämään sekä duunarin että yrittäjän merkityksen hyvinvoinnin luomisessa. Heistä tämä kaikki lähtee.

Eero Mattila Vastaus kommenttiin #28

Juuri näin. Vastakkainasettelun aika pitäisi olla jo ohi. Menneisiin asioihin on hyvä tutustua ja oppia niistä, mutta tuomariksi ei enää kenenkään pitäisi ryhtyä.

- Mitä yhtenäisempi kansa sen paremmat mahdollisuudet menestyä kansakuntana. Suuresti arvostamani Väinö Tanner ymmärsi tämän. Hänen ansiostaan syntyi ns. punapääoma (Elanto, Haka, Työväen Säästöpankki jne.), jotka toveri Lipponen kavereineen ajoi konkurssiin. Nyt työväen johdossa on vain näitä eliittisosialisteja, jotka eivät ymmärrä yhteistyöstä yhtään mitään. Toiset väittävät sitä kapitalismiksi, minä väitän sitä kateudeksi.
Lipposen sukupolvi ei ole kyennyt luomaan yhtään mitään uutta - ainoastaan hajottamaan. Tavallisten kansalaisten olisi korkea aika ymmärtää tämä ja valita edustajansa omasta keskuudestaan. Suomi tarvitsee aitoa työväenliikettä. Vielä 70-luvulla oli ihan tavallista, että pienyrittäjät olivat työväenliikkeessä aktiivisesti mukana - aikana ennen eliittisosialismia ei ollut tätä nykyistä yrittäjävastaisuutta.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #29

#29 Samaa mieltä Eeron kanssa - eliittisosialismi on vaarallinen ja tuhoaa tavallisen duunarin oikeudet työväenliikkeen kannattajana.

Perussuomalainen kansanpuolue tuli aikanaan täyttämään aukon, jonka Lipponen jätti. Hallitusvastuussa ollessaan menettivät kansan uskon. Nousu saattaa olla vaikeaa, sillä painopiste ei ole enää heikompiosaisten puolella - kenties osin sitäkin, mutta oikeistolainen konservatismi vie liikaa tilaa. Halla-ahon tulisi nostaa puolue tasolle, jonka arvot kohtaavat suomalaiset rehtinä työtätekevänä kansana. Nyt mies on vaisu, ääni ei kuulu.

Tapasin tänään eläkkeellä olevan, siivoojana palkkatyönsä tehneen rouvan, joka totesi ykskantaan, että hän ei enää äänestä. Eli kuuluu siihen kansanosaan, jonka usko äänestämällä, oman elämänsä kohentumiseen, on mennyt.

Siksi olisikin korkea aika pienyrittäjien ja tavallisten työläisten tunnustaa tosiasiat ja etsiä vaihtoehtoa aidosta työväenliikkeestä, jollainen saadaan vain asenteita muokkaamalla.

Suurin osa pieneläkeläisistäkin voisi nähdä vielä toivoa ja äänestää, jos edes yksi puolue voisi olla luotettava, omiensa puolen pitäjä.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #81

Ymmärrän kyllä muutaman vuoden takaisten lindströmiläisten silloiset motiivit, mutta Jussi Halla-aho jos kuka on äärimmäinen elitisti sanan kaikissa merkityksissä. Myönteisissäkin merkityksissä – puolustaahan hän tiedettä hihhulien ympäröimänä. Hän on vaisu juuri siksi, ettei edes ymmärrä, mitä ne puhuvat, jotka odottavat puolueelta jotakin oikeudenmukaisuuden puolustamista.

Lipposen äärirationalismia joku voi pitää samalla tavalla ongelmallisena kuin Tannerin tai Halla-ahon, mutta kahden ensiksi mainitun motiivit sisältävät oikeudenmukaisuuden puolustamisen itsestäänselvyytenä.

