Vuorovaikutus on avain

Vuorovaikutus on ihmiselle lajityypillinen tapa ratkaista yhdessä ongelmia, jotka ylittävät yhden ihmisen kyvyt. Vuorovaikutus tarkoittaa eri näkökulmien yhteensovittamista tavalla, jossa eri näkökulmat otetaan huomioon ja jossa ratkaisu löytyy eri näkökulmien väliltä.

 

Parhaimmillaan tämä näkyy tieteessä, jossa on vakiintunut toimintakulttuuri tieteelliselle vuorovaikutukselle.

 

Myös politiikassa on toimintakulttuuri vuorovaikutukselle. Valitettavasti se ei nyt toimi. Kun sanotaan että politiikka on rikki, on kyse tarkemmin siitä, että vuorovaikutus politiikassa on rikki. Maailman muutos on antanut tilaa uudenlaiselle vuorovaikutukselle, johon ihmiset, yritykset ja kansalaisjärjestöt ovat osittain jo tarttuneet, mutta johon politiikka ei ole vielä kyennyt.

 

Miksi?

 

Tärkein syy on tapa, jolla puolueet on rakennettu. Puolue on samanmielisten yhteisö, joka pyrkii yhdessä parantamaan maailmaa. Samanmielisyys vähentää vuorovaikutusta eri näkökulmien välillä. Tämä ei ollut ongelma 1900-luvulla. Nyt, monimutkaisemmassa maailmassa, se on ongelma.

 

Toki puolueissa on eri näkökulmia. Ne eivät kuitenkaan pääse vuorovaikutukseen, koska yleensä kulloinenkin puolueen johto määrittelee sen oikean linjan. Eri mieltä olevat ovat usein hiljaa, koska johdon haastaminen johtaa ongelmiin, ei vuorovaikutukseen. Osuvin esimerkki lienee Helsingin pormestari Jan Vapaavuori. Hänen sote-avauksensa eivät johda avoimeen keskusteluun. Pikemminkin hänet pyritään tyrmäämään valtapelin keinoin.

 

Periaatteessa olisi mahdollista, että vuorovaikutus tapahtuisi puolueiden välillä. Tuo vaatisi avointa kuuntelemista, toisen näkemyksen kunnioittamista ja vilpitöntä halua löytää yhteinen näkökulma. Tämä on sitä mitä kansanedustaja Antero Vartia yrittää. Kun seuraa poliittista keskustelua, Vartia on alakynnessä. Piikittely, vinoilu ja tahallinen väärinymmärrys ovat tällä hetkellä poliittisen keskustelun valtavirtaa. Se on myrkkyä vuorovaikutukselle. 

 

Toinen ongelma on politiikkaan osallistuvien määrän lasku. Tällä hetkellä politiikassa toimii arviolta puolet siitä väestä mitä politiikan piirissä toimi 90-luvulla. Kyse ei ole siis jäsenistä vaan erityisesti aktiivisesti toimivista jäsenistä. Monen puolueen kenttä on käytännössä keskustelun kannalta kuollut, jäljellä on vain vaaliorganisaatio. Se ei pahemmin keskustele tai vuorovaikuta, se lähinnä julistaa ja manipuloi. Toki tässäkin yritetään uutta. Puoluesihteeri Anton Rönnholm on saanut SDPssä työryhmätyön käyntiin. Toivottavasti Antonin hanke onnistuu.

 

Mitä sitten pitäisi tehdä?

 

Avain parempaan politiikkaan on lisätä ja parantaa politiikan vuorovaikutusta. Tämä tarkoittaa käytännössä, että 

a) on alusta vuorovaikutukselle verkossa, jossa keskenään erimieliset ovat vuorovaikutuksessa keskenään

b) vähennetään poliittisen aatetotuuden painoarvoa argumentoinnissa 

c) keskitytään konkreettisiin ongelmiin 

d) annetaan enemmän tilaa asiantuntemukselle 

d) avataan uusia polkuja ihmisille osallistua sekä vuorovaikutukseen että päätöksentekoon

e) vaalitaan toista kunnioittavaa ja avointa keskustelukulttuuria

 

Parempi vuorovaikutus politiikassa voidaan saavuttaa sekä uudistamalla nykyisiä puolueita että tuomalla rinnalle jotain uutta. Parhaimmillaan tehdään molemmat.

mikaeljungner
Sitoutumaton Helsinki

Kreab Oy:n toimitusjohtaja, entinen kansanedustaja, uimamaisteri

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu