Kun mies puri koiraa - median ja journalismin tulevaisuudesta
Keskustelu mediasta on tummasävyistä. Alan ammattilaisten kohdatessa puhe kääntyy useimmiten hitaasti romuttuvaan ansaintalogiikkaan. Mistä repiä katteet, kun tilaajat vähenevät ja erityisesti journalismin parissa käytetty aika supistuu mainostajien kannalta niissä mielenkiintoisimmissa segmenteissä: nuorissa ja nuorissa aikuisissa? Miten pärjätä ilmaisuudesta hullaantuneessa verkkomaailmassa tai kuinka hioa tuottavuutta kompensoimaan kohonnut arvonlisäverorasite? Asiakkaat ja sidosryhmät puolestaan tuntuvat olevan huolissaan laadusta, viihteellistymisestä sekä virheiden kertautumisessa villiintyneessä siteerauskulttuurissa. Ulkomaille tähyäviä taas huolettaa milloin Googlen ja milloin Murdochin Suomea liippaavat hankkeet. Median huoli tulevaisuudestaan on perusteltu ja koskettaa Suomen mahdollisuuksia menestyä kansakuntana.
Koskja vanhoihin hyviin aikoihin ei ole paluuta, on kaiken kärvistelyn keskellä hyvä etsiä lohtua muilta toimialoilta. Musiikki- ja elokuvateollisuudessa on pelätty viimeisen sadan vuoden aikana paljon. On pelätty vapaasti kuunneltavaa radiota ja myöhemmin vapaasti katsottavaa televisiota, riippumattomien elokuvateattereiden neuvotteluvoimaa, tallentavia vhs- ja c-kasetteja sekä viime aikoina internettiä, joka tuhoaa alan ansaintamallit. Toisin on kuitenkin käynyt. Viime vuonna amerikkalainen elokuvateollisuus tienasi 30 miljardia dollaria perinteisinä lipputuloina. Samaan aikaan elokuvien oheismyynti, maksu-tv -oikeudet, videovuokraus, dvd-myynti ja verkkolataukset tuottivat 57 miljardia dollaria. Maailman muutoksen piti tuhota elokuva-ala. Sen sijaan se yli kaksinkertaisti alan kassavirran.
Jos median tulevaisuudesta huolestuneen katse kiinnittyy pelkästään siihen, miten asiat ovat nyt ja siihen, miten saada mahdollisimman suuri ja riskitön rahoitus, ei lopputulos ole kovinkaan kummoinen. Otetaan esimerkiksi vuosia punnerrettu kysymys Yleisradion rahoituksesta. On hyvä, että asiaan saatiin viimein ratkaisu. Surullista sen sijaan on, että kaikki tarmo suuntautui pelkästään tietyn rahasumman keräämiseen. Se, mitä Yleisradion pitäisi tuolla 500 miljoonalla eurolla saada aikaan, jäi vähäiselle huomiolle. Jos esimerkiksi halutaan, että Suomeen syntyy vahva ja vientiin kykenevä sisältöteollisuus, olisi Yleisradio velvoitettava käyttämään vaikkapa 20 prosenttia ohjelmarahoistaan ostoihin ulkopuolisilta, riippumattomilta tuotantoyhtiöiltä. Jos halutaan edistää avoimen datan periaatetta, olisi Yleisradion avattava yhtiön arkistoissa makaava miljoonan sisältötunnin varasto kaikille kiinnostuneille. Jos halutaan vahvistaa asiakasnäkökulmaa, olisi Yleisradiota vaadittava tarjoamaan sisältöjään esimerkiksi reilulle 100 000 suomalaiselle iPad-käyttäjälle. Nämä ja monet muut koko mediakenttää ja suomalaista tietoyhteiskuntaa vahvistavat toimet olisi kohtuullista hyväksyä vastineeksi juuri sovitulle 500 miljoonalle eurolle.
Kansallista luovuutta kannattaa käyttää erityisesti suomalaisen sanomalehdistön uudistumisen tukemiseen. Jos yksittäiset mediatalot eivät yksin kykene alaa mullistaviin innovaatioihin (disruptive innovation), olisi suomalaisen innovaatiojärjetelmän (mm. Sitra, Suomen Akatemia, Tekes, Aalto-yliopisto) hyvä tarjota osaamistaan etsittäessä menestyskonsepteja muilta toimialoilta. Desing-taitoa löytyy edellä mainittujen instituutioiden liepeiltä runsaasti, samoin käytettävyyden osaamista. Tilaaja voisi tulevaisuudessa esimerkiksi päättää, haluaako hän lehtensä kotiin laajana aamiaispöydän kotoisasti täyttävänä versiona vai julkisissa liikennevälineissä paremmin käytettävänä tabloid-versiona. Samoin lehti voisi ottaa huomioon tilaajan toiveet jälkikäytöstä. Lehti voitaisiin painaa valinnaisesti paperille, joka on omiaan sytykkeeksi, pakkausmateriaaliksi tai vaikkapa kaatuneen kahvin kuivaamiseen. Yhdessä paperiteollisuuden kanssa voitaisiin etsiä uusia etuja liittyen painettuun lehteen käyttöliittymänä ja jättää asiakkaiden mietittäväksi, millaisen ja minkähintaisen lehden he sitten itselleen haluavat
Monella alalla, erityisesti autoteollisuudessa, massakustomointi on ollut menestys. Massakustomointi tarkoittaa sitä, että tuotetaan teollisesti tuotteita, jotka ovat kuitenkin yksilöllisiä. Kun kotiin kannettavan lehden kustannuksesta yli puolet kuluu painamiseen ja jakeluun, eikä lehden paksuudella ole ratkaisevaa merkitystä kustannuksiin, kannattaisi ehkä lehden sisältö ja jakelu eriyttää toisistaan. Silloin kotiin voisi kolahtaa lehti, jossa vaikkapa Maaseudun Tulevaisuus ja Aamulehti löytyisivät samoista kansista. Tai sitten politiikasta kiinnostuneelle Demari, Vihreä lanka, Suomenmaa ja Nykypäivä yhdessä paketissa. Laatua voisi korostaa jakamalla lehti perinteisen "kotimaa-ulkomaa-talous-ihmiset" -luokittelun sijaan sisällön laadun (journalistisen panostuksen) perusteella. Monen lehden pääkirjoitusaukeama on tästä jo nyt esimerkki, samoin mielipidesivut tai sunnuntailiitteet. Kiinnostavaa voisi olla myös "100-vuotta sitten" palstojen rinnalle nostaa "vuosi sitten" -palsta, jossa käytäisiin läpi vuoden takaiset uutiset reippaan ja railakkaan jälkiviisastelun merkeissä.
Journalismia on viime aikoina arvosteltu varsinkin poliitikkojen toimesta kovasanaisesti. Kritiikille on sijansa. Kysymys lienee kuitenkin pikemmin systeemiongelmasta kuin tavoitellusta asiantilasta. Muutama toisiaan vahvistava ilmiö ajaa journalismia suuntaan, joka ei ole omiaan vahvistamaan luottamusta journalistiseen sisältöön. Ajatusdiversiteetti on kansakunnallemme tärkeää siinä missä biodiversiteettikin. Silti suomalainen media muistuttaa enemmän tehometsätalouden mäntymetsikköä kuin monimuotoista luontokeidasta. Mediamme kun on yllättävänkin keskittynyttä, erityisesti jos sitä tarkastelee alueellisesti ja jakeluvälineittäin. Keskinäistä monimuotoisuutta edistävää kilpailua, jolla olisi medialle taloudellista merkitystä, esiintyy lähinnä naisten- ja harrastelehdissä, osin myös iltapäivälehtien välillä. Tämä johtaa yhden totuuden media-ilmastoon kaikkine lieveilmiöineen. Toisekseen journalismiin on pesiytynyt outo keskinäinen solidaarisuuskulttuuri, jossa mediat tai toimittajat hyvin harvoin arvostelevat tai haastavat toisiaan. Suomesta ei juuri löydy journalistista keskinäistä kilvoittelua. Ehkä onnekseni haastatteluistani on siivottu pois vuosien varrella kymmenkunta kertaa muuta mediaa kritisoivat kohdat. Usein olen kuullut perusteluna toimittajan lakonisen toteamuksen "lehtemme linja on olla puuttumatta kilpailijoidemme journalistisiin tekemisiin". Kolmanneksi kiire saa journalistit siteeraamaan toisiaan tarkistamatta alkuperäisen uutisen oikeellisuutta. Viime aikoina näin on ryhdytty tekemään laajasti hakematta edes kommenttia jutun asianosaiselta. Neljänneksi säästöohjelmat ovat kääntämässä journalismia kuin varkain matalapalkka-alaksi. Yhteiskuntaa laaja-alaisesti tuntevien ammattilaisten sijaan palkataan nuorempia ja edullisempia liimaa/leikkaa-osaajia, joiden sihdin läpi valahtavat pulskemmatkin uutisankat vaivatta.
Viidenneksi ihmisten mielenkiinto uutisten taustalla oleviin mutkikkaisiin syy-seuraus -suhteisiin on hyvin vähäistä. Jopa yli 90 prosenttia lukijoista hyppää pääkirjoitussivujen syvällisempien pohdiskelujen yli. Sen sijaan kaikki tavallisuudesta poikkeava kiinnostaa. Skandaalijournalismia tehdään, koska se myy. Skandaalijournalismi myy, koska ihmiset ovat tottuneet siihen. Vaikka vain joka seitsemäs kertoo luottavansa iltapäivälehtien uutisointiin eikä juuri kukaan myönnä olevansa lööppien ohjailtavissa, lööpeillä on silti valitettavan vahva vaikutus kansakuntamme asenteisiin. Nobel-palkittu Daniel Kahneman osoittaa oivaltavassa kirjassaan "Thinking Fast and Slow", miten laiskasti ihmiset jaksavat ajatella vähääkään mutkikkaampia asioita ja miten voimakas on popcorn-journalismin vaikutus vaativan ajattelun korvaavaan nopeaan mutta valittavan laiskaan ja virhealttiiseen intuitiiviseen päätöksentekoon. Erityisen haitallinen järkiperäiselle päätöksenteolle on ns. halo-efekti. Siinä popcorn-journalismin mielikuvat tarttuvat kuin huomaamatta ihmisten alitajuntaan ja muokkaavat toisista päättäjistä kansallisia symppiksiä ja toisista kansallisia inhokkeja. Vahinkoa syntyy, kun inhokin viisaatkin havainnot sivuutetaan oikopäätä ja suosikin latteudet nostetaan arvoon arvaamattomaan. Tämä kaikki tapahtuu perustuen siihen, "kuka" sanoi piittaamatta juurikaan siitä, mitä tuo "kuka" sanoi.
Viiden edellä kuvatun ilmiön yhteisvaikutus on kansakuntaamme vaaniva mutta vähän keskusteltu uhka. Maailma ympärillämme on haastavampi kuin koskaan aikaisemmin. Me olemme kohtaamassa tämän maailman haasteet kansallisella asenteella, joka on kääntymässä enemmän tuittuilevan teini-ikäisen pissiksen kuin vakaasti harkitsevan ja viisautta janoavan pohdiskelijan sielunmaisemaksi. Tämä taas heijastuu vaalien kautta demokraattiseen päätöksentekoon ja kulutuksen kautta taloudelliseen päätöksentekoon. Suomalaisen journalismin tulevaisuus onkin kansakuntamme menestyksen kannalta tärkeämpi kysymys kuin vaikkapa viime vuonna ylettömästi puhuttanut tapa ratkaista Euroopan finanssikriisin ongelmat. Edellä kuvattuihin viiteen ilmiöön ei ole helppo puuttua, mutta mahdotonta se ei ole. Median moninaisuutta on syytä kaikin tavoin edistää. Me tarvitsemme median keskinäistä kritiikkiä, joka kilvoittelee jyvät akanoista. Nopeuden ja määrän rinnalle me tarvitsemme laatua painottavaa journalistista kulttuuria, vaikkapa sitten luomalla taloudellisesti merkittäviä julkisia palkintoja tunnustuksena hyvästä journalismista. Me tarvitsemme myös Matti Apusia, Timo Harakoita ja Jyrki Lehtoloita, jotka hanakasti haastavat eri tyylilajeissa typeryyttä kaikkialla missä sitä näkevät, olkoonkin että typeryys on äärimmäisen subjektiivinen määre. Ennen kaikkea me tarvitsemme rohkeita ja innovatiivisia uudistuksia, joilla me synnytämme tähän maahan elinvoimaisempaa ja monimuotoisempaa journalismia.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Hyvää analyysia yhteiskunnallisesti painavalta henkilöltä.
"Jos halutaan edistää avoimen datan periaatetta, olisi Yleisradion avattava yhtiön arkistoissa makaava miljoonan sisältötunnin varasto kaikille kiinnostuneille."
Tuo olisi syytä toteuttaa ja vähentää erityisen kalliiden ohjelmasarjojen ostamista.
"Tarvitsemme Matti Apusia, Timo Harakoita ja Jyrki Lehtoloita", mutta emme Mikael Jungnereita!
Jungnerista ei nyt hyvälläkään tahdolla voi puhua samana päivänä, kuin Apusesta, Harakasta ja Lehtolasta, jotka ovat media-ammattilaisia.
Jungnerin pääjohtajakaudella Ylestä tuli jenkkien roskaelokuvien ja tv-sarjojen jakeluautomaatti.
Loistava kommentti, sillä tähän kietytyy juuri se typerryttävä ilmiö, josta kirjoitan kolumnin toiseksi viimeisessä kappaleessa. MOT ;)
Minä olen lähes päivittäin lukenut tärkeimpien sanomalehtien (Suomen Sosialidemokraatin, Maakansan, Kansan Uutisten, Uuden Suomen, Suomen Uutisten y.m.) pääkirjoitukset (ja kirjoittanut analyyttisiä mielipideartikkeleita niistä useimpiin) jo silloin, kun Mikael Jungner oli pelkkä tilastomerkintä väestöennusteissa.
Mediasta ja ammattitaidosta puheenollen, miksi sinä et toimi Paavo Lipposen vaalivankkureiden vetäjänä, vaan kamppanja on,anteeksi vain,jäänyt diletanttien käsiin.
Esko Ranto vetää Paavon kampanjaa ja on siinä hemmetin hyvä, muukin kampanjaväki osaa kyllä hommansa.
Eiköhän tässä parissa viikossa selviä Niinistöä symppaaville demareille, että merkittävän osan hyvistä puolistaan Sauli on oppinut 90-luvulla Paavolta. Miksi äänestää oppipoikaa kun on mestarikin tarjolla ;)
"Miksi äänestää oppipoikaa kun on mestarikin tarjolla"
Nyt alan ymmärtää "rauhanpatsaan" tervaamisen ja höyhentämisen.
Joku ratas lyö vieläkin tyhjää!
Kumma kun Antero Manninen nimenä ei sano minulle mitään, olenko sivistymätön?
No itsehän leuhotit tuossa yllä. Olen tutkitusti vain matemaattinen erityislahjakkuus ja kielellisesti hyvää keskitasoa akateemisena opiskelijana. Revi siitä! :)
Jep, jep, sanoisi Salekin varmaan?
Olen lisäksi omakustantelija ja työkyvytön metallimies. Ei elämäni ole helppoa, vaikka pyrinkin lokoisaan elämänrytmiin.
Ei ollut tarkoitus olla ilkeä sinulle A. Manninen, mutta epäasiallisella argumentaatiolla on huono ajaa asiaansa, jos ei sitten pyri valikoivaan kannattajajoukkoon. Tietenkin on myös olemassa myyriä, jotka todellisuudessa syövät aina välillä tietämättäänkin jonkun idelogian kannatusta suuren yleisön keskuudessa.
En tiedä muuta kuin ex-kuntaministeri Mannisen ja Kummelin Juhani Mannisen ja tietenkin yhdistetyn lentokapteeni Hannu Mannisen ja hänen siskonsa.
Kyllähän me alkujaan Kärsämäkiset olemme uskaltaneet uhrautua raskaisiinkin tehtäviin kun puoluesihteereistä ei ole ollut vastuunkantajiksi.
Onnea vaan kirvesmiehen pojalle Esko Rannolle, veljesi kanssa meillä on valtuustossamme yhteiset näkemykset.
Paljon hienoja käsitteitä, niiden analyyttistä tulkintaa. Mutta tuliko tuota toteutettua Ylessä? Onko se edes BBC:hen verratavan "vapaa" tai kompetentti, vai hallituksen, eri ministeriöiden, jopa Supon "käsi" yhteiskunnassa? (Kuten siis mm. tuo BBC).
Ja missä ovat ns. juriidiset ja eettiset periatteet? Suomi on "tasavalta," jossa presidentit ja hallitukset, ml. Demarit ja Koivisto, ovat tehneet uriaan myymällä kansalaisten oikeuksia sotien lopusta lähtien. Ei tätä todellisuutta saa unohtaa, ryhtyä peittämään käsitteiden helistelyillä. Mitä arvoa sillä on, jos se ei kuvaa mitään maan pinnalla toimivaa todellisuutta?
Viime vuodenvaihde näki taas joukon ilotulituksia joukossa kaupunkeja, missä kansan huvittaminen on todettu kannattavaksi. tarpeelliseksi. Saman voi tehdä ns. intellektuellilla tasolla. Mutta jos jotakin todellista esimerkiksi Suomessa halutaan saada aikaan, se on tehtävä tosiasioiden, todellisten juttujen tasolla, ei pelkästään lisäämällä iloja ja väreja vanhaan humpuukkiin.
"Johtavan eliitin" on aika arvioida omat kykynsä uudelleen! Jotakin muuta kuin hohtamista tarvitaan.
Fiksua tekstiä ja kiinnostavia visioita, joista osa voisi toteutuakin. Tosin itse uskon, että paperilehden elämä tulee paperilaadusta riippumatta jo pian loppumaan.
Mutta eikös Mikael ole juuri nyt myös Lipposen kampanjapäällikkö? Eikö nyt pitäisi löytää uusia ideoita siihen, ennenkuin Lipponen itse tunaroi kannatuksensa alle 4 prosentin... ;-)
Hyvä Junger
miksi minun tulee maksaa YLE veroa, vaikka en omista edes televisiota enkä vieraile YLE internet sivuilla. Myönnän kuuntelevani satunnaisesti YLE:n ohjelmia radiosta, joiden laatu on useinmiten oikein hyvä. Myönnän myös YLE:n toimittajien olevan osaavia ja ajankohtaisohjelmien erottuvan muista sisällön ja laadun suhteen. YLE:llä on selvä paikka yhteiskunnan kannalta tärkeiden keskustelufoorumeiden takaajana. Niiden riippumattomuuden ja tasapuolisuuden saa jokainen tulkita itse. Minä itse en usko täydelliseen riippumattomuuteen, koska käsite on liian epäselvä ja aina tulkinnanvarainen.
Siispä hieman vastentahtoisesti suostun maksamaan veroa YLE:n kaltaisen yhteiskunnallisen toimijan mahdollistamiseksi. Mutta en hyväksy verovaroin tuotettua "kulttuuri" tai viihdetarjontaa. Viihteen tuottaminen verovaroilla ei ole perusteltua vaan sen rahoitus pitäisi edelleen perustua kulutukseen, eli koska en omista televisiota, enkä kaipaa YLE:n tuottamaa viihteellistä sisältöä, miksi silti joudun tästä hömpästä maksamaan?
Jos YLE:n toiminta aidosti rajoitettaisiin pelkästään uutisiin, taustaohjelmiin ja poliittisen keskustelun foorumiksi, myös YLE vero olisi selvästi alhaisempi. Nyt joudun maksamaan käsittämättömän monesta TV ja radio kanavaa sekä lähes pohjattoman tuntuisesta internet sisällöstä vastoin tahtoani. YLE:lle ei asetettu määrällisiä rajoitteita vaan sen budjetti on nyt taattu verovaroista.
Pystytkö perustelemaan, miksi siis joudun maksamaan "viihteestä", jonka voisi maksaa sitä kaipaava?
Netin kautta YLEä on lisäksi hankala katsoa, koska yhteys tökkii eli katkeilee koko ajan. Ylen päässä ei ole varattu ilmeisesti tarpeeksi kaistaa, koska MTV3n nettilähtykset tulevat ilman katkoja.
Yle areena on täysin toimimaton sivusto. Ei toimi kotona, ei töissä, eikä mobiilisti.
Katseluun tarvitsee YLE lataaja ohjelman ( http://mpartel.github.com/yle-downloader-gui/ ) jolla voi katsoa ohjelmat omalta koneelta.
Tässä vielä linkki käyttöohjeeseen ( http://neko.kapsi.fi/ohje/yleareena-lataaja.html ).
Elävä arkisto sen sijaan toimii.
Kalikka on kalahtanut. Argumentit ovat pitkälti jo kaatunutta maitoa. Positiivista tutkistelua ja pohdintaa sinällään johon mahtuu jokunen totuuden siemenkin.Viiden kohdan dilemmat muodostavat haasteelisen kaavan. Ne kaikki voidaan tietenkin ampua alas yksitellen. Kirjoittaja tietää varsin hyvin ,että tulevaisuus on aina tehtävä. Kuten myös senkin miten toimittajakouluun päästiin ja millä missioilla mentiin.
Yksi totuus sotki diversiteetin alleen kiireen säestämänä jolloinka raha pakeni ja lopputulemana; ketään ei kiinnosta. Yhteen lauseeseen mahtuu tämäkin tarina.
Pavlovin koira tässä on purrut ja pirun pahasti. Jungerina vetäsin karvahatun syvälle korviin ja menisin pilkille, harjoittaamaan kansallista meditaatiotoimintaa ja pohtimaan mitä sitä on tullut tehdyksi. Iluusio hyvinvointiyhteiskunnasta on rikottu ja demarit vääntävät raunioilla edellenkin mustaa valkoiseksi. Paasikivi on kylvänyt tilanteeseen parikin sopivaa viisautta; suomen kansa on tyhmä kansa...viisas alkaa tosiasioiden tunnustamisesta. Ei Erkko eikä YLE pysty henkilökuntaansa vaihtamaan. Lusikka käteen. Journalismin tulevaisuudesta olen minäkin huolissani, siitä olemme samaa mieltä. Ilmainen "mediaveroraha" laiskistaa. Aika näyttää jatkuuko propaganda.
Ylessä kismittää nyt yksi juttu: se on väkilukuun suhteutettuna kaksi kertaa suurempi kuin BBC. Miten nykyisen ja entisen toimeenkuvan kautta perustelet sen? Entä miksi ruotsinkieliset palvelut vievät noin viidenneksen budjetista? Miten tämän 500 milj. euroa perustelee sitä kautta? Budjettirahoituksella olisi nöyreissä ollut jotain järkeä, sillä nyt summassa on vielä indeksikorotus mukana! En vain ymmärrä tätä tilannetta, koska samaan aikaan muun muassa poliisit joutuvat kortistoon ja rahaa ei ole perustoimintojen ylläpitämiseen.
Hyviä kysymyksiä. YLE on tuon kokoinen, koska siltä vaaditaan asioita, joita ei kovin paljon pienemmällä porukalla pysty tekemään. Väkilukusuhteutus on huono mittari, koska ohjelman tekeminen vaatii saman verran voimavaroja, katsoi sitä sitten miljoona tai viisikymmentä miljoonaa ihmistä.
Suuri, usein jopa suurin osa (Strömsö) ruotsinkielisten ohjelmien katsojista on suomenkielisiä. Nehän on lähes kaikki tekstitetty suomeksi. Siksi budjetteja ei kannata mitoittaa väestöosuuksien suhteessa, koska ohjelmia ei myöskään katsota kielirajoittain.
Tuo Yle-vero on budjettirahoitusta, tosin se kerätään korvamerkitysti. Poliittinen kompromissi siis, jossa jokainen puolue (myös SDP) joutui hiukan luopumaan tavoitteistaan. Meille olisi kelvannut hyvin suorempikin budjettirahoitus.
Samaa mieltä valtiontalouden tilasta ja säästöistä. Siksi olisi minusta hyvä edellyttää YLEltä enemmän lisärahoituksen vastineeksi.
Mikael Junger
et valitettavasti vastannut kysymykseen. Kuka vaatii tätä kaikkea? Minun ystäväpiirissä ei kukaan ole toistaiseksi iloinnut "rajoittamattomalla" budjetilla toimivasta YLE:stä.
Kuka määrittelee tarpeellisen, pakkotuotetun kulttuurin? Ilmeisesti paskapuhe roolistasi SDP:ssä pitää paikkaansa?
Sinällään täytyy myöntää meidän lupamaksun jo suorittaneiden kannalta, on hyvä että vapaa-maksajat saadaan mukaan... Mutta siihen se jääkin demari-hehkutus!
Samaan aikaan olette tekemässä aivan hel*etin paljon lisää työttömiä lakkauttamalla valtion työpaikkoja(varuskuntia/vankiloita/aluehälyytyskeskuksia/hovioikeuksia jne.). Ja niistä lakkautuksista kärsii norm. kansa.
Ja Ihalainen vielä hehkuttaa Lipposen ehdokkuutta ja kehottaa SAK:n jäseniä (joista aika moni on valtion töissä) äänestämään...
Juu kyllä äänestetään mutta ei Lipposta!
Kiitos, kun vastasit. Poliittisesti en nyt ole sinun kanssa lähellekään aina samaa mieltä. Olit kuitenkin mukava tuulahdus YLE:ssä sen laatuaspektin kannalta: Yle Areena on mullistava palvelu ja sinun vuosina Yle kehittyi hienosti. Teräväpiirtoon kaipaan myös yhtä modernia asennetta, vaikka osa kansasta ei sitä "tarvitse". Laitteiston päivittyessä se tulee kuitenkin olemaan varteenotettava vaihtoehto laajempaankin käyttöön.
Tuli siis BBC:stä mieleen, että onhan tosiaan BBC kansainvälisillä standardeilla kova palvelu. Yleä kohtaa tulevat vaatimukset saattavat olla laajemmat kuin BBC:llä, mutta tulisiko silti miettiä jotain syytä tilanteelle? Lähinnä siltä kantilta, että pitäisikö Yleä kohtaan tulevat vaatimukset tarkistaa? Pitäisihän siinä jotain hajatuksia mieleen tulla, kun Yle on suhteutettuna huomattavasti suurempi mediatalo. Minua ainakin mietityttää, että miten se voi oikeasti olla mahdollista. Toki on vähän tylyä peliä täällä tekstikentässä vaatia juustohöylää, mutta jossain on pakko olla ilmaa tai Yleltä vaaditaan _liikaa_.
Tuota noin, sinä et edes esittänyt alkuperäisessä kysymyspatterissasi kysymystä "Kuka vaatii tätä kaikkea?" johon väitit minun jättäneen vastauksessani vastaamatta. Jotain logiikkaa please, vaikka onkin viikonloppu ;)
Vastaus: Eduskunnan säätämä Yle-laki.
Heikkinen: juuri tuon takia olisi ehkä ollut hyvä miettiä YLEn rahoitusta ja tehtäviä tarkemmin ja samalla kertaa samassa nipussa. Jos esimerkiksi YLE voi lisärahoituksella luoda uusia työpaikkoja media-alalle ja sisältöteollisuuteen, tuoda lisää kaivattua sisältöä asiakkailleen ja jopa edistää suomalaista vientiteollisuutta, on lisäsijoituskin mielestäni perusteltu. No, vielä ehtii ;)
Kiitos hyvästä avauksesta Mikael. Ylen julkisen palvelun sisällöstä on hyvä käydä avointa kansalaiskeskustelua. Osallistujilla on oikeus tietää ja ymmärtää julkisen palvelun tehtävä ja päämäärä, jos/kun sellainen sille on asetettu. Informaatiosta on siirryttävä tietoon ja ymmärrykseen.
Musta tuntuu ja minusta pitäisi keskustelu voi sekin olla hedelmällistä, jos jollekin idealle syntyy laajempaa kannatusta, mutta pelkästään uusien innovaatioiden lanseeraamisen ei pitäisi nousta keskiöön.
Onpa esim. kirjasto muuttunut merkittävästi sisällöltään ja palveluiltaan yksistään 2000-luvun vuosina. 1.toukokuuta kartta-aineistojen vapautuessa mahdollisesti uudistuu edelleen kirjoja, lehtiä, musiikkia ja elokuvia laajemmalle alueelle. Kirjastoissa on myös vaihtuvia teemanäyttelyitä maalaus-, valokuva-, pienoismalli-, ym taiteen tiimoilta. Maksutta.
Tämän julkisen palvelun käyttöön lapsia opetetaan jo päiväkoti- ja koulu-ikäisinä.
Kotimaisuus on YLEn vahvuus, jota tulee hyödyntää. Esim. 60-70-luvun tapaa käyttää tunnettuja elokuvantekijöitämme myös tv-tuotannossa voisi elvyttää.
Myös poliittiset ja yhteiskunnalliset aiheet voisivat jälleen olla hyväksyttyjä, jos asioita käsiteltäisiin pintaa syvemmältä ja vaikka eri poliittisilta näkökannoilta.
Vaikka tv-näytelmä, johon 8 suurimman puolueen kunkin roolihenkilön kirjoittaisi hahmon oman puolueen taustavoimat. Syntyisi mielenkiintoista katseltavaa (ei niin vakavasti) ja uutta kansalaiskeskustelua (laajalla aihepiirillä).
Formaattiohjelmia ja pinnallisia "kohu"sarjoja on riittämiin kaupallisilla kanavilla, joten tarvinneeko YLEn sillä saralla olla rimaa asettamassa lainkaan ?
Sitä jaksaa kyllä ihmetellä, että uusia teknisiä innovaatioita aina tavoitellaan, mutta jo olemassa olevia ei siltikään käytetä.
Esimerkiksi televisioissa on ollut kaksiääni-ominaisuus jo 1990-luvun alusta (NICAM stereo), jolla urheilulähetysten selostuskieli olisi ollut valittavissa. Nykyisissä digi-lähetyksissä on mahdollisuus useille tekstityskielille, jolloin AINAKIN ruotsalaiset ohjelmat voisi tekstittää suomeksi ja päinvastoin. Miksi ihmeessä näin ei jo automaattisesti tehdä.
Ohjelma aika täyttyy ajamalla kaikki ohjelmat ulos kahteen-kolmeen kertaan, mutta parhaaseen katseluaikaan esim. sunnuntaina urheilua kaikilta kanavilta on varsin vaihtoehdotonta.
YLE on laaja paketti, mutta määrällä ei kannata "kilpailla" laadun kustannuksella. YLE voi aidosti sivistää (menää pintaa syvemmälle)ja edistää arvokeskustelua. Poliitiikkojen työ ja tehtävä on sitten muuttaa sanat käytännön teoiksi.
>koska siltä vaaditaan asioita, joita ei kovin paljon
>pienemmällä porukalla pysty tekemään.
Kuka tätä vaatii? Eivät ainakaan katsojat.
Nyt YLElle halutaan tietty rahoitus, jotta se voisi tehdä samoja asioita kuin ennenkin miettimättä lainkaan, ovatko kaikki asiat nykyisessä viestintäkentässä lainkaan tarpeellisia.
En tunne kovin tarkasti Yleisradion toimintakentän rajoja, joten kysyisinkin 3 kappaleen esitykseesi/ideoihisi pohjautuen, että eikö Yleisradio ole aiemmin voinut (lainsäädännön takia) vai halunnut esim. myydä vaikkapa käyttöoikeutta omistamaansa materiaaliin? Luulisin myös, että tämänkaltainen "bisnes" voisi tuottaa merkittävästi lisätuloja Yleisradiolle. Lisäksi yksityiskohtana tuli mieleeni, että voisiko Yleisradio tuotteistaa vaikkapa entisiä urheilulähetyksiä (esim. suomalaiset suoritukset olympialaisissa...) ja myydä/vuokrata niitä markkinoilla? Mikä oikeastaan olisi sen esteenä (valmistus/myyntiyhtiöhän voisi olla Ylestä erillinen juridinen yhtiö)?
Journalismia koskevasta osuudesta, mm. mainitsemastasi "median solidaarisuudesta" sanoisin kansanomaisesti, että korppi ei toisen korpin silmää noki, ts. on suorastaan käsittämätöntä mikä konsensus vallitsee mediassa vai onko se peräti "mediapeliä"...
Samaa mieltä pinnallisuudesta, joka on vallitseva elämäntapa monella saralla nykyaikana - valitettavasti. Keskustelua on usein vaikea saada aikaiseksi, sillä ihmiset eivät viitsi paneutua juuri mihinkään ja julkituovat mielipiteensä ns. yleistyksien, lööppien, saadun leiman jne. perusteella, vaikka kaikki hyvin tiedämme, että asiat eivät ole usein kovin yksinkertaisia, eikä perusteluita voi esittää tyhjentävästi parilla virkkeellä.
Joo, YLE voisi hyvin tehdä tuota kaikkea. Jos säännökset jossain esteenä, niitä voi aina korjata. Suomalaiselle mediakentälle olisi minusta parempi, jos riippumattomat ulkopuoliset yhtiöt tekisivät enemmän tuon kaltaisia juttuja ja YLE tarjoaisi "raakamateriaalia". Vähän kuin karttatietojen avaamisessa mietittiin, kun ne päätettiin avata jokunen viikko sitten.
Ok, tarkoitin vain sitä, että voisiko Yle yrittää saada rahoitusta toimintaansa myös muualta kuin valtiolta, ts. eikö se olisi jotain uutta, modernia tapaa toimia, jos ja kun "kaikki" peräävät Yleä uudistumaan? Vai onko tässä jokin ideologinen, periaatteellinen este?
Se että tämän valmistus- ja myyntitoiminnan hoitaisi Ylestä erillinen yhtiö, niin se ei kaiketi vaarantaisi Ylen "puolueettomuutta" mitenkään.
Minusta Ylen on joka tapauksessa varsin radikaalilla tavalla muutettava "liiketoimintakonseptiaan" laajemmaksi, jos se aikoo pärjätä entistä paremmin, ts. jotain uutta on kerta kaikkiaan uskallettava yrittää mutta jarrumiehiä taitaa olla liikaa - näin päättelin rivien välistä.
Ah, joo, ymmärrän.
YLEhän saa muistaakseni jo nyt reilut 10 miljoonaa "muuta tuottoa" ja tuota osiota voidaan toki lisätä. Ongelma voi silloin syntyä markkinahäiriöstä, sähköisen median ala kun on Suomessa pieni ja herkkä. Jos esimerkiksi YLE myisi mainoksia, saattaisi se olla Maikkarilta ja Neloselta pois. Se heikentäisi suomalaisen median monimuotoisuutta.
Siksi minun mielestäni voisi toimia paremmin kokonaisetua kartoittava toimintamalli:
YLE ostaa muilta suomalaisilta firmoilta sisältöjä + jakaa sisältöjään avoimen datan periaatteen mukaisesti = syntyy uusia työpaikkoja (myös YLEn ulkopuolelle) + verotuloja + vientimahdollisuuksia = valtion kassaan kilahtaa enemmän euroja + asiakkaat saa parempia sisältöjä = kaikilla menee paremmin
Jos siis 500 miljoonalla eurolla saa vaikka 1000 miljoonan euron hyödyt ja roppakaupalla taiteellista/viihteellistä/informatiivista onnea olohuoneisiin kaupanpäällisinä, on ratkaisu hyvinkin järkevä.
Ja meneekö "YLE vero" kaikki YLE:lle vai paljonko jää valtion kassaan?
Pikkuisen epäilyttää tuo raha liikenne...
Kansalliset symppikset ja kansalliset inhokit ja popcorn journalismi.
Inhokit sanoivat useissa Euroopan maissa jo vuosia sitten, että ei tällainen peli taloudessa vetele, kun vain velkaa otetaan eikä omaa taloutta pistetä kuntoon. Kansalliset symppikset vain kehuivat, mitä etuja lanarhalla äänestäjille voidaankaan järjestää.
Voidaanko tätä kuitenkaan mitenkään estää? Epäilen vahvasti? Pitää kulkea kovan kokemuksen kautta, via dolorosan läpi kuulemaan oikeaa puhetta.
Jungner kirjoittaa viisaasti tässä ja aikaisemmissa blogeissa. Väikea uskoa, että hän on sosiaalidemokraatti.
Pitää kerrankin kehua Jungneria, kun siihen on aihetta! Blogissa oli paljon asiaa ja tavalla, josta olen pääosin samaa mieltä.
Pohjustuksena alemmalle kommentille kerron, että olen Ylen hallintoneuvoston ja sen työvaliokunnan uusi jäsen. Aiemmassa elämässä olin pari vsosikymmentä lehtialan yrittäjä/päätoimittaja.
Itse ihmettelen Ylen uutta kanavauudistusta. Painotus tulee nykyistä paljon vahvemmin nuoriin aikuisiin. Sen ymmärrän, että kaupalliset yhtiöt niin tekevät kaupallisista syistä, mutta en sitä, että Yle tekee samoin. Varttuneemmat ja varsinkin suuret ikäluokat ovat selvästi suurin asiakaskunta Ylelle. Miksi heidät pitää jättää toisarvoiseen asemaan. Sitä haluan protestoida myös näin julkisesti!
miksi minun tulee maksaa YLE veroa, vaikka en omista edes televisiota enkä vieraile YLE internet sivuilla. Myönnän kuuntelevani satunnaisesti YLE:n ohjelmia radiosta, joiden laatu on useinmiten oikein hyvä. Myönnän myös YLE:n toimittajien olevan osaavia ja ajankohtaisohjelmien erottuvan muista sisällön ja laadun suhteen. YLE:llä on selvä paikka yhteiskunnan kannalta tärkeiden keskustelufoorumeiden takaajana. Niiden riippumattomuuden ja tasapuolisuuden saa jokainen tulkita itse. Minä itse en usko täydelliseen riippumattomuuteen, koska käsite on liian epäselvä ja aina tulkinnanvarainen.
Siispä hieman vastentahtoisesti suostun maksamaan veroa YLE:n kaltaisen yhteiskunnallisen toimijan mahdollistamiseksi. Mutta en hyväksy verovaroin tuotettua "kulttuuri" tai viihdetarjontaa. Viihteen tuottaminen verovaroilla ei ole perusteltua vaan sen rahoitus pitäisi edelleen perustua kulutukseen, eli koska en omista televisiota, enkä kaipaa YLE:n tuottamaa viihteellistä sisältöä, miksi silti joudun tästä hömpästä maksamaan?
Jos YLE:n toiminta aidosti rajoitettaisiin pelkästään uutisiin, taustaohjelmiin ja poliittisen keskustelun foorumiksi, myös YLE vero olisi selvästi alhaisempi. Nyt joudun maksamaan käsittämättömän monesta TV ja radio kanavaa sekä lähes pohjattoman tuntuisesta internet sisällöstä vastoin tahtoani. YLE:lle ei asetettu määrällisiä rajoitteita vaan sen budjetti on nyt taattu verovaroista.
Pystytkö perustelemaan, miksi siis joudun maksamaan "viihteestä", jonka voisi maksaa sitä kaipaava?
"Pitää kehua Jungneria, kun siihen on aihetta"
"Pohjustuksena alemmalle kommentille kerron, että olen Ylen hallintoneuvoston ja sen työvaliokunnan uusi jäsen"
Herra Tossavainen on niin hallintoneuvoston jäsenyytensä lumoissa, että liittyy jo kohta Jungnerin kuoroon teilaamaan Jussi Halla-ahoa.
Nyt on jo pakko uskoa, että perussuomalaisten menestystarina päättyy samalla ryminällä, kuin alkoikin. Kuka enää uskoo Soinin joukkioon vakavissaan, jos porukka kalvaa täysillä toisiaan?
Väität siis seuraavaa: Pitää kehua Jungneria + olen hallintoneuvoston jäsen = teilataan Halla-Ahoa + perussuomalaisten tarina päättyy?
Sinulla heittää logiikka kyllä aikamoista häränpyllyä pitkin ja poikin piennarta ;)
MJ
Osoittaa totaalista poliittisen älyn, taktiikan ja kokemuksen puutetta jos vähäisen henkilökohtaisen poliittisen tehtävän saatuaan ryhtyy mielistelemään pahinta poliittista vastustajaansa ja tämän banaaleita mielipidekirjoitelmia.
Perussuomalaisten menestys perustui paljolti siihen, että kansa kyllästyi poliitikkojen keskinäiseen, puoluerajat ylittävään kähmintään. Tossavaisen toiminta näyttää juuri sellaiselta, siksi se on vähintään ajattelematonta.
Minä en ole perussuomalainen, mutta ihailen FT Jussi Halla-ahon älykkyyttä ja verbaalia taitavuutta, joka peittoaa mikaeljungnerit mennen tullen.
Argumenttina se, että nuoriin aikuisiin keskittyminen vääristää kilpailua, voisi olla järkevä. Sen sijaan ihmettelen ajatusta, että jos Yleisradion pitää olla "koko kansan radion", sen pitäisi palvella jotain yksittäistä ikäryhmää muita enemmän. Esimerkiksi radion puolellahan on ollut niin, että kuuntelijakunnan demografia on ollut varsin vinoutunut. Jos tätä korjataan, minusta se kuulostaa loogiselta.
Blaa blaa blaa...
Ja samaan aikaan Lipponen polttaa siltoja suurimpien sanomalehtien suuntaan... H*LV*TIN hyvää vaalityötä!
Koko termi "siltojen polttaminen" inflatoituu pahasti, jos tarkoitat sillä sitä, että Paavo ei suostunut Hesarin kävelytestiin eikä antanut videotervehdystä Aamulehden vaalipaneeliin, johon ei muutoinkaan olisi aikataulusyistä päässyt...
Peruspointti tais olla että toisessa lehdessä esitettiin "negatiivista" infoa Lipposen toimista. Voitteko kumota ne? Päästäisiin siitäkin spekulaatiosta...
Ja toinen pyysi kävelytestiin... Eikö Paavo ole kävelykunnossa? Eikö meidän äänestäjien pitäisi tietää onko mahdollinen presidentti fyysisesti kunnossa?
Henkisen tilan arvioinin (ulosannin perusteella) jätän itsekullekkin taholle arvioitavaksi.
Jukka äläs viitsi. Näinä aikoina on kyllin kova kuorma siinäkin että tunnustautuu Paavo Lipposen puoluetoveriksi. Saati että tämän lisäksi pitäisi perustella ja puolustella hänen tekosiaan...
Taloussanomat+ on oikeasti loistava versio sähköisestä lehdestä ja ipadi-applikaatiosta. Monta on kokeiltu, mutta tämä on toistaiseksi ainoa minkä voisin melkein tilata kokeilujakson jälkeen.
On oikeata lisäarvoa kun sieltä tulee ekstra-artikkeleja sekä välitettynä esim FT:n alkuperäisiä artikkeleja niin yhdellä sovelluksella saa näppärästi selattua aika kattavan yleiskuvan.
Toki varsin yksinkertainen ja lapsenkengissään oleva applikaatio mutta tällä hetkellä palttiarallaa parasta mitä on tarjolla. Mikä ei vaadi paljoa.
Vaikka olisitte kuinka fiksuja, sympaattisia ja kauniita (=Urpilainen) muuten, niin eikö teidän olisi syytä jo myöntää, että olette puolueen johtokaksikkona upottaneet koko SDP:n, ja siksi teidän on aika väistyä sivuun.
Idea Lipposen ehdokkuudesta oli järkyttävä. Kuinka ette ole ymmärtäneet, että Svenska.nu oli Lipposen poliittinen hauta, ja samaan kuoppaan vetää Lipponen nyt puoluettaankin. :-(
Richard, tuo lienee off-topickia?
Kuka tai ketkä muuten upotti vihreät, joiden eduskuntapaikkalukumäärä
tippui kolmanneksella viime vuoden vaaleissa. Demarit palaavat vielä nousu-uralle nuoruuden myötä ja järkevyydellä, mutta milloin? Ehkä silloin kun puolue käyttäytyy aatteitensa mukaisesti.
Richard: Kun me (Jutta+minä) aloitimme (2008 ja 2010), SDP oli oppositiossa ja Suomen 3. suurin puolue. Nyt me olemme hallituksessa ja Suomen 2. suurin puolue. Lisäksi hallitusohjelma suorastaan pulppuilee vaalitavoitteitamme. Jos tämä on upotusta niin tahtoo syvemmälle!
Suurin kiitos ja ansio tästä kaikesta kuuluu tietysti Jutalle, joka on monella tapaa pelastanut SDP:n tukalasta ahdingosta, itseään säästämättä.
Ja ihan kiva vaalitappio!
"Jos tämä on upotusta niin tahtoo syvemmälle!"
Mitä tähän voisi enää lisätä...
Niin, se kuvio muistetaan. Sukellus oli jo ovella kun päätitte Soinin peesaamisesta....hyvinhän se meni, aivan kuin Ohion prelimary juuri. Saitte pelastettua kunnon jytkyn kuin ihmeellä, vanhat kannattajat halusivat edelleen kannattaa kun sanomanne lopulta kääntyi sopivaksi.
No, nyt ne "vakuudet" on saatu, tai ainakin sopimuksen piti olla valmis ennen joulua. Ei ole kuulunut. Vakuusjärjestely on uskomattoman monimutkainen ja vielä kohtalaisen huono kattavuuden suhteen. Tämän lisäksi pari käytännön ongelmaa tulisi ratkaista, se tosin on Jutan (kivan tuttavallisesti, eiks niin sosiaalidemokratiassa).
Odotan kärsimättömänä jatkoa ja koska saan sen sopimuksen analysoitavaksi. Olen näissä kv rahoituksen kuvioissa ammattimes ja sormeni syyhyävät, vaikka palkkiota en saakkaan.
Kuka täällä on se POPULISTI? Häh?
Mitähän, jos tekisi sellaisia lehtiä, jotka kiinnostaisivat lukijoita eivätkä halveksisi asiakkaittensa älykkyyttä.
Itse lopetin lehtien tilaamisen yksi toisensa jälkeen, koska niiden manipulointiviestintä ei miellyttänyt.
Sitten, kun nettiin siirtyminen oli niin helppoa totesin, että voin valita mitä itse haluan lukea ja lisäksi osallistua omilla näkemyksilläni.
HS:n vakiotilaajana olin monta kymmentä vuotta, mutta lopullinen todellinen irtautuminen alkoi eräänä isänpäivänä, kun HS häpäisi koko suomalaista mieskuntaa edeltävänä päivänä. Oli sekin toivotus.
Lehtien toimittajat ovat vuosikausia kirjoittaneet toisilleen ja aliarvioineet asiakaskuntaansa. Ei lehteä kertakaikkiaan
ole kiinnostanut kuluttaja. Miten sellainen herkkähipäisjoukko on voinut maahan syntyäkään, joka on sokea asiakkaille ja joka ei ole kestänyt kritiikkiä saati halunnut ottaa opikseen?
Lehdet ovat myös kalliita.
Paluuta ei ole.
Netti on hyvä ja edullinen.
P.s. Taloussanoma on hyvä
Olet turhan julma lehdille, hyviäkin löytyy. Hesarista olen samaa mieltä, en ole huomannut peruutuksen luomaa aukkoa. Mutta kannattaa lukea esimerkiksi FT, the Economist tai der Speigel nimisiä lehtiä. Suomen Kuvalehtikin on parantanut huimasti viime vuosina lattean vuosikymmenen jälkeen.
Junger kieltäytyy vastaamasta, kuka määrittelee tämän kaiken valtiokeskeisen kulttuurin tarpeellisuuden. Nyt vero-orjana vaihtoehdokseni jää pelkästää napina tai varattomaksi julistautuminen.
Ja demarit ovat lopettaneet myös omia lehtiään ja "panostaneet nettiin"...
"Ei lehteä kertakaikkiaan
ole kiinnostanut kuluttaja."
Iltalehtiä on kiinnostanut. Lopputulos kuluttajaehtoisuudesta on mainio.
Junger tuntuu kommentoivan kaikenlaista sanailua täällä.
Edelleen odotan vastusta mielestäni asialliseen kysymykseen verovarojen käytöstä.
Väite 1000 miljoonan hyödystä jonka kaupanpäälle saamme siis kaikkea kivaa virkamiesten keksimää hömppää vaikutta aidosti populistiselta. Vain demari voi ajatella noin. Missä on se liiketoimintasuunnitelma tuon rahan tekemiseksi? Saammeko me tyytymättömän "viihteen ja muun hyödylliseksi arvioidun kulttuurin" rahoittajat veronpalautuksen vai tuhlataanko sekin uusien "kiinnostavien" kulttuuriprojektien rahoitukseen?
Junger, vastaa kysymykseen rehellisesti, älä häpötä jostain olemattomista ulkoishyödyistä ja luovuuden vallankumouksesta. Meillä on jo riittävästi kunnan, läänin ja valtiontaiteilijoita elätettävänä. Kerro konkreettisesti, mihin arviosi perustuu. 10 miljoonaa muita tuloja kuulostaa edelleen vaatimattomalta panokseen verrattuna.
Juu, varmasti moni muukin haluaisi saada vastauksen tuohon. Sosiaalinen hyvä ei ole rahassa mitattavissa ja lisäksi sosiaaliseen hyvään perustuvat laskelmat eivät ole liiketaloutta vaan haihattelua, jolla lapataan sata milliä sinne sun tänne.
Arkistojen avaaminen on erittäin mielenkiintoinen ajatus. Olen vähän ihmetellyt sitä, että presidentinvaaliohjelmatkin on ajastettu normaaleiden aikataulujen mukaan ja osa tuotannosta on jo poistunut Areenasta ennen varsinaista vaalipäivää. Olisi demokratiaa palvelevaa, että tällaiset nämä löytyisivät muinakin aikoina - asioita voisi tarkistaa.
Onko sinulla muuten käsitystä, mitä arkistojen avaaminen esimerkiksi Areenaan tai vastaavaan palveluun maksaisi tekijänoikeuskorvauksien puolelta?
Riippuu tyystin sisällöstä. Osasta ohjelmia pitää maksaa jopa puolet alkuperäisistä tekijänoikeuskorvauksista, osa taas voidaan jakaa ilmaiseksi uudelleen.
Sitten on vielä se suuri ryhmä "sekalaiset", joiden osalta ei tarkkaan tiedetä, onko oikeuksia nettiin vai eikö, ja jos ei, keneltä ne voisi saada...
Suomalainen media on jo 60-luvulta lähtien ollut pelkkä suuri vitsi, jossa selkääntaputtelijoiden suuri joukko on apinoinut toinen toisiaan. Nyt tuo marakattilauma on selvinnyt ja toipunut Neuvostoliiton romahduksesta ja löytänyt itselleen uudet pyhät lehmät. Meidän tavallisten kuluttajien ilona on nyt nauttia propagandaa monikulttuurin ihanasta auvoisuudesta ja ilmastonmuutoksen karmeaakin karmeammista seurauksista.
Kun aikanaan Yle täytettiin itäiseen naapuriin oikealla tavalla suhtautuvilla, niin nyt agendana on ihan julkisestikin monikulttuurin ihanuuden ylistäminen. Kun suomalaisissa medioissa melkein puolet toimittajista tunnustautuu vihreän aatteen kannattajiksi, niin voimmeko enää puhua puolueettomasta mediasta?
Tällainen tavallinen tallaaja ei enää osaa muuta sanoa kuin että Luojalle kiitos internetistä.
Meidän tavallisten kuluttajien ilona on nyt nauttia propagandaa monikulttuurin ihanasta auvoisuudesta ja ilmastonmuutoksen karmeaakin karmeammista seurauksista.
Ilmastonmuutoksella tosiaan on karmeita seurauksia jos pahimmat skenaariot toteutuvat. Tietysti ilmaston ennustaminen on tosiaan aina ennustamista eikä aivan tarkasti voida sanoa mitään. Ilmastonmuutos on kuitenkin fakta, jota harva enää kiistää. Ihmisen osuus siihen on sitten ihan validi väittelyn aihe. Yksi suuria aikamme kysymyksiä se joka tapauksessa on.
Monikulttuurin ihanasta auvoisuudesta haluaisin nähdä propagandaohjelman kun en ole vielä sellaista löytänyt, vaikka monet niitä väittävät joka paikassa olevan. Voisitko opastaa minua mistä sellaisen löytäisin?
@ Antti Mikkola
*
*
Ilmastonmuutos menee kyllä aika lailla off topiciksi, mutta sinun sivistymättömän iloksi voin kertoa, että maailmassa on ollut monta jääkautta ihan ilman ihmisen tekosia. Normaalin syklin mukaan uuden olisi jo pitänyt tulla. En tiedä kuinka omahyväisiä te vihreät kuvittelette olevanne luullessanne ihmisten jotenkin vaikuttavan ilmastoon. Me olemme tällä pallolla vain kärpäsparvi, jonka tekemiset eivät vaikuta hyttysen pierua enempää ilmastoon. Sinä voit aivan vapaasti vangita pierusi metaanisäiliöön. Älä kuitenkaan vaadi minua tekemään samoin. Yksi ainoa kunnon tulivuorenpurkaus vapauttaa saman verran hiilidioksidia ilmakehään kuin kaikki ihmiskunnan yhteiset ponnistelut yhteensä. Miten ajattelit nuo tulivuoret lannistaa vihreän aatteen alle?
Mitä sitten monikulttuurin ihanuuteen tulee, niin kehoittaisin asiassa kääntymään valtakunnansyyttäjä Illmanin puoleen. Hän voi sinulle kertoa, millainen sensuuri lehdistöä tällä hetkellä oikein sitoo. Se ihana auvoisuus kun koostuu siitä, mitä meille ei vahingossakaan kerrota. Joskus tosin jossakin vahingossa tai tahallaan jonkin pikkuvirkamiehen malja vuotaa yli ja seurauksena on tuon kaltaisia "uudisointeja.
"http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194709026340/artikkeli/viime+vuonna+osuus+45+ulkomaalaisten+tekemat+raiskaukset+vaativat+tasmatoimia.html.
Keskustelu tuosta avauksesta jäi hyvin vajaaksi aivan ymmärrettävistä syistä. Sotiihan se jyrkästi vastaan monikulttuurin ihanaa auvoisuutta ja sellaista ihanaista aatemaailmaa, että kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä ja samanarvoisia. Mitäpäs se meille kuuluu, että joissakin kulttuureissa raiskaus on uskonnollinen hyve ja profeetan esimerkin mukaan erittäin suotava toimenpide uskonnolliselle miehelle. Tuollaiset kerettiläiset aloitteet on siis syytä vaieta ihan alkuunsa. Ja ihan suomalaisen median toimesta.
Et ehkä suunnannut vastaustasi minulle, koska puhuit jostain epämääräisistä "teistä vihreistä". Sinulla on kuitenkin varmaan paljon opintoja takana kun islamin asiantuntijan nimikkeen lisäksi julistaudut nyt ilmastoguruksikin.
JP
". Mitäpäs se meille kuuluu, että joissakin kulttuureissa raiskaus on uskonnollinen hyve ja profeetan esimerkin mukaan erittäin suotava toimenpide uskonnolliselle miehelle. "
Voisitko kertoa mitä kulttuureja sellaiset ovat? Itse en ole koskaan kuullutkaan. Minusta tuo kuulostaa lähinnä vihapuheelta.
Niin, ja missäs niitä monikulttuurista kertovia propagandaohjelmia voi katsella? Ja mikä ohjelma? Odotan mielenkiinnolla.
Hyvä ja asiallinen kirjoitus. Olen samaa mieltä, että veronmaksajien olisi mitä pikimmin saatava jonkunlainen sitoumus palvelujen kokonaisuudesta, selkeä kansalaiskeskustelu siitä, mihin YLEssä tulisi pyrkiä ja sen päälle sitova kuvaus ja sopimus palvelujen tuottamisesta.
"Maailman muutoksen piti tuhota elokuva-ala."
Niinhän se tekikin: "...se yli kaksinkertaisti alan kassavirran."
Jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Hyvä, että YLE:n sisällöntuottamisen periaatteista keskustellaan. Olen huolissani seurannut, miten YLE on säästötalkoissaan säästänyt vähentämällä ostoja kotimaisilta tuotantoyhtiöiltä eikä keventämällä raskasta ja tehotonta organisaatiotaan.
Jungerin ehdotus, että 20% sisällöntuotannosta tulisi talon ulkopuoliselta, on todella kannattettava. Ei siksi, että viennistä tulisi merkittävää lisärahoitusta kotimaiselle elokuvatuotannolle. Viennistä tulevat rahat ovat loppujen lopuksi melko vähäisiä.
Painavampi peruste on, että YLE:n ulkopuolisilla sisällöntuottajilla on erilaista osaamista ja ammattitaitoa kuin YLE:n henkilöstöllä ja tätä kautta YLE:n kotimainen ohjelmatarjonta paranee ja monipuolistuu kaikkien suomalaisten katsojien iloksi.
"Median huoli tulevaisuudestaan on perusteltu ja koskettaa Suomen mahdollisuuksia menestyä kansakuntana."
"Median moninaisuutta on syytä kaikin tavoin edistää."
Joka ikinen pissiskin ymmärtää yhdellä vilkaisulla, mitä Jungnerin kirjoitus on. Toimiston makuista hesarilaista jaarittelua, joka ei kosketa ihmisen arkea tai juhlaa millään tavoin. Jungner puhuu "mutkikkaista syy-seuraus-suhteista" ja lisää heti perään: "skandaalijournalismi myy, koska ihmiset ovat tottuneet siihen." Voi Jeesus perkele.
Aihe on sinänsä kiinnostava. Jungnerilla tai edes Harakalla ja Lehtolalla ei vaan ole välttämättä mitään tekemistä journalismin tai median tulevaisuuden kanssa. Jos eivät ymmärrä jättää median monopolien ja vallan houkutuksia ajoissa.
Blogissa toteutuu yksi journalismin sudenkuopista:
Liian harmaata,
liian pitkiä kappaleita,
mitään ei erotu.
Saarna.
En lue.
Kukin lukee mitä tahtoo. Onneksi aika moni muu luki ;)
Tuolla ajattelulla media juuri on menettänyt asiakkaansa.
En tiedä, Pohjan Akka. Asiakkaita - maksaviakin - medialla on varmasti vielä paljon. Mutta se, joka on mennyt on paljon tärkeämpi asia eli uskottavuus.
Vain lukijamääriä eli mainostajia/rahoittajia palvelemalla ei voi kyseenalaistaa yhtään ainoaa tärkeää asiaa. Se on Jungnerinkin tyhjän liirumlaarumin perimmäinen syy ja oikeutus. Ajanvietettä kaikille, jotta mikään ei muuttuisi.
Uusi Suomi ui totta kai tässä samassa sopassa, mutta sen kulut ovat paljon pienemmät. Ajattele Hesarin ja Ylen palkkakuluja, lähetyskalustoa, painokoneita ja rakennuksia. Harakka on terävä kaveri, mutta ei hänenkään tuotoksillaan tuollaista koneistoa pysty elättämään.
Jouni,
puutuin nyt ennen kaikkea esitysteknisiin taitoihin, jotka hyvä media osaa.
Mutta...
inhoan kaikenlaista yleistämistä, mikä ei perustu konkreettiseen näyttöön.
Pystytkö omalla kohdallasi nimeämään sen "hetken", jolloin luottamuksesi johonkin median osaan kääntyi negatiiviseksi? Mihin ja milloin?
Itse muistan aika hyvin ne "hetket", jolloin:
1) Netin vapaat keskustelupalstat menettivät täydellisesti luottamukseni, koska niillä suoraan sanoen valehdeltiin ja paneteltiin - tietoisesti jopa.
Kauhistuin sitä, miten tällä tavalla nakerretaan myös rehellisten poliitikkojen uskottavuus, eikä ehdokkaiksi valtion johtoon enää saataisi pätevimpiä mahdollisia ihmisiä, mikä olisi paha juttu.
Niin sitten on käynytkin, kuten itsekin osoitat. Aiheettomaan/kohtuuttomaan nakertamiseen on osallistunut myös osa journalistista mediaa, ei kaikki.
2) Suutuin Hesarille ja lopetin tilauksen.
Silti luen edelleen Hesaria aika säännöllisesti ja luotan lehteen harkiten. Käsiini tulevista medioista se on viime aikoina aika hyvin käyttänyt painetun sanan mahdollisuuksia hahmottaa ihmisille maailmaa, merkityksiä ja vaikuttamismahdollisuuksia. Mielestäni ehdokassivutkin ovat olleet mielenkiintoisia. Jos sisältö ei ole mielenkiintoista, lukijoita ei ole.
Painetuissa lehdissä ei kannata mielestäni täytteenäkään julkaista edellispäivän tv-, radio- ja nettiuutisia vaan jotakin ihan muuta.
Yhteenveto:
Luotan muihin medioihin paitsi netin keskustelupalstoihin. Niitäkin kuitenkin luen jonkin verran, koska toivon löytäväni jyviä tuulen pyörittämien akanoiden joukosta. Niitä löytyy. Jyvänä en pidä yhtään ajatusta tai asennetta, jota kirjoittaja monistaa siksi, kun rakastaa itseään ja "omiaan", ja julkaiseminen ei maksa mitään.
Hereillä tässä maailmassa pysyy vain seuraamalla useita medioita.
Siihen ei valitettavasti ole tarpeeksi aikaa työssä käyvillä lapsiperheiden vanhemmilla.
Äidin Hesarista ja töllöstä tuijotti aina Kekkonen. Niin kylmästä katseesta ei voinut seurata mitään hyvää.
Ei se tietenkään näin yksinkertaista ole. Olin varmaan lukiossa, kun Jaakko Iloniemi kertoi minulle, että Neue Zuercher Zeitung on maailman arvostetuimpia lehtiä pienestä levikistään ja tylsästä ulkoasustaan huolimatta. Siksi luen nzz.ch:ta silloin tällöin vieläkin, vaikka en mitään järkevää sieltä yleensä löydäkään.
Kiitos erinomaisesta esseestä, johon kiitokseen arvelen myös lehden päätoimittajan ja omistajan yhtyvän. Julkaisun (US Puheenvuoro) taso muuttuu.
Kun olen seurannut Mikael Jungnerin käsittelyä mediassa on mieleen tullut väkisinkin se, että osa laadukkaistakin journalisteista mieluummin MJ:n mielikuvan kautta läimii toisiaan, ei MJ:a.
Kun seuraan SDP:n kriisiä (ei siis katastrofia, jollaista ei vielä ole) ja MJ:n osuutta siinä, kun barabbaita pitää saada pois kammioista vapauteen, tulee ihan samanlainen tunnelma.
Siksikin tämä MJ:n kirjoitus on paikallaan.
Ja odotettu.
kts myös "valikoiduin osin" http://anttiliikkanen.blogs.fi ("Nälkämaan lauluja")
Kiitos ei mistään. Jos Uuden Suomen omistajayrittäjät ovat oikeasti kiitollisia demarien Parteisekretärille tuosta tekeleestä, lähden tältä istumalta kävelemään Rovaniemen demarien puoluekonttuuriin. Ja syön hattuni vasta siellä.
MJ:n kirjoitus on paikallaan. Valitettavasti.
Tervetuloa napapiirille, Jouni S., toivottavasti otat oikein ison karvahatun (nikita esim) följyyn.
Meillä taitaa Ranualta ennakkotilauksella löytyä kirnupiimää palanpainikkeeksi. Sellaista "hapanta, sano kettu pihlajanmarjoista"-plaatua.
Meillä lisäksi vasta opetellaan toivotonta (?) kynismiä, jolle ominaista ei ole ihmisen vaan asian rakastaminen. Voisimme ehkä oppia Sinulta.
Puoluekonttuurissa tosin kohdannet vertaisesi?
Yritä ymmärtää. Tytöt tykkäsivät opiskeluaikana enemmän Mikaelista kuin minusta.
Eniten ne tytöt tykkäsivät minun opiskeluaikoinani Kinnusesta, Wahlroosista, Tuomiojasta, Ikestä, Taipaleesta, Saisiosta, IC:sta ja sen sellaisista iikko-b-voipioista, ei tallukasta kymäläisestä medisiinarista ja sen huomaa - minusta (sitoutumaton HYY:n edustajistossa kun Vanhaa vallattiin)
"Ennen kaikkea me tarvitsemme rohkeita ja innovatiivisia uudistuksia, joilla me synnytämme tähän maahan elinvoimaisempaa ja monimuotoisempaa journalismia."
"Keskustelu mediasta on tummasävyistä."
Tässä sinulle Mikael Jungner-sitaatteja mietittäväksi.
SDP on löytänyt oman Alpo Rusinsa. Alpo Rusin sananjulistusta ei voinut ymmärtää ilman tohtorinhattua.
Kiitos hyvästä kirjavinkistä. Jos oikeasti opiskelit Stanfordissa muutakin kuin beerpeliä, niin Kahnemanin opit olisivat olleet jo aikoja sitten hanskassa. Nimittäin Kahnemanin paras kaveri jo Jerusalemista oli Amos Tversky, Stanfordin professori.
P.S. Miksi et kertonut tässä tarinassa http://www.porssisaatio.fi/artikkelit/mikael-jungner-uskoo-kasvuyrityksiin eritysavustaja Mikael Jungnerin Nokiakaupasta, joka päätyi lehtiin?
Tarinan lähde luonnollisesti Outolintu.
Joo, Amoksesta Daniel kirjoittaa paljon...
Heh, Siljalla menetin selkeästi enemmän rahaa kuin Nokialla ;)
Mikael, tarkoitit varmaan reilut 100 000 tablet-käyttäjää, sillä mistä olet saanut tietoa iPad-käyttäjistä? Siinä suhteessa olet oikeassa, että kuluttajille pitää saada sisältöä käyttöönsä. Kannatan oikeasti hyviä dokumentteja, elokuvia sekä TV-sarjoja ja niistä maksan mielelläni. Huonoja en maksaisi lainkaan, muutama vuosi taaksepäin oli minulle tullut vikatikkejä ostettuani ala-arvoista mediaa ja kiroillut niistä, koska olen tavallaan maksanut tukea huonoista.
Viihdeteollisuuden ja muiden toimijoiden pitäisi luoda sellainen digikauppa, mikä palvelee kaikkia kuluttajia alustasta riippumatta sekä vuokraamisen että ostamisen helppoutta. Monimutkainen ja vaikea digikauppa ei kyllä saa tuulta alleen.
Lehdistön journalismista olen minäkin huolestunut, että ei osata panostaa laatuun eli asian tutkimiseen ja lähdekritiikkiin. Nykyään näkyy olevan aika paljon kopioituja juttuja (Hallitseeko Suomen Tietotoimisto liikaa?), vaikka on tullut kirjoitettua palautteita jutun virheellisistä tiedoista sekä linkkejä jutun tietojen oikaisemiseen ja niitä ei ole viitsitty korjata. Ymmärtäisin kyllä kiireen, mutta jollain tavalla pitäisi saada viestitettyä palautteita.
Lehtien sisällöistä esim. tietotekniikka-alan lehdet olivat 80-90 luvulla olleet hyviä. Kaikki kuitenkin muuttui, kun tungettiin mukaan sellaisia juttuja mitä ei itseäni kiinnosta ja aloin vakavasti harkita tilauksien lopettamista. Mitä enemmän tuli mukaan pinnallisia tietoja ilman syventäviä juttujen käsittelemistä ja siihen päälle ne lehteen kuulumattomat jutut johti tilauksieni perumiseen täysin.
Esimerkiksi miten tietotekniikan ammattilaisille hyödyttäisi ainaiset digikamerat, telkkarit tai hifilaitteet? Niille kuuluisi olla erilliset lehdet eikä yrittää sulloa saman lehden kansien väliin. Tästä syystä tunsin tulleeni maksaneeksi lehden vuositilauksesta turhaan.
Läpinäkyvyyttä lehtiin pitäisi panostaa, koska liian usein on alkanut tuntua puolueellisia juttuja lisääntyneen. Läpinäkyvyydellä tarkoitan, että onko arvostelija saanut omaksi, lainaksi hetkeksi vai onko muita kytköksiä esim. ei ole ostanut omalla rahalla.
Tässä hyvä linkki: http://kummablogi.blogspot.com/2011/12/palautteeni-mpc-lehdelle-micropc....
Kun nyt YLEstä puhutaan, minusta uusi rahoitusmalli on moraalisesti kestämätön. Kirkostakin voi erota, mutta yle-verosta ei. Kyllä kaikkiin palveluihin pitäisi sisältyä mahdollisuus ostaa tai olla ostamatta niitä. En käsitä, miten tällaisia päätöksiä voidaan vielä tähän maailman aikaan tehdä?
Minusta verovaroista maksettavaa toimintaa olisi pitänyt supistaa ja sisällyttää siihen lähinnä uutis- ja ajankohtaisohjelmat. Viihdehömppä pitäisi rahoittaa mainoksilla ja/tai maksutvkortilla kuten muutkin kanavat tekevät. Itse en esimerkiksi ylen viihdeohjelmia katso, joten millä moraalilla voidaan perustella, että joudun niistä maksamaan?
Tästä kirjoittamastasi asiasta on väännetty muutamia vuosia ja kysymyksessä lienee poliittinen tahto siitä, muutetaanko vai eikö muuteta lainsäädäntöä.
Tekijänoikeuslailla on vaikutuksensa ja ainakin TO-järjestöt siinä perustelevat kulttuurin levittämisestä sekä sitä, että muuallakin kuunnellaan tai katsotaan ja on perusteltu syy kerätä maksuja. Vaikka kaikilla kanavilla olisi mahdollisuus myydä esittämiään ohjelmia mutta tekijänoikeudet estävät.
LAINAUS M. Jungner: Jos halutaan edistää avoimen datan periaatetta, olisi Yleisradion avattava yhtiön arkistoissa makaava miljoonan sisältötunnin varasto kaikille kiinnostuneille.
Niimpä. Kun olitte Pääjohtaja, uskalsin lähestyä teitä sähköpostitse sekä puhelimitse, sillä maksoin/maksan ulkosuomalaisena edelleen TV-maksun ja tulevaisuuden YLE-veron, kuten tulloinkin asiaa kysellessäni.
Puhelimeen ei teitä saanut millään. Ymmärsin asian. Muita kiireitä. Sähköpostiin ei vastannut kukaan.
Kyselyni oli yksinkertainen. Miksi en voi katsoa YLE:n enkä minkään muunkaan Suomessa toimivan TV -ja radiolähetyksiä kuin pieneltä osin, vaikka olen maksanut vuosittin maksun jo 25 vuotta? Sitä enne maksun maksoivat vanhempani siitä lähtien, kun maksua ehdittiin itsenäisessä Suomessa kerätä.
En saa katsoa kuin uutiset ja joitakin pieniä silputtuja lähetyksiä netistä.
TV-Finland on kooste siitä mitä voin itse tehdä Arenassa. Ehdotin myös hyvin yksinkertaista järjestelmää. TV-maksussa oli tunnistetiedot. Niiden avulla olisi ollut helppo tunnistaa, vaikka helvetissä asuva suomalainen läppärinsä kanssa 10:n megan nettiyhteytensä kanssa. Ei vastausta.
Me, täällä muutkin olemme ihmetelleet samaa. Hiljaisuus ja TV-Finland + Radio Puhe. 170€ + laiteinvestoinnit. !70€/vuosi poliittista debattia ja uusintoja sekä muutama sarja, made in Funland.
Nyt, kun teitä ei enää valittu Toimitusjohtajaksi, olette vaatimassa Arenan aukaisemista(-ko?). Poliittista populismia, sillä sama hiljaisuus valitsee edelleen. TV-Finland on ulkoistettu, joten siitä voi pyytää erillisellä KATSELUKORTILLA maksun, kuten aikaisemminkin. Jos se olisi YLE, niin tuskin olisi lainmukainen. Samasta tuottesta kahdesti maksu ja kahdesti arvonlisävero.
On varsin erikoista, että Suomesta ostettu erillinen katselukortti toimii Euroopassa hyvin. Sveitsissä ja Espanjassa. Mitään kieltoa sen käyttöön ei ole.
Toimikaa nyt, niin me täällä äänestämme teidän Kiinan keisariksi, ettei tämä Paavo Lipposen frendi jää pelkäksi heitoksi:) Silloin ei tarvitse käydä oikeutta ns. luvattomien TV lähetysten maailmalle pukkaavien yritysten kanssa. EU on vapaakauppa-alueeksi perustettu. Toimikaa sen mukaan.
En minä mikään rikollinen ole, kun katson kotimaani telkkarilähetyksiä ympäri maailmaa. Minä maksan, olen maksanut ja tulen maksamaan niistä edelleen.
Se vain sovi teidän päättäjien koviin kalloihinne, vaan takerrutte lillukanvarsiin selittelemällä monimutkaisita tekijänoikeuksista. Piikki on auki. Toimikaa.
Muistaakseni kiista käytiin Englannissa, missä joku pubi tai ravintola näytti jalkapallo-otteluita Belgiasta tilatulla maksukortilla. Tekijänoikeusjärjestöt pitivät sitä laittomana ja vaati korvauksia esittämisestä.
Homma kaatui EU:n tulkintaan, että asiakkaalla on oikeus tilata ja käyttää maksukorttia EU:n alueella, oli ostettu mistä vaan.
Minusta on perin omituista TVkaistan tapauksessa, kun TVkaista yritti alunperin neuvotella ja kuitenkin lokakuussa 2011 poliisi sai esitutkinnan valmiiksi ja asia siirtyy syyteharkintaan, joka voi mennä vuodenkin.
http://www.itviikko.fi/uutiset/2009/12/23/tvkaista-tyrmistyi-poliisitutk...
http://fi.wikipedia.org/wiki/TVkaista
Tämä TVkaista on todella innovatiivinen palvelu asiakkaille sekä myös ulkosuomalaisille. Ei ole mitään järkeä tuhota TVkaistaa, sillä tästä nousi niin hirveä haloo muilta, jotka kritisoivat syytteen nostaneita tahoja.
Tällaista digikauppaa olisi hyvä kehittää mutta sehän ei niille tahoille kelpaa.
Poliitikoilla on 121 Teoston kummilasta eli lobbareita. http://fin.afterdawn.com/uutiset/artikkeli.cfm/2011/08/24/teostolla_edus...
Tässähän se yksi syy, miksi Jungnerkaan ei suostunut YLE rahoitukseen niin, että se maksaa joka katsoo menetelmällä, joka olisi ollut digitaaliseen järjestelmään siirtymisen yhteydessä helppo, vanha ja toimiva konsti järjestää.
MTV3 pomon kertoman mukaan hän olisi suostunut, jos muut kaupalliset kanavat olisivat olleet samalla kortilla, eli osta maikkari, niin kuukausihinnassa on YLE kylkiäisenä. Siihen ei tietenkään suostuttu. Kortille olisi tullut järjetön hinta. Tässä ollaan tietenkin lehtitietojen varassa, jotka ovat naimisissa jollain tavoin myös TV-toimijoiden kanssa.
Joka tapauksessa olisi oikeudentajun kannalta erittäin selkeä juttu, että maksaa siitä mitä katsoo, sillä TV-ohjelma on tuote siinä missä mikä muu tahansa. En minäkään maksa naapurini bensalaskua, jos en itse kyydissä istu.
Taisi olla ja on pelko siitä, että katsojaluvut jäisivät vähäisiksi ja sitä ei voisikaan enää olla kuin breznevinaikaan vääristämässä kilpailua televisoalalla, radiossa ja netissä. Muut tarvitsevat nyt rahoittajan (rahoittajia), mutta YLE sai oman veron meiltä kaikilta. Se olisi ihannetilanne minullekin. Perustaisin heti yrityksen Suomeen, jos sen velkojen ja rahoituksen takaajina olisivat kaikki suomalaiset veronmaksajat. Olisi pari ideaa heti valmiina, jolla työllistettäisiin paljon enempi jengiä kuin nyt jo aivan käsittämätön YLE. Olisko 3000 hommissa. Kyllä sitä 6000 syntys heti, jos takaukset vaan tulisi.
Taitas vaan käydä niin, että kilpailevat yritykset haastaisivat minut käräjille välittömästi.
Minäkään en haluaisi maksaa palvelusta, jota en käytä. Tietääkseen jotain maailman menosta täytyy nähdä paljon vaivaa. Yleltä tätä tietoa ei saa. Hallituksen äänitorvi on hallituksen äänitorvi.
Viime aikojen uutiset ovat olleet terveystuotteiden teksimainontaa ja raportointia siitä, kuinka monta taloutta vielä on ilman sähköjä.
Nyt kakkosen uutiset uudistuvat niin, että saa vielä katsojat itse tuottaa ohjlmatkin. Vähän niin kuin kaupoissa asiakkaat rupesivat itse punnitsemaan tuotteet ja kantavat astioita ravintoloissa, missä maksavat reilusti ylihintaa tuotteista. Myös niistä, joita ei osta, sillä mainokset sisältyvät myös tuotteiden hintaan.
Aivan kelvotonta oli esimerkiksi uutisointi Libyan sodasta ja nyt sama toistuu Syyrian kohdalla. Ei muka ole saatavilla muuta tietoa kuin mitä kapinalliset kännyköillään lähettävät.
Siis ette jaksaisi.
Olen kesäisin Suomessa se joka käy syömässä usein päivälläkin ja jätän näissä "Palautathan käytetyt ruokailuvälineet telineeseen, kiitos" aina välineet pöytään.
Hinnat ovat niin kovat, että katson sen kuuluvan palveluun. Asiasta on minulle ainakin kaksi kertaa joku henkilökunnasta huomauttanutkin ja vastaukseni on aina sama. Laittakaa 5 senttiä annokseen hintaan lisää ja palkatkaa sitävarten joku työtön, sillä heitä on aivan varmasti tulossa teille töihin. Maassa jossa asun ei asiakkasta kehoiteta missään viemään käytetyjä lautasiaan ja juomalaseja mihinkään. Se olisi loukkaus, juuri samasta syystä. Haluatko sinä viedä minun työpaikani?
Täällä ei peritä myöskään TV-maksua, eikä TV-veroakaan. Bensa maksaa 1.28 tänään ja diesel 10 senttiä vähemmän, mutta dieselautosta ei peritä käyttövoimaveroa. Ruoan arvonlisävero on niin pieni, että siksi kesät ovat ovat rahatilanteen kannalta yhtä kauhua, miten kalliiksi eläminen syntymämaassa on tehty. Eläkelläisiä verotetaan ja kaikkialla on jokin vero. Lääkäriin ei pääse, vaan pitäisi tietää etukäteen milloin tulee noin kahden kuukauden päästä kipeäksi. Hammashoitojonot ovat pitkät ja telkkariakin varten piti määrätä yhdelle yritykselle vero.
Entäpä jos Nokia olisi vaatinut samaa, kun alkoi toiminta tökkiä? Siinä olisi jokaisen puolueen (no ehkä kokoomuslaiset eivät)päällikkö huutanut EI aivan taatusti. Mutta, se on poliittisen pelin temmellyskenttä ja se pitää säilyttää kaikkien puoluetoimistojen päättäjien mielestä. Missä se Soinikaan saisi mellastaa, jos ei YLE:n loputtomissa vaalitenteissä. Kun ne vielä uusitaan tarpeeksi usein, niin totuudeksi muuttuu ihan mikä vaan jargon. Nyt olisi piikki auki, joten nyt voisi tehdä ihan itse tuotettua ohjelmaa ihan tavallisille suomalaisille. Ei tuijotuskilpailujen semifinaaleja, eikä "taide-elokuvia" vaan sopivassa suhteessa suomalaista viihdettä, korkeakulttuuriakin ja uutisiin aineistoa ulkomailtakin. Kovin on onnetonta toimintaa nuo uutiset. Onneksi mökilläkin näkyy 4 muuta uutiskanavaa. Tietää vähän muutakin, kuin mitä pääkaupungissa on joku sanonut taas ja toinen siitä pahastunut.
Mitä nämä tekijänoikeusjärjestöt tässä TV-toiminassa huseeraa? Radio maksaa musiikista kahdelle(tietääkseni) tekijänoikeusjärjestölle. Samasta ohjelmasta pitäisi maksaa sitten ravintolassa paikkaluvun mukaan ja vaikkapa taksissa sen paikkaluvun mukaan. Tyhjästä CD/DVD levystä pitää maksaa tekijänoikeusmaksu, vaikka minähän sellaiselle omat digikuvani tallennan. Samoin muistipalikoista.
Eikö ryöstössä enää mikään riitä? Onneksi se ei mennyt läpi, että tietokoneiden kovalevyistä ei tarvitse maksaa tekijänoikeusmaksua eikä kännyköistäkään. Sitähän ne halusi.
Tein aikoinaan tutkielmaa eduskunnan aloitteista eräälle lehdelle. Yksi lakialoite erityisesti jäi mieleeni. Kahvinkeittimien myynti ja hallussapito tulisi kieltää, koska siitä siitä saa niin helposti pontikankeittolaitteen. Perusteluissa mainittiin mitä muutostöitä pitää keittimen tehdä, että se toimii napin painalluksella pontikankeittimenä.
Ei olisi ihan noin vain tullut mieleen, mutta tosi helppoa, kun se termostaatin saa vaihdettua kovin helposti ja maksaa vain pari euroa. Sitten tarvitaan jäähdytin ja sen valmistus selitettiin lakiehdotuksessa seikkaperäisesti. Ei sitä tiedä näiden kansankunan kaapinpäälle nostettujen jutuista, että onko ne ihan tosissaan. Muitakin aivan huitomalla ilmaan juttuja oli saatu aikaan ja kyse oli vain yhdestä kaudesta. Jos ovat aina tosissaan, niin sitten olisi syytä palkata päämajaan psykiatri, ellei ole jo.
Mikael: Tässä on pari linkkiä, jotka kannattaa lukea, kun puhutaan suomalaisuudesta:
http://arhikuittinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93413-lipposen-lasilattia-...
http://arhikuittinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93332-vayrynen-komentotalo...
Hyvä kirjoitus Jungnerilta, kerrankin. Tosin tarpeettoman pitkä, kuten yleensäkin.
Hyvä kirjoitus! Itselleni ei tosin täysin puolueetonta ulkomaista tiedonlähdettä tule mieleen. Kaikilla vaikuttaisi olevan ainakin jonkinasteinen poliittinen suuntautuneisuus. BBC oli ennen varsin puolueeton, mutta viimeaikoina olen ainakin itse huomannut repeilyä oikealle ja vasemmalle.
Viestintäministeri Krista Kiuru sanoi eduskunnassa 19.12.2011:
"...Mutta sitten kaikki tällaiset, että itketään sitä, että nyt pitää vielä julkisen palvelun tehtävää arvioida. Hyvät kansanedustajat, minä sanoisin, että 12 vuotta on arvioitu julkisen palvelun tehtävää, ei tainnut riittääkään. Kolme erilaista parlamentaarista työryhmää on ollut arvioimassa. Kaksi viimeistä hallituskautta on yritetty pusertaa tätä läpi. Älkää nyt enää arvioiko julkisen palvelun tehtävää, siinä ei ole enää mitään järkeä, kun sitä on 12 vuotta arvioitu. Jos joku nyt herää, niin se on myöhäistä."
- Eikö Jungnerin kirjoitus nimenomaan ole julkisen palvelun tehtävän pohdiskelua (YLE tai muut) ja sellaisena ansiokas ja tarpeellinen? Lisää tällaista pohdiskelua. Mitä Kiuru siis höpisee?
Toki Jungnerin juttua voi myös kritisoida. Hän esimerkiksi katsoo asioita mediainsituutioiden kannalta (YLE, lehdet, mediayhtiöt). Lukijat ja kuluttajat ovat erikseen. Siis jyrkkä jako "tuottajiin" ja "kuluttajiin". Eikö kiintoisampaa ole tämän jaon tosiasiallinen liukeneminen? Yhä enemmän entiset lukijat ovat kykeneviä myös tuottamaan. Eikös se YLEn uusi lanseerauskin TV2:lla iltaisin klo 19 käytä aineistonaan nettikeskusteluja, kansalaistuotoksia yms eli näkee aiemmat (pelkät) kuulijat kanssatuottajinaan?
Ovatko Jungner, Kiuru ja poliittinen puoluekenttä jumittuneet tuottajan ja ylhäältä ohjaajan rooliinsa (esim. YLEn hallintoneuvosto), haluavat pysyä erillisenä ammattikuntana ja muiden yläpuolella?
Linkki Kiurun puheeseen:
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/puh_89_2011_vp_1_65_65_p....
Ansiokkaita sanoja Jungnerin tekstissä ovat esim. ajatusdiversiteetti tai syy-seuraussuhteiden syvällisempi pohdiskelu.
Olen samaa mieltä, että Ylen tulevaisuudesta on aina järkevää (kansalais)keskustella ja blogistin avaus on siinä suhteessa aivan mainio, mutta blogien kommentoijat pystyvät taas vesittämään ja väsyttämään asiallisen ja nimenomaan aiheeseen liittyvän sananvaihdon lähes kokonaan.
En malta olla kuitenkaan sanomatta, että politiikka on aina "yhteisen sävelen löytämistä" vaikeisiin asioihin siitä huolimatta, että eri osanottajien poliittiset lähtökohdat saattavat erota paljonkin toisistaan, ts. demokratiassa on löydettävä aina konsensus, ellei jonkin puolueen kannatus ole "yli 50 %" ja tähän tavoitteeseen ei päästä hattuilemalla asiattomasti toisille. Lisäksi ainoa tapa lisätä poliittista kannatusta on voittaa aiemmat vastustajat omalle puolelleen - ja piste.
Blogistille vastaisin vielä, että Yle on pystynyt itsekin tuottamaan viime vuosina menestystarinoita, kuten Yle Teeman. Minusta sisällön tuotannon "ulkoistaminen" eli sen hankinta yksityisiltä toimijoilta ei ratkaise koko haastetta (tuskin sitä tarkoititkaan) eikä se välttämättä johda taloudellisesti edullisempaa lopputulemaan valtionkaan kannalta: voitto kertyy aina sisällön tuottajille (no, verotulojen eli 24,5 % osuus voitosta jää kyllä suomalaisen tuottajan osalta Suomeen). En tiedä/tunne Yleä, mutta eikö sinne voitaisiin rekrytoida uutta, tuoretta ja innostunutta sisällöntuojia sen sijaan kuin antaa taloudellisen lisäarvon valua pääosin yksityisille toimijoille?
Mörkönä on tässä myös se, että ulkoistaminen johtaa Ylen näivettymiseen ja lopulta siis siihen, että se joutuu syömään täysin näiden yksityisten toimijoiden kädestä sekä heidän aikataulujensa ja intressiensä mukaisesti. En tarkoita tässä kuitenkaan sitä, ettei mitään pitäisi hankkia Ylen ulkopuolelta, vaan sitä, että ulkoistamisen ja oman tuotannon pitäisi olla tasapainossa. Mikäli Yle ei ole nyttemmin pystynyt tuottamaan omaa, uutta sisältö, missä vika piilee? Onko oikeaa henkilöstöä tarpeeksi jne.?
"Kun kotiin kannettavan lehden kustannuksesta yli puolet kuluu painamiseen ja jakeluun, eikä lehden paksuudella ole ratkaisevaa merkitystä kustannuksiin, kannattaisi ehkä lehden sisältö ja jakelu eriyttää toisistaan. Silloin kotiin voisi kolahtaa lehti, jossa vaikkapa Maaseudun Tulevaisuus ja Aamulehti löytyisivät samoista kansista. Tai sitten politiikasta kiinnostuneelle Demari, Vihreä lanka, Suomenmaa ja Nykypäivä yhdessä paketissa. Laatua voisi korostaa jakamalla lehti perinteisen "kotimaa-ulkomaa-talous-ihmiset" -luokittelun sijaan sisällön laadun (journalistisen panostuksen) perusteella."
Et taida tietää lehden jakelusta yhtään mitään. Hesari pääsi monopoliasemaansa juuri jakelunsa ansiosta. Miksi ne ottaisivat siihen kilpailevia lehtiä?
Paksuudella on aivan jumalaton merkitys, koska lehden täytyy mahtua postiluukusta. Yksinkertaista, eikö totta?
Tänä päivänä pääkaupunkiseudulla Hesaria on jakamassa afrikkalaisen oloisia kavereita, joista moni jatkaa vielä postin jakelussa pitkälle iltapäivään. Jossain vaiheessa todennäköisesti väsyvät tai vaativat ainakin kohtuullisen korvauksen työstään. Siis jos heitä ei määrätä muualle ja löydetä jostain uusia tilalle. Kustannuspaineita on siis siinäkin hyvin epätodennäköisessä tapauksessa, että joku haluaisi tuota paperisaastaa kotiinsa vielä lisää.
Nykypäivää olen lukenut ja tiedän, että se on valtion rahoittama ympäristörikos. Niin ovat käsittääkseni muutkin puolueiden lehdet.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 103 kommenttia