Käyttäjän PasiSalmi kuva
Pasi Salmi

Ei äänestysoikeutta tarvitse rajata. Lopetataan vain puolueet. Tämän jälkeen eduskunta, kunnan valtuustot ym. valitaan arpavaaleilla 18-120 vuotiaista, jonka maistaraatit tekevät väestörekisteristä. Edutajapaikan on pakko ottaa vastaan, jollei terveydelliset syyt sitä estä.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Elämän selkeyttämiseksi ja yksinkertaistamiseksi voitaisiin tietysti palauttaa myös keisarikunnat ja maaorjuus.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Juha Vakkurin Mannerheim-näytelmä Helsingin kaupunginteatterissa on hyvin informatiivinen Linderinkin osalta.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Odotettavissa on mielenkiintoinen juhlavuosi 2018. Silloin on kulunut sata vuotta siitä, kun Suomen itsenäisyys jouduttiin varmistamaan asein ensimmäistä kertaa.

Lipponen ja viestintätoimisto Kreab ovat näköjään jo varautuneet tähän tulevaan kilpalaulantaan. Näköjään joillakin sosialidemokraateilla on vieläkin halu jonkinlaiseen revanssiin...

Käyttäjän mikaeljungner kuva
Mikael Jungner

Vaikutat hieman vainoharhaiselta :)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Tarkoitan revanssin halulla halua häivyttää sitä tosi-asiaa, että punaisten voittaessa Suomesta olisi mitä ilmeisemmin liittynyt myöhemmin perustettuun Neuvostoliittoon, jolloin niitä oikeita keskitysleirivankeja olisi ollut vieläkin enemmän.

Toisaalta kesän 1918 tapahtumista vastasi omalta osaltaan tuolloinen pääministerinä toiminut J.K. Paasikivi, joka tunnetaan paremmin presidentti Paasikivenä.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #61

Et taida ihan olla selvillä sanan "revanssi" merkityksestä? Onko jokin osa jostakin häviäjäjoukosta aloittamssa jotakin taistelua liittääkseen jotakin johonkin 26 vuotta sitten kuolleeseen valtioon?

Miten tapahtuneita tosiasoita muuttaa pääministerin nimi, on myös hiukan vaikea ymmärtää. Paasikivi seurasi Svinhufvudia 27.5.1918.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen Vastaus kommenttiin #63

Revanssin voi saavuttaa myös vallitsevaan historian käsitykseen vaikuttamalla. Ilmassa näyttäisi olevan halua hypätä yli vuoden 1918 alkuvuoden tapahtumat suoraan kesään 1918. Eihän vielä ole päästy juhlimaan Suomen itsenäisyysjulistusta. Nyt on vasta 3.12 2017.

Pääministerin henkilö ei muuta tapahtuneita tosiasioita, mutta Paasikivi vaikutti kuitenkin Suomen politiikassa vuoteen 1956 asti. Tällä asialla on tietty merkityksensä tässäkin asiayhteydessä.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #64

Paasikiven saksalaismielisyys nyt tuskin kenellekään on yllätys, demareille ainakaan. Demokraattiseen maailmankuvaan kuuluu myös, että mannerheimejä ja paasikiviä ei pidetä jumalina eikä erehtymättöminä. Jopa Väinö Tanner ja Kyösti Kallio olivat joskus väärässä :)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen Vastaus kommenttiin #66

Paasikivi oli myöntyväisyyden kannattaja, joka uskoi pitkään, että Suomi ei pärjäisi itsenäisenä ja riippumattomana valtiona. Tsaarin Venäjän romahdettua Saksa oli tietenkin hänelle uusi isäntämaa. Tämä ei kuitenkaan pienennä hänen vastuutaan kesän 1918 tapahtumista.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #73

#73
Paasikivi oli oikeassa. Rengillä on rengin luonto.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin Vastaus kommenttiin #61

Noh halusihan "valkoiset" liittää Suomen osaksi Keisarillista Saksaa...

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Äitini isä teloitettiin 1918 vain 29-vuotiaana ja on vieläkin siunaamattomassa joukkohaudassa Varkaudessa. Hän ei ollut kommunisti, mutta puuseppänä kuului työväenjärjestöön. Oikeudenkäyntejä ei ollut, ainoastaan muutaman kiihkovalkoisen päätös.

Äitini jäi tuolloin 1 -vuotiaana orvoksi ja isovanhempiensa hoidettavaksi, koska äitinsä tilanne oli tapahtuman johdosta vähintäänkin sekava. Myös hän oli alkuun teloitettavien listalla, mutta vapautettiin yksivuotiaan tytön takia. Sen verran löytyi armoa vastapuolen päättäjästä.

Maaliskuun 2018 alussa kokoonnumme, kaikki sisarukset, heidän lapsensa ja lastenlastenlapset muistamaan Oskari -ukkia ja isovaaria joukkohaudalle 100 vuotta sitten tapahtuneen murheellisen poismenonsa johdosta.

On hienoa, että Mikael Junger avaa pimeän ajan verhoja ja valaisee myös valkoisten joukosta nousevaa hyvää tahtoa. Surullista, että Hjalmarin kohtaloksi koitui kuolema oikeudenmukaisuuden puolustamisen takia. Rohkeutta on vaatinut tuossa ajassa pysyä lujana ja tuoda ajatuksensa sanomalehtikirjoituksessaan. Tekstiä lukiessani havaitsin yhtäläisyyttä aikaamme, joka demokratian nimissä sortaa vähäosaisia.

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

Hieno ja koskettava kommentti Mirjamilta.

Oletkin varmaan tietoinen että Joel Lehtonen kirjoitti Varkauden tapahtumista 1918 novellin "Muttisen Aapeli kansalaissodassa". Aapeli Muttinen oli kirjailija Joel Lehtosen alter ego.

Novelli on arvokas koska se on kirjoitettu heti sodan jälkeen ja omaan kokemukseen perustuen. Jukka Kemppinen arvioi jopa sen ehkä parhaaksi tuosta sodasta kirjoitetuksi ja onpa se myöskin luettavissa Kemppisen blogista. Suosittelen.

http://kemppinen.blogspot.com.es/2006/05/joel-leht...

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #37

#37 Huruslahden järven jäällä teloitus tapahtui.

En tiedä, oliko kyse 'arpajaisista'? Urho Kekkosen muistelmateoksessa on maininta, että suojeluskuntalaiset olisivat ottaneet vangittujen rivistä joka kymmenennen ja ampuneet.

Kekkonen oli 'Varkaus, Suomi ja vuosi 1918 -kirjan' mukaan paikkakunnan valtauksessa mukana.

Hän kirjoittaa, että "minun ei tarvinne sanoa, että nuoreen 17 -vuotiaaseen poikaan näky Huruslahden jäällä jätti lähtemättömän vaikutelman"

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kiitos Juhani palautteestasi ja kirjavihjeestä! Mielelläni luen.

Minulla on Hannu Itkosen (toim.) kirja: Varkaus, Suomi ja vuosi 1918.

Ajan historia on järkyttävää luettavaa. Meitä lapsia suojeltiin ja jätettiin kertomatta mm. äitini isän todellinen kohtalo. Vasta vuosien jälkeen todellisuus on paljastunut ja äitini taustat huomioiden, on tullut ymmärrys, miksi hän tunsi aina alemmuutta oppineiden ja varakkaiden seurassa. Myös hänen tapansa elää työstä, kuvasti eräänlaista pakoa tunteista. Meitä lapsia usein ihmetytti, miten hän jaksaa aina vain 'raataa', vaikka ei olisi tarvettakaan.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Kyllä argumentoit Mirjami osuvasti; viimeinen lauseesi on juuri sama, mikä minulle tuli mieleen, luettuani avaajan tekstin.

Käyttäjän KaijaTommila kuva
Kaija Tommila

Kiitos Mikaelille Hjalmar Linderin kirjoituksesta ja Mirjamille tositapahtumista. Erosta vankileirin ja sotavankileirin välillä voi lukea myös Jukka Rislakin kirjasta Kauhun aika, joka kertoo tapahtumista maalaispitäjässä, jossa ei käyty minkäänlaisia taisteluja. Silti suuri määrä ihmisiä haettiin kodeistaan, kidutettiin ja vietiin vankileirille. Jotkut palasivat, kuten naapurini silloinen isäntä niin heikkona, että venerannasta kannettiin kotiin lakanoilla. Hän kuoli parin päivän päästä ja orvoksi jäi 7 lasta. Mannerheim oli kauhistunut, että "tavallisia maalaismiehiä" näin kohdeltiin, mutta meno jatkui silti. Oli tietenkin paljon ihmisiä, jotka tiesivät, että vangitut eivät olleet mitään "pahantekijöitä" eikä sotarikollisia ja yrittivät lehtikirjoituksin hillitä menoa, mutta heidän vetoomuksensa kuuluivat kuuroille korville kuten Linderinkin kirjoitus.

Sisällisota on asiallinen nimitys, koska se sisältää ajatuksen, että ulkovaltoja on sotkeutunut sotaan. Venäjä ja Saksa olivat tehneet Brest-Litowskin rauhansopimuksen, mutta olivat vahvasti mukana sodassa. Isoisäni kuoli 13.4.1918 Orimattilassa pakko-ottolaisena saksalaisten luodeista.

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto

Varkauden taistelu helmikuun puolivälissä 1918 oli hyvin verinen ja sekava. Punaiset ottivat aluksi siviilejä panttivangeiksi, joista teloitettiin parisenkymmentä. Kun punaiset antautuivat 21.2.1918 illalla osa punaisista jatkoi vielä taistelua.
Valkoisten teloittamien punaisten määräksi arvoidaan yli kaksi sataa ja punakaartilaisten lisäksi teloitettiin ammattiyhdistysväkeä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#54 isoisäni kuului tuohon jälkimmäiseen, ammattiyhdistysjoukkoon! Aivan käsittämätöntä!

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto Vastaus kommenttiin #57

Valitettavasti vastaavia tapahtumia oli muuallakin. Yksi karmeimmista esimerkeistä on Jämsässä Saaren Jallu, jonka kartano on valtatien ja Kaipolantien risteyksessä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jalmari_Saari

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Kamariherra Linderin edistyksellisyydestä kertonee myös se, että hän omisti kaksi rautatietä (yksityisiä siis), joista toinen oli jopa sähköistetty.
http://vaunut.org/keskustelut/index.php?topic=5116...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mustion_s%C3%A4hk%C3...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hyvink%C3%A4%C3%A4n%...
http://kalevikamarainen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/ku...

Kannattaa suhteuttaa asia siihen, että kilpailun vapauttaminen rataverkollamme tuntuu monen mielestä olevan maailmalopun alku.
http://kalevikamarainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2...
https://yle.fi/uutiset/3-9863950

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän juhanaturpeinen kuva
Juhana Turpeinen

Hieno tyylitajuttomuuden huipentuma. Blogissa tuodaan esiin rikas ihminen, joka vastusti keskitysleirejä ja siviilien murhamista - niin sinä teet sillä propagandaa rautateiden yksityistämisestä. Melko häpeällistä.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Melkoisen väärin osunut palaute. Jos jotakin "propagoin", propagoin kilpailun avaamista rautateillä enkä rautateiden yksityistämistä. Tästä olen käynyt "keskustelua" Turpeisen kanssa ennenkin ja nähtävästi kovin huonoin tuloksin.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän juhanaturpeinen kuva
Juhana Turpeinen Vastaus kommenttiin #45

Se että kuvittelet puhuvasi kilpailusta, ei muuta pätkääkään kommenttisi huonoutta. Kieltämättä et ole sisäistänyt sitäkään kritiikkiä etkä ymmärtänyt silloinkaan kritiikin syytä, joten mikään ei ole muuttunut.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen Vastaus kommenttiin #77

Turpeinen kuvittelee, että meillä ollaan yksityistämässä rautateitä, kun todellisuudessa kysymys on henkilöjunaliikenteen kilpailun avaamisesta. Eipä tuollaisten maailmanlopun maalaajien kanssa mielekästä keskustelua voikaan saada aikaan, kun edes perusaiat eivät ole hallussa.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Hjalmar Linderin ja Mannerheimin suhde on kiintoisa.
Jo heidän isänsä olivat keskenään läheisiä ystäviä. Hjalmar Linder ja Mannerheimin vanhempi sisko Sophia avioituivat 1893, mutta liitto purkautui jo parin vuoden päästä, rouva oli eron hakija ja se johtui hänestä riippumattomista syistä. Kapinan jälkeen Mannerheim heilasteli Ernstin sisarta, kolmikymppistä Kitty Linderiä, ilmeisin pariutumisaikein, mutta sekin raukesi erinäisten vaiheiden jälkeen. Sanotaan Mannerheiminneuvoneen zLinderiä sijoittamaan Ruotsiin silloin kun tämä myi suomalaiset omistuksensa.

Käyttäjän PasiSalmi kuva
Pasi Salmi

Linderin kirjoitus ei kerro mistään muusta kuin tavallisten ihmisen mielipuolisuudesta, järjettömyydestä ja harkintakyvyn puutteesta. Tästä johtuen 1918 tapahtumia ei voi millään syyllä esittää kapinaksi, vapautukseksi tai sisällisodaksi vaan pelkäksi mielettömyydeksi, joka tapahtui tuona vuotena. Jokainen kuitenkin yrittää löytää syynsä omaan näkemykseen tai puolustuspuheeseensä. Kyseessä on monesti tunneperäiset syyt, oikeutuksen puute tai jotain muuta, jotka tietenkin ovat monin tavoin perusteltavissa mutta järjettömyyttä ei voi oikein perustella tosiasioilla.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Ruotsin kieliset valkoiset vihasivat suunnattomasti suomen kielisiä punikkeja.

Juttu, johon plogisti viittaa on kirjoitettu ruotsin kielellä.

Sama meno jatkuu edelleen Suomessa.

Pieni vähemmistö sortaa valtaväestöä.

Ruotsin kielisten sorto suomen kielisiä kohtaan jatkuu kalliina ja idioottimaisena jäänteenä vuodelta 1809.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Ennätysmäisen anakronistinen ja epälooginen kommentti. Linder oli ruotsinkielinen valkoinen, mutta varmasti hänen kirjoituksensa oli osoitettu ihan kaikille vallanpitäjille.

Hiukan hassu ajatus, että ruotsin kielen asema olisi erityisesti kohentunut juuri vuonna 1809, kun pääkaupunki siirtyi Tukholmasta Pietariin.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#67
Luetun ymmärtäminen ei ole aina itsestään selvää. Ruotsin kieli oli virallinen kieli aina vuoteen 1809.

Suomen maakunta siirtyi Venäjän maakunnaksi. Ruotsi ja Venäjä pitävät Suomea edelleen maakuntanaan.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen Vastaus kommenttiin #68

"Suomen maakunta siirtyi Venäjän maakunnaksi. Ruotsi ja Venäjä pitävät Suomea edelleen maakuntanaan."

Tässä lienee vinha perä?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #69

Ei liene. Ymmärrän, että Iiskonmäellä ja Väänäsellä on koti-ikävä, joka saa tällaisen denialismin muodon.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #68

Ruotsin kieli on virallinen kieli edelleen. Vuosi 1809 ei merkinnyt siinä suhteessa mitään, ellet jostain syystä vastusta sitä, että Suomesta tuli autonominen ja maa sai pitää (Ruotsin) lakinsa ja (ruotsin) kielensä. Kukaanhan ei estänyt suomen kielen aseman kohentamista ja kirjakielen luomista 1800-luvulla.

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto

Vihaan punakaartilaisia kohtaan on syynsä: Punakaarti oli palkka-armeija, joka ei vastannut tekemisistään kellekään. SDPn muodostama kapinahallinto Suomen kansanvaltuuskunta ei pystynyt kontrolloimaan punakaartilaisia ja kansanvaltuutetut saattoivat jopa pelätä heitä

Punakaartiin liittyneet saivat kuukaudessa 450 markkaa tai 15 markkaa päivässä. Lisäksi kaartilaiset saivat ilmaisen muonituksen sekä vaatteita ja jalkineita.
Punaisten värväämät venäläiset saivat korkeampaa palkkaa ja tykkimiehille maksettiin 30 markkaa ja konekiväärimiehille 22,50 markkaa päivässä. Lääkäreille punakaartien esikunta lupasi 1 200–2 000 markan palkan ja ruuan.

Punakaartilaisten palkka vastasi hyvän ammattimiehen ansiotasoa.

Käyttäjän juhanaturpeinen kuva
Juhana Turpeinen

Eikö valkokaarti kyennyt vaatettamaan tai ruokkimaan omiaan? Hyvin mahdollista toki, kun eivät halunneet ruokkia nälkiintyvää kansaansakaaan. Ei ihme jos köyhä ja nälkiintynyt kansa nousi sellaista valtaa vastaan...

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto

Mitään kansannousua Suomessa ei tapahtunut vaan kapina alkoi 26.1.1918 kello 23, kun Helsingin työväentalon torniin sytytettiin punainen lyhty merkkinä vallankumouksen alkamisesta ja 1918 Punakaartin ylipäällikkö Ali Aaltonen antoi viisisivuisen päiväkäskyn, jossa Työväen järjestyskaarti ja Helsingin punakaarti yhdistetään. Samalla annettiin koko maan järjestyskaarteja koskeva liikekannallepano ja määrättiin hallitus vangittavaksi, mikä merkitsi vallankumouksen käynnistymistä.Liikekannallepano päätettiin aloittaa ja senaattorit ja porvarillisten puolueiden johtomiehet vangita.

Aseellisia yhteenottoja oli ollut jo hieman aiemminkin - tunnetuin niistä Kämärällä, jossa valkoiset pysäyttivät punaisten asejunan.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #82

"Kansannousut" ovat yleensä johtajien jälkikäteen kehittämiä rationalisointeja. Myös Yhdysvalloissa 1776 ja Venäjällä 1917. Historian aidoimpia lienee vuoden 1871 Pariisin kommuuni.

Käyttäjän AttiYlnen kuva
Atti Ylänen

"Meidän jokaisen on syytä katsoa peiliin ja nähdä oma vastuumme tässä kansallisessa murhenäytelmässä. Viimeiset kymmenen vuotta olemme epärealistisesti luottaneet Suomen kansan ymmärrykseen ja arviointikykyyn ja sallineet sosialistisen propagandan ja kansankiihottamisen."

Nyt olette tekemässä saman virheen sallimalla islamistisen propagandan ja kansankiihottamisen.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Linderin rautatien Sohvi jo juhlistikin 100-vuotista omaa sekä valtion taivalta.
http://suomifinland100.fi/project/hoyryveturi-sohv...
http://vaunut.org/sarja/4208

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän tapiomakelainen kuva
Tapio Mäkeläinen

Nyt kun yhtään kyseiseen sotaan osallistunutta ei enää ole hengissä, on aika vaikea arvioida mitä missäkin tapahtui.
Olen lukenyt kymmeniä erilaisia opuksia aiheesta ja kyllä se oli läpeensä surullinen, ahdistava ajanjakso. Lapsena Hämeessä 60-luvulla , kuuli myös aikalaisten hyvin väritettyjä näkemyksiä aiheesta.
Osaamattomat ja vailla minkäänlaista suunnitelmaa olevat osapuolet kävivät toistensa kimppuun. Punaisilla ei tainnut olla edes karttoja.
Käsittämättömästi saatiin kuitenkin kiväärikaliiperisilla aseilla ihmisiä hengiltä.

Historioitsija, professori Henrik Meinander palauttaa loistavan teoksensa 1944 alussa mieliin erittäin tärkeä faktan: on turmiollisinta historian tulkintaa asettua nykyisillä tiedoilla aikalaisten päättäjien päätöksentekotilanteeseen.

Toimituksen poiminnat