Mikael Jungner

Mitä tarkoittaa "politiikan joukkoistaminen" ja miksi se on niin tärkeää?

Politiikan joukkoistaminen on Suomessa melko tuntematon ajatus. Maailmalla sitä on kuitenkin kehitelty jo yli vuosikymmen. Ajatus on yksinkertainen. Ottamalla kansalaiset laajemmin mukaan sekä poliittiseen valmisteluun että päätösten tekoon a) kansalaisten luottamus politiikkaan vahvistuu, b) osallistuminen yhteiseen tekemiseen on helpompaa, c) kiinnostus ja ymmärrys politiikasta laajenee, d) päätösten laatu paranee, e) päätösten hyväksyttävyys vahvistuu ja f) yhteiskunnasta tulee ketterämpi.

 

Politiikan joukkoistaminen tekee nykyiselle yhteiskunnalle saman, minkä yleinen ja yhtäläinen äänioikeus teki reilu sata vuotta sitten sääty-yhteiskunnalle. Se vie yhteiskuntaa eteenpäin avaamalla uudet ovat kansalaisten väliselle vuorovaikutukselle.

 

Joukkoistamisessa kysymys on viime kädessä asiantuntemuksesta. Jokainen on asiantuntija jossain. Takana saattaa olla toistakymmentä vuotta opiskelua, työelämää, oppia ja kokemusta monista eri asioista. On yksinkertaisesti tuhlausta, jos kaikki tuo osaaminen kilpistyy esimerkiksi vain yhden äänen antamiseen eduskuntavaaleissa neljän vuoden välein. Ihmisillä on mittaamattomasti osaamista ja kokemusta annettavaksi yhteiseen päätöksentekoon. Tällä hetkellä kaikelle tuolle osaamiselle ja kokemukselle ei kuitenkaan ole yhteiskunnassa käytännössä juurikaan käyttöä.

 

Esimerkkinä olkoon totaaliseen mahalaskuun päättynyt sote-hanke, jossa kymmenien tuhansien alaa tuntevien lääkäreiden ja muiden asiantuntijoiden näkemykset sivuutettiin lähes tyystin, ja peruslinjaukset teki ryhmä poliittisia päättäjiä, joiden ymmärrys itse aiheesta oli paikoin hyvinkin vajavainen. Mitä enemmän soteprosessista jälkikäteen kuulemme, sitä karmeampi kuva nykyisestä poliittisesta päätöksenteosta alkaa hahmottua. Me pystymme parempaan, me ansaitsemme parempaa, me tarvitsemme parempaa.

 

Politiikan joukkoistaminen ei ole suoraa demokratiaa. Se on edustuksellisen demokratian kehittämistä. Ajatus on, että päättäjät edelleen valitaan vaaleilla. Päättäjät myös lopulta päättävät. Kehittäminen tarkoittaa sitä, että vaikka vaaleilla valitut tekevät päätökset, ihmisillä olisi helpompaa osallistua noiden päätösten valmisteluun, osallistua politiikan dialogiin, osallistua osin myös varsinaiseen päätöksentekoon sekä asettua mahdollisimman mutkattomasti itse ehdokkaiksi vaaleissa.

 

Suomessa eduskunnan tulevaisuusvaliokunta tilasi Tanja Aitamurrolta politiikan joukkoistamisesta tutkimuksen jo vuonna 2012. Tuosta edelleen ajankohtaisesta tutkimuksesta löytyy tarkempaa tietoa siitä, mistä politiikan joukkoistamisessa on perimmiltään kysymys.

https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/julkaisut/Documents/tuvj_2+2012.pdf

 

Politiikan ongelma lienee laajasti tunnustettu. Yhä harvempi osallistuu siihen. Suomessa nykyinen politiikka on käytännössä aatteiden ympärille perustettujen puolueiden monopoli. Kuitenkin vain joka kymmenes suomalainen kuuluu johonkin puolueeseen. Puolueiden yhteenlaskettu jäsenmäärä on lisäksi laskussa. Puolueiden jäsenistä aktiiveja on arviolta joka kymmenes. Näin ollen vain prosentti kansasta osallistuu aktiivisesti koko kansakuntaa koskevaan päätöksentekoon. Tuosta johtuu jatkuvasti kasvava juopa politiikan ja kansan välillä. Puoleet tai aatteet itsessään eivät ole ongelma, ongelma on siinä, että tätä nykyä ne kiinnostavat enää niin kovin harvoja. Politiikan joukkoistamisen lääke tähän ongelmaan on houkutella kansalaiset laajemmin mukaan yhteiseen päätöksentekoon.

 

Suomessa politiikasta vieraantumiseen on tällä hetkellä tarjolla kaksi toisistaan eriävää lääkettä. Toisaalla on eliitin vastainen aatteellinen puoluetoiminta, josta paras esimerkki lienee Perussuomalainen puolue. Toisaalla on politiikan menettelytapoja uudistamaan pyrkivä Liike Nyt. Itse olen ollut aktiivinen jälkimmäisessä. Liikkeen idea on kehittää ja kokeilla käytännössä politiikan joukkoistamista. Toive on, että onnistuessaan tässä, joukkoistaminen otetaan laajemmin käyttöön myös perinteisissä puolueissa. Liikkeen tavoite ei siis ole saavuttaa vaaleissa enemmistöä ja muuttaa Suomen poliittista järjestelmää revoluution keinoin. Liikkeen tavoite on näyttää epäilijöille, että todellakin on olemassa toimiva vaihtoehto nykyiselle tavalla tehdä politiikkaa. Vaihtoehto, johon puolueet toivottavasti tarttuvat, jonka jälkeen edustuksellinen demokratia etenisi evoluution polkua. Liikkeen tavoite ei siis ole korvata puolueita joukkoistetulla politiikalla vaan herättää puolueet ottamaan laajemmin joukkoistettu politiikka omiin tapoihinsa toimia. Tuo olisi meidän kaikkien etu, Suomen, kansalaisten mutta myös puolueiden etu.

 

Politiikan joukkoistaminen on nyt erityisen ajankohtaista ja tarpeen, koska yhteiskunnat ympäri maailmaa muuttuvat. Olemme siirtyneet teollisesta yhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan ja olemme parhaillaan siirtymässä edelleen vuorovaikutusyhteiskuntaan. Kun teollisessa yhteiskunnassa ihminen sidottiin koneisiin ja hierarkiaan, luotettiin tietoyhteiskunnassa dataan, käytännössä ihminen siis sidottiin koneiden sijaan strategiaan, dataan, tuoliin ja tietokoneeseen. Vuorovaikutusyhteiskunnassa ihminen tullaan sitomaan toiseen ihmiseen. Lisäarvo ja hyvinvointi syntyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja yhdessä oppimisessa. Se yhteiskunta, joka tuon ensimmäisten joukossa ymmärtää ja joka kääntää rutiininsa ja prosessinsa sitä hyödyntämään, tulee olemaan 2030-luvun voittaja.

 

Parhaillaan käynnissä oleva hallituksen muodostaminen on oiva esimerkki teollisen ajan ajattelusta. Muutama kymmen poliitikko linjaa Suomen tulevaisuutta kabineteissa. Miljoonat muut kommentoivat asiaa somessa, ja lukevat arvailuja tulevasta lehdestä. Ulkopuolisina. Ajattelu ja suunnittelu on politiikan sisäpiirin yksinoikeus. Tekeminen (äänestäminen) on muiden tapa vaikuttaa. Ei kovin tehokasta, ei kovin ketterää ja äärimmäisen vieraannuttavaa.

 

Edellä kuvatut yhteiskunnat eroavat toisistaan suuresti. Teollisen ajattelun hyöty syntyy, kun työ jaetaan osiin ja osat standardoidaan, luodaan tehokas prosessi, liukuhihna. Ja tätä johtamaan hierarkia, esimiehineen ja johtajineen. Samalla kuitenkin tekeminen ja ajattelu erotetaan toisistaan. Johtajat suunnittelevat ja päättävät, työntekijät tekevät ja tottelevat. Tuo on teollisen ajan akilleen kantapää maailmassa, jossa ihmisten osaaminen ja ymmärrys kasvaa, tieto on laajalti saatavilla ja jossa ihmisten välisen vuorovaikutuksen kustannukset ja raja-aidat kaatuvat. Vuorovaikutusyhteiskunnassa hyöty ja kilpailukyky syntyy, kun jokainen yksilö sekä ajattelee että tekee itsenäisesti, yhdessä muiden kanssa. Se tekee koko yhteiskunnasta sekä ketterän että nopeasti uutta oppivan. 

 

Jotta tuohon päästään, on teollisen ajan ajatteluun perustuvat politiikan rutiinit käännettävä vuorovaikutusyhteiskunnan rutiineihin joukkoistamalla politiikka. Se ei ole helppoa. Ihmiset ovat tottuneet rutiineihinsa, epäilijöitä ja pilkkakirveen heiluttajia riittää. Noin on toisaalta aina ollut. Kaikkea uutta on syytäkin epäillä. Esimerkiksi Liikkeen tekemisen haastaminen ja kyseenalaistaminen on pakottanut Liikkeen aktiivit jatkuvasti arviomaan ja kehittämään tapaansa toimia. Tuo hyvä ja arvokas asia. En olisi itse oppinut kuluneen vuoden aikana läheskään niin paljon politiikan joukkoistamisen käytännöstä, kuin olen oppinut, elleivät vanhat ystäväni politiikasta ja mediasta olisi joka käänteessä kyseenalaistaneet ajatuksiani. Noin toimii vuorovaikutusyhteiskunta, haastaminen on siellä lahja, joka pakottaa kyseenalaistamaan jatkuvasti omia ajatuksia, mikä aikaa myöten jalostaa niitä ja vie ajattelua eteenpäin.

 

Vuorovaikutuksen maailma vaatii yhteiskunnalta erityisesti ketteryyttä ja nopeaa oppimista. Ihmiselle räätälöidyn vuorovaikutuksen kautta voidaan saada merkittäviä hyötyjä kaikkeen tekemiseen. Voi sanoa, että politiikan joukkoistaminen on tällä hetkellä kenties merkittävin, potentiaalisin kilpailukyvyn paranemisen lähde Suomelle. Yrityksissä kehitys kohti vuorovaikutusyhteiskuntaa kulkee jo reippain askelin, siitä on tulossa valtavirtaa. Valitettavasti politiikassa ja julkisessa hallinnossa vastaavaa kehitystä ei ole vielä ole ollut näköpiirissä. Lisäetuna politiikan joukkoistamisessa on se, että ketteryyden lisäksi se myös sitouttaa kansalaiset tiivimmin ja laajemmin mukaan yhteiskuntaan. Kun osallistun, niin välitän. Kun osallistun, kannan vastuuta. Kun osallistun, opin ja ymmärrän. 

 

Miten politiikka sitten joukkoistetaan? Antamalla ihmisille päätösvaltaa asioihin myös vaalien välillä. Esimerkiksi Liikkeen nettiparlamentti (15 000 jäsentä) linjaa Liikkeen tärkeimmät politiikkaan liittyvät päätökset. Ei kaikkia, koska päätöksiä tehdään vuodessa tuhansia, mutta tärkeimmät, 50-100 päätöstä vuodessa. Tuo synnyttää osallisuutta. Kansalaisten näkemyksillä on todellista merkitystä. Yhtä tärkeää on päätöksiä edeltävä dialogi. Joukkoistamista ei ole vain sitä, että kysytään, mitä mieltä ihmiset ovat. Joukkoistamista on se, että ensin ihmiset saadaan keskustelemaan aiheesta ja tuon jälkeen kysytään, mitä mieltä he ovat asioista. Nämä kaksi liittyvät tiukasti yhteen. Dialogi ilman päätösvaltaa jää lumedialogiksi. Päätösvalta ilman dialogia jää tykkäämisen asteelle.

 

Politiikan joukkoistaminen on siis vuorovaikutuksen prosessi. Ensimmäiset dialogit voivat olla hapuilevia, ensimmäiset päätökset kulmikkaita. Mutta kun vuosien mittaan toivottavasti sadat tuhannet suomalaiset osallistuvat ensin satoihin ja sitten tuhansiin dialogeihin ja päätöksiin, tulemme tuossa vuosi vuodelta paremmiksi. Jos saamme lähivuosina politiikan joukkoistamisen kunnolla käyntiin, on Suomi vuonna 2030 todennäköisesti yksi maailman keskustelevimmista, sitoutuneimmista ja innostavimmista yhteiskunnista. Vuorovaikutuksen lisääminen työelämässä ja poliittisessa päätöksenteossa onkin varmin ja tehokkain tapa lisätä hyvinvointia ja vahvistaa Suomen kansainväistä kilpailukykyä

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän FArra kuva
Fredrik Arra

Erittäin hyvä kirjoitus. Ainoa kriittinen huomioni on, että miksi tätä kaikkea ei sanottu ennen vaaleja?

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Joukkoistuminen on spontaania. Kun on jotain mahdollisuutta osallistua, ja kokemuksen puolesta myös, mahdollisuutta käytetään.

Näissä riittää usein se, että on vaihtoehtoista seurattavuutta. Saman tärkeys korostuu muussakin, esim ympäristövalinnoissa. Yleinen tilanne on kuitenkin se, ettei vaihtoehtoisuuksia ole ollut, vaikuttavina, tai tällaista on vaikea keksiä, ellei käytännössä mahdoton juttu.

Kun jotain spontaania voi syntyä, niin tällaisiin voidaan reagoida aktiivisesti. On se eräänlaista mukaantuloa. Aika erilainen mielikuva kuintekin jäisi, jos sama viesti, ja sama arvonanto kohdistuisi kertojaan, joka poikkeaisi jotenkin nykyisestä.

Tässä mielessä jaan skptisyyteni, myönteäessä samalla B-kirjoituksen osuuden.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Liike Nyt yrittää rakentaa olemassaololleen tarkoitusta tuolla osallistamisella ja joukkoistamisella koska ei voi suoraan sanoa, että kyse on hyväuskoisten höynäyttämisestä yhden venäläisrahoitteisein poliitikon egotrippailun taakse. Kuka muka oikeasti yllättyi, ettei edustajia tullut Hjallista enempää eduskuntaan?

Liikkeen periaatteet on tiukasti etukäteen ja ylhäältä määritelty, sitoudu tunnustamaan ilmastonmuutos tai et kuulu joukkoomme. Seuraajille heitetään aika-ajoin joitain täkyjä joissa vastataan pienessä piirissä päätettyihin itsestäänselvyyksiin tyyliin "pitäisikö Harkimon kannattaa vai vastustaa sotea".

Kuulin taannoin nytin Turun fb-ryhmään mutta kyllästyin kun jokainen viesti edellytti ylläpidon hyväksyntää ja läpimeno voi kestää viikonkin. Se siitä osallistamisesta.

Käyttäjän ilpopenttinen1 kuva
Ilpo Penttinen

Valtavan iso asia murtaa kansalaisten totuttu ajattelu- ja toimintatapa. Hienosti selkokielellä kirjoitettu.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Eikös tuo ole yksi fasistisen hallintotavan perusperiaatteista, eli hallinto tukeutuu johtamisessa instituutioihin ja korporaatioihin. Pyritään siihen, että äänestämällä ei voi vaikuttaa. Minä haluaisin äänestämällä päättää asioista, eli suoraa demokratiaa.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Tieto ja mielipide ovat eri asioita.

”Jos et jaksa perehtyä asiaan, jätä mielipide muodostamatta.” Rosling

Puolella ihmisistä älykkyysosamäärä < 100. Edustuksellisessa demokratiassa edustajilla yleensä ÄO > 100.

The Dunning-Kruger Effect means that the dumber you are, the more confident you are that you’re not actually dumb.

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Tässä avautuvaa kohtaa kyllä käytellään, aktiivisesti.

Voisin mainita tässä yhteydessä senkin demokratiaan liittyvän menetelmähimmelin, joka kantaa nimeä: äänestäminen, ja vaalit.

Asiaa voi ja kannattaa lähteä ajatelemaan myös tällä tavoin, skeptisestä vinkkelistä, vaikka vaihtoehtoa ei nykykäytännölle ole tarjota.

