Demokratian kehittäminen etenee monessa paikassa
Yleisradion johtaja vastusti aikoinaan kaupallisia paikallisradioita sanomalla jotain sen suuntaista, että ihmiset eivät kestäisi kaikkea sitä uutta tiedon määrää. Vaikuttaa siltä, että hän oli osin oikeassa. Tiedon suuri määrä ja tiivis vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa heikentää sidettä yhteiskunnan virallisiin instituutioihin ja vahvistaa sidettä kaikkeen sellaiseen, johon ihmisellä on joko oma henkilökohtainen tunneside tai jonka kanssa ihmisellä on yhteinen jaettu tarkoitus. Suomalaisten identiteettiä ei enää määrittele uskonto, aate tai peruskoulu, jokainen saa ja joutuu rakentamaan oman identiteettinsä itse, yhdessä lähipiirinsä kanssa.
Tuossa syy siihen miksi valtion instituutiot, kirkko, puolueet ja muut perinteiset yhteiskunnan toimijat hiipuvat ihmisten mielissä samaan aikaan kun vaikkapa ystäväpiirin, lähiseudun, ruuan, ympäristön ja yhden asian liikkeiden merkitys voimistuu. Tämä on se näkökulma, josta demokratiaa kannattaa kehittää. Sen miettiminen, miten tiivistää ihmisten sidettä yhteiskuntaan, ymmärtäen muuttuneen ihmiskuvan.
Mikä sitten on ratkaistava ongelma? Ensimmäisessä aallossa suurin osa ihmisistä ei osallistu demokratian tekemiseen tai päätöksentekoon. Toisessa aallossa suurin osa ihmisistä ei enää tunne ihmistä, joka osallistuu demokratian tekemiseen tai päätöksentekoon. Kolmannessa aallossa suurin osa ihmisistä ei enää kiinnostu demokratian tekemisestä tai päätöksenteosta. Ei ole olemassa yhteistä tilannekuvaa, jossa kaikki suomalaiset eläisivät. Selvää kuitenkin on, että virta vie kohti tuota kolmatta aaltoa, eri tahtisesti eri alueilla ja eri väestöryhmissä.
Ongelma on, että yhteiskunta, jonka rakenteet eivät ihmisiä kiinnosta, muuttuu hyvin hauraaksi ja epävakaaksi. Se on altis manipulaatiolle, trolleille ja ääriliikkeille. Samalla jää käyttämättä suuri määrä potentiaalia: osaamista, ymmärrystä ja näkemyksiä. Ihan tavallisten ihmisten osallistuminen laajasti yhteisten asioiden hoitoon on se toimivin vaihtoehto hakaristilippujen heiluttelijoille.
Viime vuosina on puhuttu paljon suorasta demokratiasta, mutta se ei ehkä sittenkään ole yksin ratkaisu. Kyse on enemmänkin osallisuudesta yhteiskuntaan kuin siitä kuka päättää. Suorat kansanäänestykset ilman siihen liittyvää dialogia saattavat jopa heikentää tilannetta.
Tavoitteeksi kannattaa asettaa a) kiinnostuminen, b) osallistuminen ja c) vuorovaikutus yhteiskuntaa koskevista asioista.
Suomalainen politiikka on herännyt tähän ongelmaan. Tällä vuosikymmenellä levisi laajalle ajatus siitä, että politiikka on rikki. Viime aikoina on nähty myös toimia tilanteen korjaamiseksi. Sitra on pyrkinyt ruokkimaan dialogin kulttuuria tutkimalla ilmiötä ja käynnistämällä erätauko-projektin. Kyse on projektista dialogityökulttuurin vahvistamiseksi. Ehkä yllättäen Vasemmistoliitto on ensimmäisenä kertonut järjestävänsä mahdollisesta hallitusohjelmasta neuvoa antavan jäsenäänestyksen (aiemmin Vihreät on ollut suunnannäyttäjä). Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kertoi Kokoomuksen 100 vuotisjuhlassa, että Kokoomus tulee ottamaan netin käyttöön osallistaakseen jäseniään. Vihreillä on ollut jo pitkään etunoja osallistamisessa, he ovat esimerkiksi järjestäneet neuvoa-antavia äänestyksiä puheenjohtajastaan. SDP ja RKP ovat lanseeranneet mobiiliapplikaation, jolla osallistaa jäseniä. Käyttö on jäänyt vähälle, mutta applikaatio silti on, jos sitä halutaan käyttää. Sinisillä oli hyvin kunnianhimoinen ohjelma osallisuuden vahvistamiseksi, vaikka se jäi mediassa huomiotta osin heikon viestinnän takia.
Eduskunnassa oli tällä vaalikaudella kaksi uutta kiinnostavaa projektia demokratian kehittämiseksi. Antero Vartia sai arviolta 40 kansanedustajaa mukaan pohtimaan epävirallisemmin vuorovaikutuksen kehittämistä eduskuntatyössä. Tavoitteena oli dialogisuus. Samaan pyrki virallisemmin Tiina Elovaara Eduskunta 2030-ryhmällä, joka herätti myös puhemiehen kiinnostuksen kokeilla dialogisempaa kyselytuntia. Valitettavasti molemmat hyvät hankkeet ovat hiipuneet vaalien alla.
Itse olen ollut vajaan vuoden mukana Liikkeessä. Liikkeen tavoitteena on luoda dialogia sekä suora väylä ihmisten ja päätöksenteon sekä ihmisten ja ehdokkuuden välille. Toimintatapa on ollut kokeilla ja oppia tekemällä. Toiveena on, että opittu laajenisi myös perinteisten puolueiden käyttöön.
Ehkä mielenkiintoisin ja vähiten puhuttu huomio näistä kokeiluista liittyy vallan kolmijaon (oikeuslaitos, lainsäätäjä, hallinto) viemiseen yhteiskunnan tasolta Liikkeen tasolle. Nettiparlamentti on täysin itsenäinen toimija, vajaa 12 000 ihmistä, joilta kysytään kantaa asioihin noin kerran kuukaudessa. Liikkeen alustaa ylläpitää itsenäisesti toinen porukka, joka pyrkii löytämään neutraalit ja dialogiin kannustavat kysymykset. Kolmas itsenäinen porukka ovat vaaleissa ehdolla olevat tai valitut, jotka ratkaisevat yhdessä keskenään kannan niihin asioihin, joita nettiparlamentti ei linjaa. Vaikuttaa siltä, että tämänkaltainen vallanjako tuottaa huomattavasti mielekkäämpää vuorovaikutusta kuin puolueiden perinteinen keskitetty, puheenjohtajavetoinen malli.
Merkkejä siis löytyy vähintäänkin kiinnostuksesta demokratian kehittämiseksi.
Mitä seuraavaksi? Olisi arvokasta epäpolitisoida demokratian kehittäminen. Kysymys ei ole puolueista tai politiikasta, käsillä on huomattavasti merkittävämpi hanke. Toisekseen tarvitaan tutkimustietoa. Esimerkiksi Sveitsin kansanäänestyksiin nojaava malli on melko heikosti Suomessa tunnettu ja tutkittu. Yliopistomaailmasta löytyy lahjakkuutta ja osaamista viedä demokratiaa eteenpäin, jos tätä osaamista vain kuunneltaisiin.
Kolmanneksi tarvitaan vuorovaikutuksen välineitä. Palvelumuotoiltu alusta vuorovaikutukselle on vähintään satojen tuhansien eurojen investointi, johon yhdelläkään puolueella tai Liikkeellä ei ole varaa. Sen luominen ja jakaminen kaikille halukkaille avoimen lähdekoodin filosofialla olisi kulttuuriteko. Neljänneksi olisi saatava myös hallinto mukaan kehittämään demokratiaa. Ministeriöt ja keskushallinto on pienimuotoisesti kokeillut osallisuuteen liittyviä projekteja, mutta laajempi jalkautus on jäänyt toteuttamatta. Kuntatasolla on lukuisia hyviä esimerkkejä, joita kannattaisi laajentaa maanlaajuisiksi.
Kiteytetysti voisi sanoa, että demokratiamme ongelmat on hyvin tiedostettu, niiden korjaamiseksi löytyy tahtoa ja osaamista. Ainoa mikä puuttuu, on konkreettinen kokeilujen kautta oppiminen ja kehittäminen sekä koordinaatio onnistumisten skaalaamiseksi. Suomi on silti tässä pidemmällä kuin moni muu kansakunta. Mikä on äärimmäisen rohkaisevaa.
”Kiteytetysti voisi sanoa, että demokratiamme ongelmat on hyvin tiedostettu, niiden korjaamiseksi löytyy tahtoa ja osaamista. ”
Totta.
”Ainoa mikä puuttuu, on konkreettinen kokeilujen kautta oppiminen ja kehittäminen sekä koordinaatio onnistumisten skaalaamiseksi. ”
Heikoin lenkki: Koordinaattori.
”Suomi on silti tässä pidemmällä kuin moni muu kansakunta. Mikä on äärimmäisen rohkaisevaa.”
Totta. Syy kiteytettynä on se, että kaikki mikä on vastustanut ja vastustaa elinympäristön ja yhteiskunnan kehittämistä, kansanvaltaa, demokratiaa, ihmisoikeuksia j n e, on Euroopan historiassa tullut Suomeen viimeisenä ja vähemmän vaikutusvaltaisempana.
Ilmoita asiaton viesti
Sitten kun vielä jotenkin digitalisoidaan se +80 ikäryhmä.
Pitää olla hyvä appi, että toimii ilman päätelaitteita
Ilmoita asiaton viesti
Moni elää harhassa: politiikka on yhteisten asioiden hoitoa. Ei niin. Politiikkaa on erilaisten ARVOJEN sovittamista käytännön toimenpiteiksi.§
Ilmoita asiaton viesti
Eiku lehmänkauppoja …
Ilmoita asiaton viesti
Lehmänkaupat ja valtataistelu eivät ole toisensa poissulkevia. Pikemminkin päinvastoin.
Ilmoita asiaton viesti
Politiikka on oman navan hoitotyötä. Kun se tuottaa tulosta, niin navan ympäristö säteilee hyvää omaan ympäristöönsä.
Politiikko sairastaa kaksisuuntaista :”Kaksi vuotta jälkeen vaalien ja kaksi vuotta ennen vaaleja”.
Ilmoita asiaton viesti
Ei.
Poliittinen a j a t t e l u voi perustua sekä arvoihin että intresseihin.
Poliittinen t o i m i n t a taas vaatii ennen kaikkea resursseja, tiedonvälitystä ja julkista tilaa.
Siis nykyoloissa rahaa.
Ilmoita asiaton viesti
Demokratiaa on, että vaikka edustaa yhtä puoluetta (kansaonsaa), niin ottaa aina huomioon sen, että millä tavalla oman puolueen (kansaosan) yksittäisen asian ajaminen vaikuttaa kaikkiin muihin puolueisiin (kansanosiin). Vaikutuksen on aina oltava yhteiskuntaa ja elinympäristöä kehittävä.
Jos kaikki olisi niin kuin Demokratiassa sanan/sanojen siinä merkityksessä kuuluu olla, kaikki köyhät tänään olisivat keskiluokan tasolla ja sama kasvusuhdanne ylöspäin. Että niin ei ole johtunee siitä, että vasta 100 vuotta on kulunut kun olimme aatelismin alaisuudessa. Demokratia ei ole vielä puhjennut kukkaansa.
Ilmoita asiaton viesti
M.J. ”…ymmärtäen muuttuneen ihmiskuvan.”
Olemme edelleen keräilijä – metsästäjiä…
Ilmoita asiaton viesti
Ojassa ollan ja allikkoon mennään. Ainakin nettiparlamentti johtaa tietyn eliitin kuulemiseen. Esille pääsevät innokkaimmat ja voimakastahtoisimmat esillepyrkijät. He eivät todellakaan edusta pientä osaakaan kansasta, jota sanovat edustavansa.
Vaikuttaa siltä, että menemme kohti erilaisia kuplakuppikuntia. Kaikilla niillä on oma maailmansa. Yhteyden muihin ovat vähäiset. Hallitseva piirre on eriytyminen.
On helppo sanoa, että kuppikunnat pitää hajottaa ja saada ainakin keskustelemaan keskenään. Keskustelu vain ei onnistu, kun kunkin kuppikunnan edustaja kukin vuorollaan saarna oma oppiaan ja kukaan ei kuuntele ketään. Kyllä kaikki kuulevat, mutta eivät aidosti kuuntele. Kuietenkin kaikille näyttää olevan tärkeintä oman viestin leviäminen ja netti antaa siihen oivan väylän.
Hyvä somen käyttäjä voi vallata puolueen. Siitä Jussi Halla-aho on elävä esimerkki. Samalla kävi niin, että Perussuomalaiset muuttuivat yleisestä protestipuolueesta lähinnä vain maahanmuuton vastustajaksi ja yltiöisänmaallitsuuden pulustajaksi. Suomalaiset ensin. Sehän on kuin Trumpilta lainattu iskulause: Amerikka ensin.
Kyse taitaa olla maailmanlaajuisesta ilmiöstä jota sovelltaan paikallisesti hyvin minäkeskeisin teemoin. Tuo minä vain on naamioitu Täällä suomalaisuudeksi ja USA:ssa amerikkalaisuudeksi. Sisältö on ahdasta ja rajoittunutta, mutta antaa samalla petollisen turvallisuuden tunteen, että kerrankin keskitytään oman hyvinvoinnin ja etujen turvaamiseen. Englannin brexit-näytelmä sopii hyvin tähän kuvioon. Haetaan omaa itsenäisyyttä ja ulkomaalilmasta riippumattomuutta, eikä siitä kuitenkaan irti päästä.
Liike Nyt, jossa Jungner on mukana, on yksi tämän ilmiön tuotoksia. Olemme menossa kohti entistä sekavampaa maailmaa, jossa ihmisten on yhä vaikeamaa erottaa totuutta epätodesta, jota liikkeellä kaikkein eniten. En jatka pidempään. Toivotan mielentauhaa niille, jotka tämänkin jaksavat lukea.
.
Ilmoita asiaton viesti
Miten voi puhua ”nettiparlamentista,” jos sen keskustelut ja päätöksenteko eivät ole julkisia? Kysymys on siitä, että yleistä nettivihaa manipuloidaan muutaman äijän valtpyrkimysten taakse. Vaikka 12.000 nettimöykkääjää olisi oikeita ihmisiä, mikään ei oikeuta heille erikoisasemaa 50.000 ihmisen kunnassa, 5 miljoonan maassa tai 500 miljoonan Euroopassa. SE on demokratiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Jungner kuvittelee, että demokratiassa on kyse siitä miten yksittäinen puolue toimii sisäisesti. Höpöt. Kyse on strategiasta. Siitä miten päästään tavoitteisiin lähtien puolueen periaatteista. Strategiaa EI VOI SYNNYTTÄÄ JÄSENIÄ ÄÄNESTYTTÄMÄLLÄ. Liikkeen periaatteet ovat sitäpstsi käsitteelistä roskaa:
http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/261…
Kannattaisi vaihtaa tuo periaatteiden formuloija …
Ilmoita asiaton viesti
Yltiöälyllinen keskustelu ei maamme suuria kansanryhmiä hetkauta.
On hyvä olla realisti.
Syy, miksi PS onnistui ’jytkyttämään’, johtui ns. kansan syvien rivien tunteisiin vetoamisesta. Soiniin uskottiin.
Nyt, tilanne on aivan toinen.
Perussuomalainen puolue on jämähtänyt paikoilleen.
Kun taas Soini herää aamuisin Sinisenä ministerinä – sinisenä, joka sanana on kaunis, mutta tekona ilmaisee petturuutta.
Mitään uutta ei enää ole luvassa, sillä puolueuskolliset pitävät puoluetta hengissä, uskoen vielä Soinin lanseeraaman maahanmuuton ja EU:n ongelmaan.
Demokratia on myös valtaa. Kansanvaltaa.
Kansan tunteisiin vaikuttaminen, on ainoa tie voittoon.
Ilmoita asiaton viesti
Haluaisin olla eri mieltä, mutta en voi. Järjellä, logiikalla ja faktoilla on kovin pieni merkitys tämän päivän politiikassa.
Ilmoita asiaton viesti
Sveitsi olisi äänestyspakkoineen hyvä malli meillekin. Silloin syntyisi koko kansan näkökulma asioihin, joiden osallisina olisivat kaikki.
Ilmoita asiaton viesti
Sveitsissä äänestysvelvollisuus on vain yhdessä kantonissa.
Ilmoita asiaton viesti
Oikein hyvä teksti, joka sisältää jo hieman tervettä itsekritiikkiäkin.
”Viime vuosina on puhuttu paljon suorasta demokratiasta, mutta se ei ehkä sittenkään ole yksin ratkaisu. Kyse on enemmänkin osallisuudesta yhteiskuntaan kuin siitä kuka päättää.”
Osallisuus yhteiskuntaan ja osallisuus poliitikkaan on hyvä nähdä erillisinä asioina. On paljon heitä, jotka eivät halua osallistua politiikkaan millään tasolla. Ihmisten pitäisi kyetä suunnittelemaan ja elämään elämäänsä mahdollisimman riippumattomina poliittisista valtasuhteista. Toisin kuin kirjoitit, kyse on ennen kaikkea siitä, kuka päättää, mutta akseli ei kulje puolueen sisällä tai välillä vaan puolueiden ja yksilöiden välillä.
Itse olisin valmis siirtymään tämän välivaiheen ohi kohti yhteiskuntaa, jossa maksimoidaan ihmisten valta päättää itse omista asioistaan. Vain niin voi olla aidosti osallinen niihin tärkeisiin asioihin omassa elämässään.
Täällä aiheesta lisää:
http://markokettunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2660…
Ilmoita asiaton viesti
Tärkeä aihe. Nyt olisi tärkeää, että ensin saavutettaisiin viimein konsensus siitä, mitä demokratialla Suomessa tarkoitetaan?
Joko kansallisesta korporatismista on päästy aitoon parlamentarismiin? Vai onko tuo askel lipsahtanut toiseen suuntaan? F-kirjaimella alkavan ismin määritteet täyttäväksi.
Isosta kuvasta internetissä:
On Sovittu Että (OSE)-järjestelmä
Ilmoita asiaton viesti
Mistä hyvän johtajan tunnistaa?
Hyvä johtaja ei vaadi Kansaa kantamaan häntä harteillaan, vaan hyvä johtaja kantaa Kansaa harteillaan. Hyvä johtaja ei kiertele niemen notkoja ja saarelmia sanoen; ”Äänestäkää minua (jostain syystä)”, vaan sanoo; ”Kertokaa minulle ja minä olen teidän äänenne”. Hyvä johtaja ei myöskään kiertele niemen notkoja ja saarelmia sanoen;”Tehkää niin kuin minä käsken”, vaan sanooo; ”Käskekää niin minä teen.”
Ilmoita asiaton viesti
Järki ei yksin riitä päätöksentekoon, tunnepäätöksiäkin tarvitaan. Monet kysymykset eivät ratkea analyysillä, mallit ovat liian suuria, niitä ei saada tehtyä tai niihin ei voida luottaa (kunkin ajatushautomon keitellessä oman mallinsa).
Ilmoita asiaton viesti
Sikäli jaan Jannen näkemyksen, että tilanteen kaappaamisessa oman projektin osaksi ratkaisee viime kädessä raha.
Se näkyy ns katutason protestien ja fb- median suuntautumisessa ja hyödyntämisessä Suomessa erityisen hyvin.
Saattaa näyttää siltä, että massaprotestit Euroopassa purkavat ” kansan” tuntoja.
Mutta kun tullaan seuraavaan, korjausliikkeen sisältävään vaiheeseen , se onkin taloudessa samaa kuin ennen,
mutta demokratiassa v ä h e m m ä n kuin ennen.
Kts Italia.
Ilmoita asiaton viesti
Voisiko tuoda peliin vanhan kunnon objektiivisen intressin ja subjektiivisen intressin käsiteparin ?
Persuthan edustavat nettipolitiikassa tyypillisesti tunneviestintää, joka luo mielikuvaa subjektiivisesta intressistä ,
jota vastaan se väittää ” eliitin” toimivan. (Eliittiä voi edustaa vaikka luokanopettaja.)
Silloin yritys todistaa, mikä on ” kansan” objektiivinen intressi, on täysin toivoton.
Koska kaikki perustuu tunteeseen siitä, mikä on pielessä, mitä puuttuu, mitä on liikaa ja kuka on siihen syyllinen.
Siksi äärioikeistolainen talous – ja sos politiikka pystytään myymään verkossa ihmisille, joista taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus on kuitenkin huutava ongelma , ehdottomasti tärkein ongelma
– eivätkä he pysty näkemään tässä kannassaan mitään ristiriitaa eivätkä mitään vaaraa.
Ilmoita asiaton viesti
Mikael Junger; ”Mikä sitten on ratkaistava ongelma? Ensimmäisessä aallossa suurin osa ihmisistä ei osallistu demokratian tekemiseen tai päätöksentekoon. Toisessa aallossa suurin osa ihmisistä ei enää tunne ihmistä, joka osallistuu demokratian tekemiseen tai päätöksentekoon. Kolmannessa aallossa suurin osa ihmisistä ei enää kiinnostu demokratian tekemisestä tai päätöksenteosta. Ei ole olemassa yhteistä tilannekuvaa, jossa kaikki suomalaiset eläisivät. Selvää kuitenkin on, että virta vie kohti tuota kolmatta aaltoa, eri tahtisesti eri alueilla ja eri väestöryhmissä.”
Mahtaisko Demokratia toimia paremmin, jos jokaisen henkilön ”puolueeseen” kuuluvuus määrittyisi vuositulojen mukaan?
Ilmoita asiaton viesti