Juuri tällaista vaihtoehdon puutetta, merkittävänä asiana kokemustasolla, voidaan pitää eräänä ongelma-indikaattorina.

Kynnyksellisyyttä on tosin monessa, luonnostaankin, tai ajautumaa pitemmältä ajalta.

Historiaa summaten, erilainen huuhaa-arvoiseksi nostetut esteellisyyksien poistot yleensä tuntuvat kivoilta, jälkikäteistarkasteluissa, ja tällaisena ketjuna voi historiaa tarkastella. Valtaoja viittaa positiivisuus-ajatuksissaan tähän.

Se että vallitsevuutta nähdään samoin kuin menneiden aikojen tilanteessa, on tietysti vaikeaa, ja vaihtoehtoajattelijoille mieluista, mikä on omiaan tuomaan lisää kynnystä, jotain kautta, ja tietysti spontaanisti myös.

Käyttäjän JuhaniIivari kuva
Juhani Iivari

Ajatuksia herättävä kirjoitus. Siitä tulee mieleen Habermasin ideat ideaalisesta keskustelusta, jossa paras argumentaatio voittaa eikä sitä ratkaise keskustelijan asema, tittelit eikä hänen varakkuus. Tässä tietysti on ongelmana, että miten arvioidaan argumentaation hyvyys. Se johtaa meta-argumentaatioon ja sitä kautta loputtomaan suohon. Käytännössä joku pieni eliitti joutuu sulattelemaan käydyn keskustelun ja vetämään siitä johtopäätökset. .

Siitä huolimatta laaja ja monipuolinen keskustelu voi olla arvokasta. Tosin laaja kansalaiskeskustelu, joka nojaa joukkojärkeen tai -viisauteen, toimii paremmin joissakin kysymyksissä kuin toisissa. Jos sillä olisi ratkaistu kysymys, että onko maapallo litteä vain pyöreä, uskoisimme edelleen, että se on litteä.

Yhteiskuntaa koskevat asiat ovat luonnollisesti sopivampia laajan kansalaiskeskustelun kohteiksi, mutta on niissäkin lukuisia kysymyksiä, joissa on parempi luottaa asiantuntijoihin kuin joukkojärkeen tai -tyhmyyteen. Näin on erityisesti, kun tieteellinen tutkimus viittaa, että vastaus kysymykseen on jollakin tavalla paradoksaalinen tai arkijärjenvastainen. Kriittinen mutta rakentava keskustelu siinäkin tapauksessa on paikallaan. Miten sellaiseen päästään?

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Kun seuraa vaikka täälläkin käytäviä 'keskusteluja', menee kyllä usko joukkoistamiseen. Suurin osa ihmisistä käsittelee asioita yksittäisinä asioina ja usein jopa yhdestä näkökulmasta. Kokonaisuuksien hahmottamiseen harva viitsii käyttää aikaa - jos edes kykenee.

Syytön en ole minäkään...

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Ei saisi yrittää näyttää siltä, että on liian iso-otteisesti ajatteleva.

Aina voi keskittyä siihen, mikä ei merkitse viimein mitään, tai mistä voi saada tunnustusta, mutta ei mitään tulokseen liittyvää, joka on aiheena.

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Joukkoistaminenkin johtaa politikointiin. Tunnetusti kansahan ei tykkää politikoinnista, jos sitä tehdään edustuksellisesti. Miten lienee kiinnostuksen ja osallistumisen laita päätöksenteossa, jos sitä kansa alkaisi itse tehdä? Ainiin minähän en ainakaan kansalaisena politikoisi, paitsi että en just tykkäisi duunarina oikeistolaisesta yhteisten asioiden hoidosta.

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Politiikka taitaa perimmältään olla väärin. En osaa oikein kääntää sitä hyväksi. En tiedä perustetta tälle.

Jutella voi, omista tärkeyksistä. Muiden tärkeyksistä on tarkemmin ottaen jäävi, ellei erityispoikkeusta, jolloin syy on ehkä löydettävissä, ilman suurta kiistanalaisuutta.

Omien tärkeyksien lisäksi, kehiin voisi ajatella tietämystä, johon yleinen ja yhtäläinen oikeus, tuottajana ja ylipäätään osallistujana.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Olisiko mahdollista saada tuosta blogista joku kooste, jossa selitetään sen sisältö olennaisilta osin.

Luin tuota ninn pitkästi kunnes huomasin etten enää muistanut mitä siellä alussa sanottiin.

Jos jotain asiaa ei voi esittää tekstillä joka sopii A4:sen puolikkaaseen, se ei luultavasti ole tutustumisen arvoinen asia.

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Jungerin juttu on ihan avaavaa asiankelausta. Juoneen pääsee mukaan, useasta kohtaa. En tiedä tosin, mitä se vaatii.

Aukikelailut eivät sulje pois tiivistelemistä. Noita molempia voi olla, ja niitä tarvitaan. Ei paha.

Kaikkia taustatietoja ei kirjoituksiin aina osaa liittää, mikä voisi olla avautuvuuden ehtona, eri tilanteissa.

Todellisuus on myös kirjaa, ja samoin luettavissa, tai siis lähes samoin. Joskus hiukan avoimempi kuin se, mitä ilmaisuissa yleensä. Toki todellisuuttakin voi avata niin, että kuvauksen tajuaminen on vaikeampaa, kuin suoran todellisuuden tulkinta.

Eikös näitä käsittelyjä voi ajatella prosessina. Jotain jää, kustakin. Joskus kun sitten palailee vaikka tähän aloitteeseen, niin kelautuu tajunnaksi, kuin itsekseen.

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Joukkoistaminen kun otetaan teemaksi, niin ihan ensi vaikutelma otsikkotasoa myöten oli se, että mennään perse edellä puuhun.

Ensin jokin hallintokoneisto, joka täytyy jotenkin ottaa omakseen, kenties vallata jotenkin fiksusti, jotta omakohtaisemmat ajatukset johonkin liittymisen arvoisesta tulisi paremmin eteenpäinviedyksi.

Kyseenalainen kuva syntyy top-down -lähestymistavasta. On vähän jumallisuuteen viittaavaa.

Ruohonjuuritason jutut eivät vaadi houkuttelua, vaan rakentumista syntyy aika toisella tavalla.

Jos ajatellaan, että tavoitteena olisi esteellisyyksine purkaminen, niin jos tilanne on tosiaan vähän lukkiutunut, tarvittavan laajan liikkuvuuden suhteen, niin esteiden jokin fiksu heivaaminen projektina kuulostaa tietysti noteeraamisen arvoiselta.

Kivaa on todeta tietty edistyksellisyys yhteiskunnassa. Kirjastojen vessoja ei niin paljoa töhritä, vaikka kontrollia pienennetty. Nuoriso käyttäytyy pääosin fiksusti, ja örvellyskulttuuri kautta ikähaitarin ei ihan niin in. Saman näkee holtittomuuden epäihannoimisessa, vaikka ajokulttuuria ajatellen.

Milloinhan näkee sen vaiheen, että ihmiset osataan jättää keskenään asioita hoitaviksi, ilman suurta kontrollikoneistoa, ja luvanvaraiskäsittelyn tarvetta?

Monessa kohtaa luottamusta on syntynyt, mikä on kiva todeta. Kai näitä voisi koota, ihan uskona ihmiseen.

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler

Joukkoistaminen ei poista sitä ongelmaa, että yksilöillä on erilaisia mielipiteitä ja maailmankatsomuksia, mutta yhteiskunta perinteisesti tarjoaa vain yhdenlaisen vaihtoehdon, joka pakotetaan kaikille. Demokratian evoluutio etenee kunnolla seuraavalle korkeammalle tasolle vasta siinä vaiheessa, kun demokratiasta tulee moniulotteista. Ei enää pidetä itsestäänselvänä ihanteena sitä, että toteutetaan suosituin vaihtoehto ja sillä hyvä. Vaan kysytään, kuinka monta eri vaihtoehtoa kannattaa toteuttaa, jotta siitä seuraisi mahdollisimman paljon valinnan vapautta (ja siten onnellisuutta) yksilöille, mutta kuitenkin riittävästi laajasta yhteistyöstä aiheutuvaa tehokkuutta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset