Niinistö ja Haavisto
Viime aikoina tutkimus on onnistunut raottamaan verhoa yhteen suurimpaan ihmisyyteen liittyvään salaisuuteen, arvoitukseen siitä, miksi me ajattelemme niin kuin me ajattelemme. Vaikuttaa siltä, että me olemme taipuvaisia näkemään maailman ympärillämme tietyllä tavalla ja että me etsimme faktoja ja todisteita pönkittämään tätä omaa maailmankuvaamme. Me näemme sitä mitä me haluamme nähdä. Tällainen tapa toimia on meille luontevaa, mutta mikään automaatio se ei ole. Silmämme voivat avautua ymmärtämään näkökulmia omien ennakkoasenteidemme ulkopuolella, joskaan se ei ole helppoa eikä tapahdu itsestään.
Nämä uudet opit ovat ensimmäisenä rantautuneet yritysmaailmaan. Monet yritykset ovat saavuttaneet runsaasti menestystä avaamalla tämän näkymättömän asennemaailman työntekijöilleen. Testaamalla on etsitty kullekin läheisin luonnekuva, ja nimeämällä nämä luonteet vaikkapa värein tai lyhyin kuvauksin on erilaisuudesta tehty näkyvää ja ymmärrettävää. Erilaiset luonteet ja tavat nähdä maailmaa täydentävät toisiaan. Kollegat paikkaavat toistensa heikkouksia ja lopputulos on vahvempi, kuin mihin kukaan yksin kykenisi. Joukkueellinen hyökkääjiä häviää joukkueelle, josta löytyy hyökkääjien lisäksi maalivahti ja puolustajia. Käytännön työelämässä on olennaista ymmärtää syyt erilaisuudelle, koska erilaiset luonteet ärsyttävät usein lähtökohtaisesti toisiaan. Ymmärryksen kautta kauhistuttava vastarinnankiiski voi nousta arvokkaaksi liittolaiseksi.
Politiikassa erilaisuuden syitä ja arvoa ei vielä nähdä. Jonathan Haidt on kuvannut (TED-puhe 2008) kuinka erilaisia vapaamielinen ja konservatiivinen moraalimaailma ovat. Vapaamielisille ympäri maailman huolenpito muista ja oikeudenmukaisuus ovat tärkeimmät moraaliarvot. Sen sijaan lojaalisuus ryhmälle, esivallan ja arvovallan kunnioitus sekä sääntöihin perustuvan moraalin mukaan eläminen ovat vähemmän tärkeitä arvoja. Konservatiiveille taas kaikki nämä viisi moraaliarvoa ovat suurin piirtein yhtä arvokkaita. Vapaamieliselle on usein tärkeää, että suuhun pistetty ruoka on puhdasta lisäaineista. Konservatiiville taas on tärkeää, että seksuaalisuus on mahdollisimman perinteistä. Vapaamielinen pitää enemmän koirasta, joka on itsenäinen ystävä. Konservatiivin mieleen on koira, joka mieluummin suojelee perhettä ja suhtautuu varauksella vieraisiin ihmisiin. Vapaamieliselle ympäristönsuojelu on tavoite sinänsä. Konservatiivia puolestaan huolettaa enemmän ympäristösääntöjä rikkovat vapaamatkustajat. Vapaamielinen etsii vapautta, vaikka se uhkaisi johtaa kaaokseen. Konservatiivi etsii järjestystä, vaikka se johtaisi joidenkin kohdalla epäreiluuteen. Toinen on valmis ottamaan riskin, toinen on enemmän huolissaan. Toinen uskoo optimistisesti ihmiseen, toinen on pessimistisempi realisti.
Syitä tähän jakoon etsitään kiivaasti. Brittiläisen tutkimuksen mukaan syynä voi olla osaltaan vaikkapa pelkoa sääntelevä mantelitumake: ison mantelitumakkeen omaavat ovat konservatiivisempia, pienemmän tumakkeen ihmiset taas ovat vapaamielisempiä. Syillä tähän jakoon ei kuitenkaan ole ratkaisevaa merkitystä. Olennaisempaa on huomata, että me olemme erilaisia. Tämä erilaisuus moraalin rakenteessa on kuin kansallinen kulttuuri, sukupuoli tai ikä. Se tekee maailmasta monimuotoisemman ja paremman, jos osaamme suhtautua siihen arvostavasti. Me voimme yrittää puhua kaikkia omalle kannallemme. Me voimme syyllistää erilailla ajattelevat maan rakoon. Tai sitten me voimme rakentaa demokratiaa, jossa nämä kaksi eri leiriä, Jin ja Jang, Vishnu ja Shiva, ja kaikki ihmiset näiden ääripäiden välillä, saadaan keskenään vuoropuheluun, ohjataan löytämään kompromisseja ja kannustetaan ottamaan toisensa huomioon. Kaiken vaalihurmoksen keskellä on hyvä muistaa, että me emme tarvitse Niinistöä tai Haavistoa. Me tarvitsemme Niinistön ja Haaviston.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
"Vapaamielinen etsii vapautta, vaikka se uhkaisi johtaa kaaokseen."
Kuulostaa siltä, että mielestäsi vapaamieliset olisivat anarkisteja.
En ole ehkä samaa mieltä tuosta, että jokaisesta pitäisi tehdä lopulta samanlainen (kielikuvallisesti ilmaistuna). Käsittelin aihetta tänään aihetta omassa blogissani ja löysin varsin tarpeellisena sen, että on vahvoja ideologioita.
Samaa mieltä sillä lisäyksellä että olisi hyvä jos nuo vahvat ideologiat keskustelisivat keskenään.
Varmasti olisi. Joskin se taitaa juuri olla vahvan ideologian erikoisominaisuus, ettei asioista keskustella. Tai oikeastaan se, ettei edes yritetä puhua samaa kieltä - mellastetaan vain mahdollisimman lujaa sen oman agendan puolesta.
Kuuntelin tänään Sarasvuon haastattelua radiosta. Hän sanoi osuvasti, että pyrkii mahdollisimman paljon olemaan kanssakäymisissä erilaisten ihmisten kanssa. Sillä tavoin saa uutta ajateltavaa ja uusia näkökulmia. Jos on vain kaltaistensa seurassa, ei saa niinkään mitään uutta, mutta oma olemassa oleva maailmankuva syvenee entisestään.
Haavistonkin vapaamielisyys loppuu siihen kun pitäisi hyväksyä suomenkielisille oikeus valinnan vapauteen kieliopinnoissa.
Asia paljastuu Ålandstidningenin haastattelusta:
http://www.alandstidningen.ax/article.con?id=29596&iPage=7
Lipponenkin aloitti vaalikampanjansa ruotsiksi Ahvenanmaalla. Loppu on historiaa:D
Eikö demarit opi vieläkään mitään,koska ei kuunnella kuin ruotsinkielisten toiveita.
"...ison mantelitumakkeen omaavat ovat konservatiivisempia, pienemmän tumakkeen ihmiset taas ovat vapaamielisempiä."
Huonoa huumoria: Siis pienempiä osia aivoissa? Tunnetaanhan sananlaskukin, ettei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu.
Kirjoittaja Jungnerille nostan pipoani: harvinaista vastuunottamista suomalaisessa politiikassa, vaikka ei se vika yksin, jos ollenkaan, puoluesihteerissä ollut.
"Olennaisempaa on huomata, että me olemme erilaisia."
Heureka - emmekö me muka tätä tienneet!?
Toki olemme. Mutta ainoastaan hyväksytty erilaisuus hyväksytään.
Kahta en vaihda. Ne kaksi eivät ole demarit ja...
Muuten hyvä, mutta mantelitumakkeita on kaksi ja ne ovat eriytyneet.
"Syitä tähän jakoon etsitään kiivaasti. Brittiläisen tutkimuksen mukaan syynä voi olla osaltaan vaikkapa pelkoa sääntelevä mantelitumake: ison mantelitumakkeen omaavat ovat konservatiivisempia, pienemmän tumakkeen ihmiset taas ovat vapaamielisempiä."
Minusta tässä etsitään syitä aivan väärästä suunnasta. Syitä pitäisi etsiä niistä aivojen osista, joissa prosessoidaan itsetuhoista varomattomuutta ja tyhmyyttä lähentelevää hyväuskoisuutta ja itsensä altistamista.
"Vapaamielisille ympäri maailman huolenpito muista ja oikeudenmukaisuus ovat tärkeimmät moraaliarvot. Sen sijaan lojaalisuus ryhmälle, esivallan ja arvovallan kunnioitus sekä sääntöihin perustuvan moraalin mukaan eläminen ovat vähemmän tärkeitä arvoja. Konservatiiveille taas kaikki nämä viisi moraaliarvoa ovat suurin piirtein yhtä arvokkaita."
Jako on typerryttävän karkea. Ihmiset jakautuisivat tämän mukaan kahteen leiriin.
Tämänkin esimerkin mukaisesti olen avoin arvoliberaali, mutta silti en kannata Suomen toimimista maailman sosiaalitoimistona.
Joo, jako on Johathanin ja kovasti karkea, mutta kuitenkin suuntaa-antava. Esimerkiksi liikkuvat äänestäjät lienevät siellä jossain välissä ja painottavat milloin kumpaakin puolta - onneksi!
Vapaan markkinatalouden puolustajat ovat vapaamielisiä ja vasemmisto konservatiivista täällä Suomessa. Vasemmisto pyrkii säilyttämään (konservoimaan) saavutetut etunsa.
SDP on konservatiivinen puolue, joka säilöö AY -liikettä ja virkakoneistoa.
Konservaattoreita siis.
SDP:n jäsenistön keski-ikä on korkea. Vanhukset ovat konservatiivisia :)
Usein ollaan ensin vapaamielisiä ja vanhempina konservatiivisempia. Niin minulle on ainakin käynyt. Nuoruudessa olin ääriliberaali ja nyt hyvin keskellä kumpaakin. Nuorena uskoin ihmisiin ja siksi olin positiivinen, nyt en usko ainakaan ihmisiin ja epäilen herkästi asioiden toimivuutta, enkä pidä riskien otosta.
Iän mukana naivismi vähenee, oma kokemus kasvaa syrjäyttäen idealistisia harhaluuloja ja ihminen siirtyy sieltä saamapuolelta maksupuolelle.
Joanna on jokseenkin oikeassa, sama juttu itsellä, vanhemmiten, jos nyt niin "kamalan" vanha monen vanhemman ihmisen silmissä olen ;-)), niin ikä tekee varovaisemmaksi, nuorena olin uskomattoman naiivi ja hyväuskoinen ja kärsin todella siitä. Ihminen on omien kokemustensa ja kasvatuksensa tulos. Uskon edelleen ihmiseen, mutta osaan tunnistaa myös "vaaran merkit". Jako akselilla konservatiivi ja liberaali Suomessa on aika huono jako (äänestäjien keskuudessa), jonka Mikael itse toteaakin aiemmassa kommentissaan ja ihmiset ovat aika yksilöllisiä, joidenkin konservatiivisempien ihmisten silmissä kuin itse olen, jotkut ajatukseni voivat olla hieman liikaa ja päinvastoin. ;-))
Niinpä, jo perusjuttu ikääntyminen luo erilaisuutta: sitä on itsensä kanssa erilainen :) Tärkeää olisikin ettei pelkäisi toisten erilaisuutta eikä omaa muutosta. Muuttumisessa on aina jotain... jotain mahtavaa uuden alkua.
Niinpä :-), toisaalta ihmisellä on defenssimekanismit ja jos muutokset tapahtuvat liian nopeasti, ihminen ei välttämättä kykene niitä sisäistämään. Ihminen tarvitsee myös aikaa. Erilaisuuden sietämisessä täytyy myös sietää toisten ihmisten puutteellisuutta, jota tosin löytyy meiltä jokaiselta. :-)
Ei ikääntyminen välttämättä konservatiivisuutta ja varovaisuutta mukanaan tuo. Huomaan hyvin se transvestiittiystävistäni. Harva tulee kaapistaan ennen nelikymppisiään. Siinä vaiheessa ylitetään kai joku virstanpylväs ja ollaan välittämättä siitä, mitä naapuri oikein ajattelee.
Kun elämän eväsrepussa on tarpeeksi itsetuntoa ja elämänkokemusta, niin osaa nauraa itselleen ja uskaltaa kokeilla uusia juttuja ennen kuin vaipuu vanhainkodin kiikkustuoliin pohtimaan elettyä elämää. Liian moni toteaa siinä vaiheessa: "Oisinpa uskaltanut elää...."
Joillekin käy tässä elämässä toistepäin. Mitä vanhemmaksi kasvan sitä enemmän olen oppinut tästä luomakunnastamme ja jo lapsuudesta laajan väripaletin sävyt ovat lisääntyneet - mutteivat holtittomasti vaan kokemusten,kohtaamisten,myötäelämisen ja opiskelun kautta.
Kyllä, ja yhtyisin kuoroon vielä toteamalla, että nuoremmalla sukupolvella on usein taipumus ajatella, että "he ovat oikeastaan ensimmäinen sukupolvi joka ymmärtää syvällisesti kuinka asioiden pitäisi olla maailmassa tai että vanhemmat sukupolvet eivät ole oikeastaan osanneet/tajunneet mitään jne".
Nuoruuteen liittyy tietty ylivoipaisuus, joka kumpuaa varmaankin liiallisesta itseluottamuksesta ja optimistisuudesta mutta tämä piirre taantuu ajan ja elämänkokemuksen karttuessa. Luulen, että osa nuorista aikuisista on siis "luonnostaan" liian vapaamielisiä ja yltiöoptimistisia.
Johtuuko tuo ihmisten vanhoillistuminen iän mukana mahdollisesti mantelitumakkeen kasvusta?
Kannattaisi myös pohtia mikä merkitys on neuroplastisuudella, epigenetiikalla ja uusilla löydöillä gliasolujen roolista suhteessa vapaamielisyyteen ja konservatiivisuuteen.
Parempi taitaa olla nyt ajaa kokonaan lainavaunuilla, koska MJ:n väitteet ovat lievästi sanoen "keskeneräisiä", mutta erityisen tervetulleita ja haastavia:
"Kiinnostus ihmisen tietoisuuteen on herättänyt uudelleen kysymykset siitä, mistä tulevat halu kantaa vastuuta toisesta ja käsitykset oikeasta ja väärästä. Onko käyttäytyminen, jonka sanomme nojaavan perusarvoihin ja perustuslakiin, itse asiassa kaikille tai useimmille nisäkkäille ominaista käyttäytymistä. Ainakin jotkut uskovat aivotutkimuksen tarjoavan uusia selityksiä vanhoihin kiistoihin.
Patricia S. Churchlandin kirjan alaotsikossa kysytään What neuroscience tells us about morality (1). Tekijä on eläkkeellä oleva filosofian professori Kalifornian yliopistosta ja pitkän linjan neurofilosofi. Teksti on taitavasti kirjoitettu eikä aina päästä lukijaa vähällä. Ensin houkuttelevasti esitettyihin kuvauksiin ihmisen olemuksesta lyödään pahoja säröjä.
Lähtökohtana on näkemys siitä, että itsesuojelu sekä itsestä ja jälkeläisistä huolehtimien ovat evoluution tulosta. Aivot puolestaan pyrkivät pitämään yllä tätä rakennelmaa. Moraalin ja etiikan salaisuuksia pohtinutta lukijaa todennäköisesti arveluttaa se, että moraalin alkuperä liitetään kiinteästi kahteen neuropeptidiin, oksitosiiniin ja vasopressiiniin. Eikö tässä jo redusoida maailmankatsomusta liikaa, jos sen ratkaisevina tekijöinä ovat niin sanotut rakkaushormonit?
Churchland kysyy, ulottuuko oksitosiinin vaikutus rakkaussuhteiden ohella yleisemminkin ihmissuhteisiin - ja vastaa myöntävästi. Perustelut lähtevät nisäkkäille ominaisesta käyttäytymisestä ja päätyvät erilaisiin koeasetelmiin. Esimerkiksi nenäsuihkeena annettu oksitosiini lisää ihmisen luottamusta toisiin. Suihkeen saanut sijoituspäätösten tekijä luottaa selvästi enemmän rahastonhoitajan viisauteen. Ultimatum-pelissä suihkeen saaneet ovat anteliaampia kuin verrokkiryhmän pelaajat. Tämä voidaan tulkita niin, että oksitosiinitason noustessa pelaaja haluaa välttää tilanteen, jossa toinen avoimesti osoittaa mielipahansa hänen jakopäätökseensä.
Churchland ei toki väitä, että oksitosiini selittäisi moraalin synnyn. Se auttaa kuitenkin ymmärtämään sitä, miksi ihminen vaivautuu ottamaan toisen huomioon. Ystävyydenosoitus käynnistää oksitosiinin tuotannon ja tämä puolestaan synnyttää mielihyvän tuntemuksia. Haluamme pitää toisen myötämielisenä välttääksemme alhaisen oksitosiinitason aiheuttaman mielipahan.
Lapsi kokee erityisen vahvasti hyväksymisen ja hylkäämisen. Hän oppii huomaamatta riitit, joita seuraamalla tulee hyväksytyksi. Lapsi oppii myös oudoksumaan toisenlaisia riittejä. Ihmisen kyky oppia jäljittelemällä on uskomattoman monipuolinen. Jäljittelytaitoon liittyy kyky ymmärtää symbolien merkityksiä tavalla, jota eivät selitä vain peilineuronit. Tueksi tarvitaan teoria mielestä.
Joukkoon kuuluminen on edelleen tärkeää, mutta aikanaan se oli suorastaan elinehto. Primitiivisen kulttuurin yhteisöt olivat pieniä, ja samoista saaliista kamppailevat naapuriyhteisöt olivat vihollisia. Tunne yhteisön lujasta yhteenkuuluvuudesta oli sen ajan perusturvaa. Luopioiden suhteettoman ankaralla käsittelyllä on pitkät perinteet. Kysymys ei ole rationaalisesta harkinnasta, vaan voimakkaasta tunne- ja/tai hormonireaktiosta, joka juontuu jostain viidakon pimennosta. Aristoteleen toteamus, että ihminen on sosiaalinen eläin, saa yhden selityksen lisää.
Tällä tavoin määräytyy voimanlähde, jonka varaan ihminen rakentaa ominaista tapaansa kantaa huolta läheisistä. Se ei sinänsä selitä moraalia kuten eivät geenitkään, sillä ihmiselle on ominaista myös oppiminen ja opitun muistaminen. Näin on saatu ainekset omantunnon muodostumiselle, kyvylle punnita monia tapoja, normeja ja ohjeita. Omantunnon viesti riippuu yhteisöstä ja kulttuurista. Toisesta huolehtiminen, toisen mielen tilan tunnistaminen, niukkuuden jakaminen ja yhteistyökäytäntöjen oppiminen saavat erilaisia muotoja.
Jokaisella kulttuurilla on taipumus määritellä omat tapansa, norminsa ja palvontamenonsa luonnollisiksi ja muut oudoiksi ja torjuttaviksi. Tästä kirjosta monet tutkijat ovat etsineet ihmiselle ominaisia piirteitä, kaikkialla noudatettuja hyveitä. Churchland tarkastelee listauksia kohtuullisen monipuolisesti ja päätyy toteamukseen, ettei niistä löydy perustetta väitteelle, että moraali olisi meissä synnynnäistä. Meille on kyllä annettu eväät, jotka antavat hyvät edellytykset moraalin rakentamiselle ja noudattamiselle, mutta moraali itsessään on kulttuurin tuote.
Kirjassa on monia sivujuonia, kuten kuvaus ns. Humen giljotiinin käyttökelpoisuudesta päätöksenteossa. Giljotiini erottaa toisistaan tosiasiat ja arvot, sen miten asiat ovat ja miten niiden pitäisi olla. Mutta ihmisetpä eivät piittaa giljotiinista. Aivot antavat tiheästi "pitäisi"-komentoja ilman, että henkilö niitä huomaakaan. Potilaan ja lääkärin vuorovaikutuksessa vilistävät motiivit, vaistot, tunteet, havainnot, ennusteet, muistikuvat, kontrollointi, palkkio ja erehdyksen uhka. Epikriisi saattaa antaa Humea tyydyttävän kuvan asiasta, mutta jättää paljon sanomatta siitä, mitä päässä ehti tapahtua.
Churchland varoittelee aivokuvantamisen ylitulkinnoista. Aivot eivät ole kuin Sveitsin armeijan veitsi, jossa jokaisella osalla on tarkasti määrätty tehtävänsä. Hän käy läpi filosofian klassikkoja ja huomauttaa muun muassa, ettei universaaliksi tarkoitettu kultainen sääntö suinkaan ole universaali: ei ole sanottua, että haluaisin itseeni sovellettavan toisen arvojen mukaista hoitoa. Churchland tarkastelee myös uskonnon ja moraalin suhdetta ja hylkää muun muassa ajatuksen uskonnosta ihmislajin periytyvänä sisäisenä ohjaajana. Ymmärrys oikeasta on löydettävä laajemmasta viitekehyksestä. Argumentaation kärki suuntautuu uskonnollista fundamentalismia vastaan. (Hän viittaa ohimennen George W. Bushiin, joka sanoi keskustelevansa valtion asioista Jumalan kanssa.)
Churchlandia on arvosteltu sanomalla, että hänen edustamansa neurofilosofia kaventaa ihmiskuvaa ja yrittää korvata filosofisen ja psykologisen sanaston neurotieteellisellä käsitteistöllä. Antti Revonsuo pitää hänen aikaisempaa teostaan siitä paraatiesimerkkinä (2). Jos vertaan kirjan sanomaa vaikkapa Michael S. Gazzanigan kirjaan Eettiset aivot (3), Churchlandin viesti on monipuolisempi. Samoista koerakennelmista on kehitetty uusia tulkintoja.
Epäilemättä esimerkiksi Liisa Keltikangas-Järvisen psykologiasanasto on erilaista ja kuvaus lapsen aggressioiden taltuttamiseen tarvittavan kasvattajan otteesta nojaa toisenlaiseen viitekehykseen (4). Isä ja poika McNeill esittävät historioitsijoina erilaisen tulkinnan varhaiskulttuurin ja uskonnon synnystä ja roolista (5). Juha Sihvolan kuvaus etiikasta kirjassa Maailmankansalaisen etiikka on humanistin käsialaa (6). Hän lopettaa sanomalla: "Yhteiskunta, joka kieltää tukensa humanisteilta, tekee henkisen itsemurhan". On helppo olla Sihvolan kanssaan samaa mieltä tästä ja myös siitä, ettei oikeudenmukainen yhteiskunta ole koskaan valmis. Siitä voi astua vielä yhden askeleen ja hyväksyä useita tapoja etsiä oikean juuria. Yksi näistä on neurofilosofia, joka etsii puuttuvaa rengasta sääntöjen ja toteutuneen käyttäytymisen välille."
Markku Lehto
VTT, Etenen puheenjohtaja
On hyötyä elää laumassa, mutta toisaalta Robert Sapolsky on kuvannut hyvin, mitkä ovat laumaelämän kielteiset puolet. Sapolsky tarkkaili ja tutki paviaaneja savannilla, ja selivtti niiden stressiä. Ja stressiä niillä oli. Kasvisruokaa syövät, jatkuvasti liikkuvat ja laihat paviaanit kärsivät stressin seurauksena mm. sydäntaudeista.
Sosiaalinen ja psykologinen stressi johtuu muista paviaaneista. Niiltä kuluu 3 – 4 tuntia päivässä kaloriensa hankkimiseen, loppu päivä kuluu toisten kiusaamiseen. Ja toisten kiusaamisessa ne ovat erittäin hyviä. Sosiaalinen hierarkia avainasemassa. Se määrittelee kenen kanssa parittelet, kuka raaputtaa selkääsi, kuka puhdistaa turkkisi loiseläimistä, kuka saa parhaan ravinnon, kuka saa lihaa, kun jokin eläin on saatu saaliiksi, kuka saa istua varjoisimmassa paikassa helteellä, kuka puun korkeimmalla ja turvallisimmilla kohdalla leijonan uhatessa.
Arvoasteikon keskivaiheilla oleva paviaani, joka on koko aamun vaaninut impalaa ja on juuri alkamassa syömään sitä saadakseen kolmen päivän proteiiniannoksen, kun lauman ykkösasemassa oleva uros tulee, ja kävelee impala mukanaan pois. Ilman mitään taistelua, ilman mitään uhkailua, arvojärjestys hierarkiassa riittää.
Johtava urospaviaanien kuolinsyy on toinen urospaviaani.
Melkein puolet paviaanien aggressioista on niin sanottua siirtymä-aggressiota. Iso uros häviää taistelun, ajaa takaa alempiarvoisempaa urosta, joka pudottaa aikuisen naaraan puusta, joka puolestaan puree nuorta naarasta, joka läimäyttää poikasta – kaikki 15 sekunnin sisällä. Nämä ovat eläimiä, jotka asioiden mennessä huonosti löytävät toisen eläimen, joka saa tuntea seuraukset. Tämä tietenkin aiheuttaa voimakasta stressiä eläimille, sillä paviaani voi minä hetkenä hyvänsä rauhallisesti istuessaan, täysin ennustamatta, täysin kontrolloimatta, joutua toisen paviaanin väkivaltaisen yllätyshyökkäyksen kohteeksi. Tämä luo äärimmäisen stressaavan tilanteen.
Alemmalla tasolla olevat paviaanit erittävät kroonisesti liikaa glukokortikoideja, stressihormoneja, kuten kortisolia. Ylemmällä tasolla eritetään vähemmän, ja kun stressaava tilanne tulee, ne mobilisoivat nopeammin tason nousun, ja vastaavasti taso laskee nopeammin kriisin mentyä ohitse.
Kun olet alemman statuksen paviaani, niin elämäsi on stressaavampaa. Jos olet alemman statuksen paviaani, ja olet käyttänyt kaksikymmentä minuuttia syötävän juuren kaivamiseksi maasta, kuka tahansa voi tulla ja ottaa sen sinulta. Ei mitään ennustettavuutta. Olet käyttänyt aamun, jotta saat jonkun toisen paviaanin sukimaan sinua, kuka tahansa voi tulla väliin ja viedä toisen mukanaan. Voit joutua hyökkäyksen kohteeksi istuessasi rauhallisesti vain sen takia, että jollakin toisella on huono päivä. Kaikki psykologisen stressin merkkejä.
" Kiinnostus ihmisen tietoisuuteen on herättänyt uudelleen kysymykset siitä, mistä tulevat halu kantaa vastuuta toisesta ja käsitykset oikeasta ja väärästä. Onko käyttäytyminen, jonka sanomme nojaavan perusarvoihin ja perustuslakiin, itse asiassa kaikille tai useimmille nisäkkäille ominaista käyttäytymistä. "
Ei. Esimerkiksi villien simpanssien käyttäytymisessä ei ole merkkiäkään mistään ehdottomista säännösistä: ne ovat mm. kannibaaleja, saattavat joskus tuossa mielessä jopa "syödä kuormasta".
" Ainakin jotkut uskovat aivotutkimuksen tarjoavan uusia selityksiä vanhoihin kiistoihin. "
Moraalikäyttäystyminen ei poikkea aivotutkimuksellisesa mielessä millään tavalla muusta tietoisesta käyttäytymisetä. "Moraalin aivotutkimus" on nollatutkimusta.
" Patricia S. Churchlandin kirjan alaotsikossa kysytään What neuroscience tells us about morality (1). Tekijä on eläkkeellä oleva filosofian professori Kalifornian yliopistosta ja pitkän linjan neurofilosofi. Teksti on taitavasti kirjoitettu eikä aina päästä lukijaa vähällä. Ensin houkuttelevasti esitettyihin kuvauksiin ihmisen olemuksesta lyödään pahoja säröjä.
Lähtökohtana on näkemys siitä, että itsesuojelu sekä itsestä ja jälkeläisistä huolehtimien ovat evoluution tulosta. Aivot puolestaan pyrkivät pitämään yllä tätä rakennelmaa. "
Lähes kaikki mitenkään jälkeläisitään huolehtivat selkärankiset lajit ovat aivokuorellisia, mikä viittaa siihen, että oppimisella ja tarvittavien yhteyksien kytkeytymisellä toiminnassa on erittäin tärkeä rooli suurin piirtein kaikessa jälkeläsisten hoidossa. Selkärangattomista tässä ei kannata puhua mitään, sillä niiden oppimismekanismi on kokonaan muu. Tietysti tuontyyppisiä kytkentöjä hyödyntää sitten muukin käyttäytyminen. Alun perin opitut piirteet eivät näytä biologisessa evoluutiossa lainkaan "menevän geeniin": ns. Baldwinin efektistä ei ole yhtään ainoata varmaa todistettua esimerkkiä.
" Moraalin ja etiikan salaisuuksia pohtinutta lukijaa todennäköisesti arveluttaa se, että moraalin alkuperä liitetään kiinteästi kahteen neuropeptidiin, oksitosiiniin ja vasopressiiniin. Eikö tässä jo redusoida maailmankatsomusta liikaa, jos sen ratkaisevina tekijöinä ovat niin sanotut rakkaushormonit? "
Tässä on sellainen periaatteellinen ajtusvirhe, että moraali ilmiönä ei ole sellsita, joka määritelmällisesti kohdituisi vain niihin joista tykätään ja jotka aiheuttavat näin jopa jotakin kemikaalisäpinääkin. Moraali ei myöskään olemuksellisesti koske vastavuoroista hyödynsaantia (joka on eläimillekin tuttua), vaan tällainen kuuluu ihmisellä kategoriaan "hyötyrationallinen toiminta" ja elukoilla kategoriaan "laumaehdollistuminen".
Päin vastoin: moraali säätelee erityisesti suhteita "vihollisiin" ja itselle "hyödyttömiin", mutta kuitenkin ns. moraalisuhteiden piiriin kuuluviin yksilöihin ja ilmiöihin. Jo Francis Bacon määritteli, että moraali(sääntö) ilmenee poikkeamisena hyötylaskelmista. Moraali on kuitenkin yleiesti hyödyllistä: sellainen höyrähtänyt hyödytön toiminta ei ole moraalista. Hän ei tarkoittanut, että ihmisten pitäisi tehdä mahdollisimman "omanedunvastaisia", hän vain määritteli, että moraali ja hänen mielestään myös uskonto ilmenevät sellaisina tekoina. Nojaan tässä nyt Baconiin ja Michel Montaigneen. Olen kuitenkin ateisti.
" Churchland kysyy, ulottuuko oksitosiinin vaikutus rakkaussuhteiden ohella yleisemminkin ihmissuhteisiin - ja vastaa myöntävästi. "
Ei muuta yllä esittämääni mihinkään. "Oksitosiinitoiminta" voidaan tässä yhteydessä katsoa "hyötyrationaaliseksi". (Tästä poikkeaminen oksitosiineista huolimatta voi olla moraalista, mutta ei niiden mukainenkaan toiminta suinkaan automaattisesti ole "epämoraalista"...)
" Perustelut lähtevät nisäkkäille ominaisesta käyttäytymisestä ja päätyvät erilaisiin koeasetelmiin. Esimerkiksi nenäsuihkeena annettu oksitosiini lisää ihmisen luottamusta toisiin. Suihkeen saanut sijoituspäätösten tekijä luottaa selvästi enemmän rahastonhoitajan viisauteen. Ultimatum-pelissä suihkeen saaneet ovat anteliaampia kuin verrokkiryhmän pelaajat. Tämä voidaan tulkita niin, että oksitosiinitason noustessa pelaaja haluaa välttää tilanteen, jossa toinen avoimesti osoittaa mielipahansa hänen jakopäätökseensä.
Churchland ei toki väitä, että oksitosiini selittäisi moraalin synnyn. Se auttaa kuitenkin ymmärtämään sitä, miksi ihminen vaivautuu ottamaan toisen huomioon. Ystävyydenosoitus käynnistää oksitosiinin tuotannon ja tämä puolestaan synnyttää mielihyvän tuntemuksia. Haluamme pitää toisen myötämielisenä välttääksemme alhaisen oksitosiinitason aiheuttaman mielipahan. "
Tämä kuuluu kategoriaan hyötyrationaalinen käyttäytyminen ja voi olla myös tiedostamaton (hyvä) tapa olla "lievästi mieliksi" oletusarvoisesti. (Muitakin mahdolliuuksia on.)
" Lapsi kokee erityisen vahvasti hyväksymisen ja hylkäämisen. Hän oppii huomaamatta riitit, joita seuraamalla tulee hyväksytyksi. Lapsi oppii myös oudoksumaan toisenlaisia riittejä. "
Tämä liittyy tapakäyttäytymiseen eikä moraaliin. Tavat viestittävät nykyään kuulumisesta johonkin ryhmään. Ne ovat vahvasti tiedostamattomia tai puutteellisesti tiedotettuja mieltymyksiä. Niitä ei ole asetettu tietoissti kyseenalaiseksi kuten moraalisääntöjä. Omaan ryhmään kuulumattomilta siedetään monnlaisia tapoja, mutta heiltäkään ei yhteistoiminnassa siedetä mitä tahansa moraalia. Tavat ovat moraalia alempi normatiivisen sääntelyn muoto. Tapojen omaksuminen on edellytys moraalin omaksumiselle. Ei ole kuitenkaan kovin tarkkaa, mitä ne tavat tuossa mielessä ovat.
" Ihmisen kyky oppia jäljittelemällä on uskomattoman monipuolinen. Jäljittelytaitoon liittyy kyky ymmärtää symbolien merkityksiä tavalla, jota eivät selitä vain peilineuronit. "
Jollaisia ei ylipäättän ole eikä voi olla olemassa. Sellaisista olisi lisäksi pelkkää harmia opittuun tietoon varrattuna. Aivojen gliasolut ohjaavat neuronien toimintaa. (Mutta ei ole kyllä "peiligliojakaan".)
" Tueksi tarvitaan teoria mielestä.
Joukkoon kuuluminen on edelleen tärkeää, mutta aikanaan se oli suorastaan elinehto. Primitiivisen kulttuurin yhteisöt olivat pieniä, ja samoista saaliista kamppailevat naapuriyhteisöt olivat vihollisia. Tunne yhteisön lujasta yhteenkuuluvuudesta oli sen ajan perusturvaa. Luopioiden suhteettoman ankaralla käsittelyllä on pitkät perinteet. Kysymys ei ole rationaalisesta harkinnasta, vaan voimakkaasta tunne- ja/tai hormonireaktiosta, joka juontuu jostain viidakon pimennosta. Aristoteleen toteamus, että ihminen on sosiaalinen eläin, saa yhden selityksen lisää. "
"Teoria mielestä" on väärä termi. Oikea termi onvain ihmiselle ominainen "jaettu intentio"(Michael Tomasello, Max Planck -instituutti).
" Tällä tavoin määräytyy voimanlähde, jonka varaan ihminen rakentaa ominaista tapaansa kantaa huolta läheisistä. Se ei sinänsä selitä moraalia kuten eivät geenitkään, sillä ihmiselle on ominaista myös oppiminen ja opitun muistaminen. "
Jaa että "ihmiselle ominainen tapa huolehtia läheiststä" EI olisi opittua...
" Näin on saatu ainekset omantunnon muodostumiselle, kyvylle punnita monia tapoja, normeja ja ohjeita. "
Sitä se moraali justiin alkuperältään ja luonteeltaan on. Se on joidenkin noiden tietoista valitsemista ´moraalin´ kategoriaan ja sellaisena se edustaa myös toiminnan ja erityisesti sen rajojen pysyvyyttä.
" Omantunnon viesti riippuu yhteisöstä ja kulttuurista. Toisesta huolehtiminen, toisen mielen tilan tunnistaminen, niukkuuden jakaminen ja yhteistyökäytäntöjen oppiminen saavat erilaisia muotoja.
Jokaisella kulttuurilla on taipumus määritellä omat tapansa, norminsa ja palvontamenonsa luonnollisiksi ja muut oudoiksi ja torjuttaviksi.
Tästä kirjosta monet tutkijat ovat etsineet ihmiselle ominaisia piirteitä, kaikkialla noudatettuja hyveitä. Churchland tarkastelee listauksia kohtuullisen monipuolisesti ja päätyy toteamukseen, ettei niistä löydy perustetta väitteelle, että moraali olisi meissä synnynnäistä. "
No ei todellakaan, koka itse ajatelukaan ei ole synnynnäistä!
" Meille on kyllä annettu eväät, jotka antavat hyvät edellytykset moraalin rakentamiselle ja noudattamiselle, mutta moraali itsessään on kulttuurin tuote. "
Lisäksi moraaleja on monenlaisia, vaikkapa työ/bisnesmoraalia ja tiedemoraalia, jopa taidemoraalia. Noudateettu moraali saattaa viime kädessä ratkaista, kummasta jossakin toiminnassa on kyse. Moraalinormit voivat muuttua tapanormeiksi ja päinvastoin. Tapanormi voi yksittäisissä tapauksissa olla "korkeammantasoinenkin" kuin ("ehdoton") moraalinormi.
" Kirjassa on monia sivujuonia, kuten kuvaus ns. Humen giljotiinin käyttökelpoisuudesta päätöksenteossa. Giljotiini erottaa toisistaan tosiasiat ja arvot, sen miten asiat ovat ja miten niiden pitäisi olla."
"Tosiasia"vakaumuksetkin (ideologia) ja vakaumukselliset menttelytapanormit (moraali) ovat eri asia kuin ´arvot´, jotka ovat päämääriä (esimrkiksi politiikassa). Jos kauheasti pulputellaan pelkästä "arvokeskustelusta", halutaan tällä jankuttaa, että muka "kaikkien (esimerkiksi presidenttiehdokkaiden!) TOSIASIAUSKOMUKSET OVAT AIVAN SANMALAISIA, eli että heillä on kaikilla SAMA IDEOLOGIA! Jos noin on, niin se on itse asiassa hyvin ikävää, ja tekee koko vaaleista "näennäiset yksi-ideologiavaalit"! "Vain yksi ideologia" on ainakin minun mielestäni pahempaa kuin "vain yksi puolue", ja se on lisäksi aina valhetta.
" Mutta ihmisetpä eivät piittaa giljotiinista. "
Eivät, eikä Hume sellaista ihmisen ajattelun ominaisuudeksi väittänytkään (vaikka olisikin subjetiivisen idealismin suuri nimi). Hän sanoi, että arvo- tai moraaliarvostelmia ei voi TIETEELLISESTI johtaa tosiasia-arvostelmista. Ja tätä hän käytti ´tieteen´ käsitteen rajapyykkinä. Sen omaksui erityinen positivismin tieteenfiolofia aksioomakseen. Tästä johtuen englannin sana "science" tarkoittaa luonnon- ja formaalisia tieteitä. Ihmistieteet ovat "human" tai "social arts".
" Aivot antavat tiheästi "pitäisi"-komentoja ilman, että henkilö niitä huomaakaan. Potilaan ja lääkärin vuorovaikutuksessa vilistävät motiivit, vaistot, tunteet, havainnot, ennusteet, muistikuvat, kontrollointi, palkkio ja erehdyksen uhka. Epikriisi saattaa antaa Humea tyydyttävän kuvan asiasta, mutta jättää paljon sanomatta siitä, mitä päässä ehti tapahtua. "
Hume ei varsinaisti tuosta ollut huippukiinnostunutkaan, ainakaan tieteen puolesta.
" Churchland varoittelee aivokuvantamisen ylitulkinnoista. Aivot eivät ole kuin Sveitsin armeijan veitsi, jossa jokaisella osalla on tarkasti määrätty tehtävänsä. Hän käy läpi filosofian klassikkoja ja huomauttaa muun muassa, ettei universaaliksi tarkoitettu kultainen sääntö suinkaan ole universaali: ei ole sanottua, että haluaisin itseeni sovellettavan toisen arvojen mukaista hoitoa. "
Juu. Valtiofilosofin keisarillisen tutkinnon suorittaneen Kungfutsen (500 e.a.a.) kultainen sääntö "älä tee muille sellaista mitä et halua tehtävän itsellesi" on kuitenkin niin selvä esimerkki spesiaalisesti moraalisesta säännöstä, että moraalin on katsottava jo tuolloin olleen selvästi irstautunut tavoista ja uskonnosta ainakin Kungfutsen elinympäristössä, sillisessa "akateemisessa Kiinassa"...
" Churchland tarkastelee myös uskonnon ja moraalin suhdetta ja hylkää muun muassa ajatuksen uskonnosta ihmislajin periytyvänä sisäisenä ohjaajana. Ymmärrys oikeasta on löydettävä laajemmasta viitekehyksestä. Argumentaation kärki suuntautuu uskonnollista fundamentalismia vastaan. (Hän viittaa ohimennen George W. Bushiin, joka sanoi keskustelevansa valtion asioista Jumalan kanssa.)
Churchlandia on arvosteltu sanomalla, että hänen edustamansa neurofilosofia kaventaa ihmiskuvaa ja yrittää korvata filosofisen ja psykologisen sanaston neurotieteellisellä käsitteistöllä. Antti Revonsuo pitää hänen aikaisempaa teostaan siitä paraatiesimerkkinä (2). "
Antti Revonsuo sellaista itse tekee.
" Jos vertaan kirjan sanomaa vaikkapa Michael S. Gazzanigan kirjaan Eettiset aivot (3), Churchlandin viesti on monipuolisempi. Samoista koerakennelmista on kehitetty uusia tulkintoja.
Epäilemättä esimerkiksi Liisa Keltikangas-Järvisen psykologiasanasto on erilaista ja kuvaus lapsen aggressioiden taltuttamiseen tarvittavan kasvattajan otteesta nojaa toisenlaiseen viitekehykseen (4). "
Sekin "sanasto" on puppua ja "orwellilaista uustulkintaa".
" Isä ja poika McNeill esittävät historioitsijoina erilaisen tulkinnan varhaiskulttuurin ja uskonnon synnystä ja roolista (5). Juha Sihvolan kuvaus etiikasta kirjassa Maailmankansalaisen etiikka on humanistin käsialaa (6). Hän lopettaa sanomalla: "Yhteiskunta, joka kieltää tukensa humanisteilta, tekee henkisen itsemurhan". On helppo olla Sihvolan kanssaan samaa mieltä tästä ja myös siitä, ettei oikeudenmukainen yhteiskunta ole koskaan valmis. Siitä voi astua vielä yhden askeleen ja hyväksyä useita tapoja etsiä oikean juuria. Yksi näistä on neurofilosofia, joka etsii puuttuvaa rengasta sääntöjen ja toteutuneen käyttäytymisen välille. "
Termi "neurofilosofia" on väärä ja viittaa "synnynnäiseen tietoon", jolaista ihmisellä ei ole.
" Viime aikoina tutkimus on onnistunut... "
Olipas patatyhmä kaakatus!
Yhdyn lopputoteamukseesi.
Ehdokkaat ovat käyneet todella hyviä keskusteluja ihan näin kansalaissivistyksen kannalta.
Tulinpahan kai eilen miettineeksi, jotta eikös Niinistö voisi nimittää Haaviston kumppanikseen johonkin tärkeään tehtävään tämän kansan ja ihmiskunnan hyväksi.
"kumppanikseen johonkin tärkeään tehtävään..."
Tsot tsot! Jos varapresidentti tarvitaan, on paikka varattu Taru Tujuselle.
"Asennemaailma" on puheesi mukaan näkymätön, mutta avattavissaoleva? Huomaa, että arkitodellisuudessa se on yhtä näkyvä, kuin keisarillinen vaatteettomuus. Olet vain suojautunut siltä himaslaisella, pehmofilosofian parrikadoimalla suojamuurilla ja sopivilla värilaseilla.
Kehotuksesi näkemään, koskee siis myös itseäsi.
Kansakunnankaapinpäälisiä, pylväspyhättöjä, kolutessasi olet kuin platonisessa luolassa, josta ei ole näkyvyyttä 1500€/kk todellisuuteen. Sanot kyllä vakaumuksellisesti että: "Verotus ei ole ongelma". Se ei olekaan sitä, kaltaisillesi. Ex nihilo nihil fit. Usko kuitenkin, että tuosta tonniviisisatasten karusta joukosta ei saada esim. globaalisen sosiaaliturvan rakennusaineita.
Kun presidenttiehdokkaasi hyökkäsi, rasistisin pöö-iskulausein, pelokkaiden mantelitumakkeellisten kimppuun, hän (Lipponen) sai maistaa häivähdyksen, ehkä 6,3% arkitodellisuudesta.
Olen varma, että SDP olisi nyt toisella kierroksella, jos olisitte kyenneet kloonaamaan Väinö Tannerin ehdokkaaksi.
Miksikö? Hän olisi ajanut suomalaisen yhteskunnan etua, toisin kuin nyky sdp, joka kehottaa kansalaisiaan opettelemaan uimaan.
Itse himaslaisuuden pääguru poikkesi kalliolaiseen kaljakuppilaan ja ryhtyi tilaamaan jotain lempivegaanikasviskeittoaan. Pubin pitäjä oli ynähtänyt ettei täällä sellaista oo, mutta kaljaa saa.
Tilanne oli kuulemma niin järkyttävä, että himaslaisuuden kaikkia syleilevältä ja rakastavalta pääsuvaitsevaiselta meinasi ihan usko ihmisyyteen mennä.
Onneksi mainittu pehmobarrikaadi lienee suojannut guruamme ja minäkin sitten aikoinani sain kuulla tarinan yo episodista ja muutenkin olla läsnä ihmisyyden isojen oivallusten "Olennaisempaa on huomata, että me olemme erilaisia. Se tekee maailmasta monimuotoisemman ja paremman, jos osaamme suhtautua siihen arvostavasti." tyylisessä todistustilaisuudessa, jossa tämmösiä VautsiVau!!! viisauksia saimme hengenravinnoksemme Helsingin Yliopiston pääjuhlasalin kateederilta PowerPointtien kera tarjoiltuna syvästi kokien kuulla.
Tunneälyn seurakunta kompensoi todellisuutta, mutta se lieneekin heidän tehtävänsä.
Miihkalin sepustus on juuri tätä himaslaista toiveajattelua, jolla paha ja eriarvoinen maailma saadaan etääntymään sdpöö:läisestä mielestä.
Ikävä kyllä luulen, että - syvästi kokien - saamme nauttia tästedeskin "monimuotoisen ja paremman maailman" evankeliumista.
Huomaa: Miihkali on vaiennut ...
Päivi Lipponen Iltalehdessä: Pekka Haavisto on humaani ihminen. Sellaista Suomi tarvitsee.
Tarkoittaako tämä sitä, että Niinistö ei ole humaani, vaiko että Haavisto on Niinistöä humaanimpi??
Vanhan kliseen mukaan:
Jos ei ole nuorena radikaali, ei ole sydäntä.
Jos ei ole vanhana konservatiivi, ei ole aivoja.
Enemmistö nuorista 18 - 24 vuotiaista kannattaa hesarin gallupin mukaan Haavistoa, joten totta toinen puoli.
Syyriassa kuolee 100 ihmistä päivässä, mutta eipä näytä meidän humanisteja asia liikuttavan.
No mitä ajattelit itse asian ratkaisemiseksi tehdä?
Ahola
Tein juuri, muistutin asiasta ja aion muistuttaa aina silloin tällöin.
Meidän ulkoministeri on demari ja ottaa yleensä tiukasti kantaa Israeliin otsikoilla.. Törkeää Israel !
Toivoisi näkevän samaa myös suhteessa Syyriaan. Vai pelkääkö se jotain ?
Ristiinnaulitseminen oli Rooman valtakunnassa yleinen teloitustapa. Jeesus Nasaretilainen työmiesperheen esikoinen ei ollut ainoa , joka surmattiin näytteille. Spartacuksen orjakapinan lopputulemassa Rooman Via Dolorosa täyttyi tuhansista ja tuhansista risteillä rimpuilevista gladiaattoreista ja muista orjista. Olen monta kertaa miettinyt onko tuon yleisen teloitustavan avainta säilytetty Jeesus Nasaretilaisen tarinan kautta. Olisiko jo aika avata tuo ristinmuotoinen avain ja kertoa monistetusta kärsimyksestä avoimesti.Mitä tapahtuu sen jälkeen kirkoille ja kristinuskolle.Uskallammeko tietää ja taitaa ?
Tutkikaapa korvalehtenne suurinta halkaisijaa (mitattuna etäisimmästä pisteestä toiseen) (X), kämmenselkänne karvojen määrää (Y) ja silmänvalkuaisenne pinta-alaa (Z) seuraavassa yhtälössä:
X:6:7 x YxYxZ / Z+Z+Z+Y+X + X - Y cos Z sin Y
ja jos saatte tulokseksi Venuksen säteen tai sitä pienemmän arvon kilometreinä olette konservativisteja, muussa tapauksessa vapaamielettömiä.
Pyytäisin blogistia ensimmmäisenä ilmoittamaan tuloksen omalta osaltaan.
Syyrian ja muiden murheita kykenee parhaiten ratkomaan valtakunnan sovittelijaksi itsensä luokitteleva.
Iän myötä älykkyys laskee ja samalla myös kyky kyseinalaistaa vallitsevia oloja ja mukautua muuttuvaan maailmaan.
http://edition.cnn.com/2010/HEALTH/02/26/liberals.atheists.sex.intellige...
Kiitoksia Antti Liikkaselle ja Mikko Aholalle arvokkaista ja mielenkiintoisista lisäyksistä keskustelun avaukseen.
Varsinkin, kun en oikein löytänyt logiikkaa MJ:n käsiterinnastuksista:
- vapaamielisyys on vastakohtana konservatiivisuudelle suojelua (siis konservointia)
- hoivaaminen ei ole konservatiivisuutta
- oikeudenmukaisuus ei ole konservatiivisuutta
Luonnonsuojeluhan on määritelmällisesti konservatiivisuutta luonnon suhteen. Vapaamielisyyttä voisi olla esimerkiksi monenlaisten oikeuskäsitysten hyväksyminen.
MJ tuntuu katsovan asioita vähän liikaa ideologisten silmälasien läpi. Esimerkiksi vihreät kuvittelvat olevansa jotenkin liberaaleja, kun ilmiselvästi he - kuten kaikki yhden asian liikkeet - ovat kaukana liberaalisuudesta ja kirjaimellisesti konservatiiveja alkaen luonnosta. Konservatiivisuus ja ehdottomuus yhden asian osalta johtaa tietenkin muiden asioiden alisteisuuteen - tällainen ei ole liberalismia.
Vaarana MJ:n "logiikassa" on tietenkin kaikenlaisten harhakäsitysten syntyminen, vaarallista tämä on erityisesti tietenkin silloin kun nuo harhakäsitykset koskevat itseä. Hänen logiikkansahan on lähinnä kadunmiehen kieli- ja mielikuvien toistoa, ei analyysia.
"Viime aikoina tutkimus on onnistunut . . ." !
Suuri oivallus MJ;ltä palauttaa demarit gladiaattorien aikaan. Heitetään kehään Heinäluoma, Urpilainen, Jungner, Lipponen, Liikanen . . . Historia tuntee kuusi eri ase- ja taistelutapoihin erikoistunutta gladiaattorityyppiä:
Verkkotaistelija, Viiltäjä, Keihästäjä, Hiipijä, Panssarinyrkki, Ratsukko.
Maria Guzenina-Richardson valitsee varmaan hevosen. Muiden valinnat ovat käyneet ilmi aika selkeästi.
Vaikka keisari Honorus kielsi tappamisen on parasta kansahuvia on edelleekin hävinneen häpäiseminen kääntämällä peukalo alas. Riittää että ei näytetä mitään merkkiä. Siitä seuraa kuolemaa pahempi tuomio - olemattomuus.
MJ kaihertaa säälipisteitä - niitä ei jaettu muinoin eikä nytkään.
Tärkeitä asioita. Niiden pinnallinen ja harhaanjohtava käsittely blogijutussa lienee tarkoituksellista, keskustelun virittämiseksi.
Esille tuodut asiat eivät ole uuden tieteen löytöjä. Ne ovat olleet tiedossa niin kauan kuin on ollut olemassa ihmisiä tietämässä. Ne elävät ikivanhoissa saduissa ja tarinoissa, kaikkien aikojen tapakulttuurissa, erilaisissa ajatussuunnissa ja ennen muuta taiteessa. Samoin jokaisen sisimmässä.
Käsite konservatiivisuus on vanhanaikainen ja hämärtää asioita. Tätä päivää vastaisi enemmän sana taantumus. Siitä on kyse kokoomuksen ja vihreiden yhteydessä. Kokoomus ja vihreät eivät ole missään oleellisessa asiassa toistensa vastakohtia. Kumpikin niistä on yhä uudelleen pyrkinyt palauttamaan Suomen vuosikymmenien takaiseen onnelliseen aikaan. Aikaan, jona ei ollut niille harmillista kolmikantaa, ei nykyisenlaista työttömyysturvaa saati SDP:n kiusallista yhdenvertaisuuden ja täystyöllisyyden tavoittelua.
Paljon taantumus on jo saanut aikaan:
- Köyhiä on lähemmäs miljoona,
- neljännes toimeentulotuen saajista on työläisiä,
- työttömyys on jämähtänyt paikoilleen,
- pitkäaikaistyöttömyys kasvaa,
- taideaineet, kirjallisuus ja muut ihmisyyttä luovat aineet ovat minimissään,
- raha, medikalisaatio ja virkakoneisto ovat yhä useimmille maailmankaikkeuden liikkumaton keskus,
- keskustelu on näennäistä,
- viihde on korvannut ymmärrystä syventävät kirjallisuuden ja taiteet,
- poliitikot elävät etäällä alamaistensa raadollisesta todellisuudesta,
- poliitikot ja media ovat unohtaneet sanat syrjintä, sorto, ikäsyrjintä, köyhyys, ihanteet, inhimillinen kasvu,
- hallitus leikkaa köyhimmiltä ja sorretuimmilta: pitkäaikaistyöttömiltä, lapsilta ja nuorilta,
- poliitikot pitävät itseään ihmisten neuvojina ja opettajina.
Tämä on taantumusta. Demokratian jälkeen tulevat taantumus, pluto- ja mediakratia, sarjalukemistojen aika, sivistymättömyys ja diktatuuri. Katso, ne ovat jo keskellämme.
Olen tutkimuksessani ja luennoillani oikonut vuosikymmenet sen tapaisia väärinkäsityksiä, joita blogitekstissä on. Olen tuonut Suomeen kognitiivisen kirjallisuudentutkimuksen, jossa näitä asioita käsitellään. Samoin niitä puidaan mm. ikivanhoissa kiinalaisissa ja intialaisissa kirjoituksissa sekä Herakleitoksella, Platonilla ja Aristoteleella.
Luentosalit ja seminaarit näiden asioiden aiheista pursuvat kuulijoista. Sikäli kuin niistä on enää luentoja Suomessa.
Mitä aiot Mikael tehdä, jotta kirjallisuuden tunteja ja kirjallisuuden kontaktiopetusta saadaan meille lisää, edes sen verran kuin sivistysvaltioissa eli muualla Euroopassa on? Tiedät varmaan, että niitä on meillä jo pitkään ollut vähemmän kuin muualla, ja media- ja digi"osaamisen" ymppääminen äidinkielen tunteihin on heittänyt loputkin runot ja romaanit kouluista ja muista oppilaitoksista. Asiasta on julkaisuja, seminaareja, vetoomuksia, adresseja, ja se on vähintään yhtä tärkeä kuin presidentinvaalit, tosiasiallisesti paljon tärkeämpikin. Tieto on valtaa, tai pikemminkin ymmärrys. Suosittelen siirtymistä "tieto"yhteiskunnasta ymmärrysyhteiskuntaan.
Kirjallisuuden asiaa ajavat demarit, fiksuimmat heistä. En ole huomannut muiden sitä ajavan.
Ei pidä paikkaansa. Aleksis Kivi ei ollut demari, eikä Veikko Huovinen. Ei myöskään Tarmo Kunnas tai Teivas Oksala. Kaikki nämä ajavat kirjallisuuden asiaa. Tavallaan.
Hauska tavata huumorintajuisia.
Nyt on kyllä puhe siitä, että kirjallisuuden koulutunteja on vuoden 2012 Suomessa minimaalisesti, paljon vähemmän kuin muualla Euroopassa. Viime vuosina eläköityneiden kirjallisuuden professorien (ja niiden vihreiden, joilla on osto-professori-titteli) jälkeen tilanne on sama myös yliopistossa. Varsinkin niiden jälkeen, jotka palkattiin pestiin laittamaan oppiaineensa asiat kuntoon. Sillä ei tarkoitettu: huonoon kuntoon.
Teivas Oksala yritti edistää kirjallisuuden asiaa monin tavoin, mm. kirjoittamalla minua koskevaan viralliseen asiantuntijalausuntoon, että tutkimukseni ovat esimerkillisiä. Eivät huonossa merkityksessä.
Vaalitulos on siis geeneihin kirjoitettu. Äänet voisi laskea skannaamalla suomalaisten aivot. Nostaisiko vai laskisiko se äänestysvilkkautta?
"Konservatiiville taas on tärkeää, että seksuaalisuus on mahdollisimman perinteistä. Vapaamielinen pitää enemmän koirasta, joka on itsenäinen ystävä."
Tässä mielessä olen enempi konservatiivi, vaikka eläimeen sekaantuminen ei olekaan enää sanktioitu.
"eläimeen sekaantuminen ei olekaan enää sanktioitu." Mitääh? Entäs se "puoli kuuta peipposesta" -rangaistusasteikko?
Tuo aloittamasi kirjoitus ei ole älykästä, koska se on niin tylsää ja älytöntä. Kun Mikael, haluat mennä omalle ns. älykkyystasollesi, et saa haastetta edes kirvesmiesten mittamiehistä, jotka ovat käytännöllis-älykkäämpiä kuin mensan teoreettikot. Palaa nyt maan pinnalle.
Maata rakennetaan lapioilla, ojan suoruuudella ja sen syvyyden mittakulmalla suhteessa veden juoksuun kuten Rooman aqvuavediktit n. 2000 v sitten. Herää nyt !
Jos mantelitumaketutkimukset osoittavat konservatiivit pelokkaammiksi, luulisi vapaamielisyyden ja sitä myöden vasemmistolaisuuden olevan selkeästi niskan päällä. Eivätkö rohkeat yleensä pärjää paremmin?
Tuleeko lopulta vastaan kuitenkin ahneus ja onko se sittenkin ihmisen perusominaisuus?
'Ymmärryksen kautta kauhistuttava vastarinnankiiski voi nousta arvokkaaksi liittolaiseksi.' Tässä lauseessa kiteytyy merkittävä totuus ihmisten ja kansojenkin välisestä valtataistelusta ja sovittelun merkityksestä.
Sana 'ymmärrys' ei välttämättä aukea kaikille samanmerkityksisenä, mutta sanan ympärille on mahdollista luoda myös seuraamus; 'tulla vastaan - olla vihollisen puolella'.
Mikäli olen oikein ymmärtänyt kahden presidenttiehdokkaan asetelmia, molemmat ovat oivaltaneet juuri tuon ajattelun - he ovat ottaneet askeleita toinen toistensa mielipidealueille, loukkaamatta tai loukkaantumatta.
Niin. Molemmat ehdokkaat ajatuksiltaan samanlaisia. En äänestä, jotta en toista loukkaa.
Konservatiivit ovat myös enemmän järki-ihmisiä, nämä suhtautuvat varauksella muutoksiin, miksi muuttaa sellaista joka on havaittu hyvin toimivaksi.
Liberaalit haluavat muuttaa asioita ymmärtämättä mitä muutoksista seuraa.
Todellisuudessa konservatiivien ja liberaalien eroissa kyse on siitä että jotkut ihmiset ovat kykenevämpiä havannoimaan todellisuutta kuin toiset.
Luokittelu konservatiivien ja liberaalien välillä on lähinnä poliittinen näkemys, omasta kokemuksesta voin todeta että itseäni ei voi luokitella kummaksikaan, toisissa asioissa olen liberaali ja toisissa konsevatiivi, ja näkemykseni muodostuvat kaikesta tiedosta jonka olen omaksunut, niin itsestäni kuin todellisuusta.
Mielestäni sama pätee kaikkiin muihin.
Ylipäänsä yliopistojen koulukirjojen lukeminen on erittäin huono idea verrattuna eri maiden uutistoimistojen ja lehtien uutisten seuraamiseen, siis jos haluaa ymmärtää mitä maailmassa tapahtuu.
Olisi parempi jos poliittiset päättäjät ja yliopistokoulutetut seuraisivat enemmän tapahtumia muissa kuin länsimaisissa kulttuureissa, tämä lisäisi merkittävästi näiden todella heikkoa ymmärrystä, varsinkin monikulttuurisuuteen liittyvissä asioissa.
"Ylipäänsä yliopistojen koulukirjojen lukeminen on erittäin huono idea verrattuna eri maiden uutistoimistojen ja lehtien uutisten seuraamiseen."
Kiitos ilmaisesta vihjeestä (tai kaipa Teille musta-vihreiden nimimerkkinikkareille joku maksaa).
Olin luullut, että Suomi24:n, US:n ja AL:n lukeminen riittäisi.
G Sorosilta: "Tilanteet joita meidän pitää ymmärtää tehdäksemme päätöksiä, muuttuvat päätösten voimasta joita me teemme".
Ja siiten viisaskin astui itse virittämäänsä ansaan. Mitä opimme tästä.
No ei niin höykäsen pöläystäkään.
Pitäisi osata tehdä päätöksiä yhteisen hyvän suuntaan. Hyvästä ensin yksimielisyyteen. Ja päätösten toteutuskelpoisuudesta.
Tämä oli oikein hyvä kirjoitus Jungnerilta. Annan tykkäyspeukkua.
Kun tulee puolueesta ulos - huomaa ajattelevansa. Taas. -Vai mitä, Mikael.
Kaksi perusnäkokulmaa materiaan: luo vs. jaa
Kaksi perusnäkökulmaa instituutioihin: säilytä vs. uudista
Kaksi perusnäkökulmaa vapauteen: itssnäisyys vs. yhteisyys
Kaksi perusnäkökulmaa turvallisuuteen: varusta vs. riisu
jne.
Olisi ahdistavaa luoda mielipiteensä näihin puolueideolotioiden kautta. Maailmassa ei pärjää jos vain toinen on oikein tai toinen on oikeassa.
"Quo vadis?", kysyi J. Aramealainen Pietarilta.
Samaa pitää kysyä J. Urpilaiselta ja M. Jungnerilta. Jutta ja muut Lipposen opetuslapset ja Mooses itse jopa mukaanluettuna, ovat erkanemassa työväenliikkeen perinteistä.
Uskokaa huviksenne, Humu-Pekka (Homo-Pecka på svenska) edustaa kolmekymmentävuotista traditiota, jolle työnteon käsite on vallan vieras. Mieluummin naamari päällä mielenosoituksessa kuin avoimin kasvoin työpaikalla.
Nämä presidentinvaalit ovat vedenjakaja SDP:n historiassa ja kannatuksessa. Jos et ole niiden puolella, jotka pitävät kättensä ja selkälihastensa voimin hyvinvointivaltiota pystyssä Suomessa ja Välimeren maissa, olet heitä vastaan.
" Viime aikoina tutkimus on onnistunut raottamaan verhoa yhteen suurimpaan ihmisyyteen liittyvään salaisuuteen, arvoitukseen siitä, miksi me ajattelemme niin kuin me ajattelemme. Vaikuttaa siltä, että me olemme taipuvaisia näkemään maailman ympärillämme tietyllä tavalla ja että me etsimme faktoja ja todisteita pönkittämään tätä omaa maailmankuvaamme. Me näemme sitä mitä me haluamme nähdä. Tällainen tapa toimia on meille luontevaa, mutta mikään automaatio se ei ole. Silmämme voivat avautua ymmärtämään näkökulmia omien ennakkoasenteidemme ulkopuolella, joskaan se ei ole helppoa eikä tapahdu itsestään.
Nämä uudet opit ovat ensimmäisenä rantautuneet yritysmaailmaan. Monet yritykset ovat saavuttaneet runsaasti menestystä avaamalla tämän näkymättömän asennemaailman työntekijöilleen. Testaamalla on etsitty kullekin läheisin luonnekuva, ja nimeämällä nämä luonteet vaikkapa värein tai lyhyin kuvauksin on erilaisuudesta tehty näkyvää ja ymmärrettävää. Erilaiset luonteet ja tavat nähdä maailmaa täydentävät toisiaan. "
Vai vielä "viime aikoina"!
Tämä on Erich Frommin ikivanhaa hölynpölyä "synnynnäisistä persoonallisuustyypeistä":
http://fi.wikipedia.org/wiki/Erich_Fromm
Erityisesti tuota on Frommin teos "Ihmisen osa". Kyllä nauru piisasi aikanaan, ihan loppuun asti sitä ei silti tullut luettua. Maailman tyhmimpiä kirjoja sarjassaan... Ja varmaan maailman typerin ja raivostuttavin työnjohtomenetelmä.
On omaperäistä sanoa kokoomusta konservatiiviseksi ja vihreitä vapaamieliseksi sakiksi. Samaa vapaamieletöntä taantumusta kumpikin.
Kuten kaikki tiet, samoin kaikki äänet vievät Rooman, Vatikaniiniin. Vanha hajota ja hallitse strategia pyyhkäisi yli Suomen. Soini toimi Vatikaanin mustana hevosena. Se hämmensi kansalaisten tuntoja nostattamalla pinnanalaiset kapinointimielialat myös keskustan riveissä, joista useat antoivat äänensä PS:lle keväällä 2011. Se ärsytti monia!
Kun kansa saatiin jakautumaan kahtia, ”liberaalit” nuoret ”ohjattiin” saatiin vouhkaamaan "tunnepaatoksella" Haavistoa ja ”konservatiivit” ryhtyi "järkeilemään" Niinistön voiton hyväksi. Ympyrä sulkeutui! Ja Vatikaani saa äänensä. Äänestät kumpaa tahansa.
On melkein pakko äänestää. Oikeudentaju vaatii sitä. Vaikka Suomi ei hyödy mitään tästä, ellemme herää unestamme!
Vatikaani saa vapaamuurari- ja bilderbergiläisen pressan asetettua tänne. Se että kuuluuko Haavisto Sudanin vm:hin, on saman tekevää nykyisen asetelman puitteissa.
Keskusta "keskitienä" ainoa puolue joka voisi ajaa paikallisesti Suomen "Äiti Maan" asioita. Maaseutua ja esim. kotimaista ruoantuntoa, luomutuotantoa ym.. Mutta Keskustan pj. M. Kiviniemi ajoi kylmäsydämisesti puolueensa suomalaisten inhokiksi, myötäilemällä Kataisen EU-myönteistä talouspolitiikan ideaa. Kuplaa.
Vatikaani, kierrättää Amerikan Israelin kautta EU:n lobbausideaa.
Toimisiko enää M. Lutherin, temppu paljastamaan nykyisenkaltaisten EU-taivaspaikkojen anekaupat?
Miksi EU-kannatus on edelleen niiiiiiiiiin tärkeää vaikka EU:ssä työttömyys on jo nyt 16 milj.? Entä EU-rahan vakausmekanismit ja sun muut eurobondit jotka imevät mustekalan lonkeroiden tavoin pakallisella tasolla kaiken? Onko tämä kristittyjen pyhää sotaa? Eikö sodan ainoa tarkoitus olekin saada p a i k a l l i s e s t i Äiti Maan rikkaudet, luonnonvarojen lisäksi myös ihmiset ja heidän henkinen hyvinvointi?
Vatikaanin selibaattipakko, homoseksuaalisuus.. ja Paavalin lanseeraama perisynti-käsite loi epätasapainoin naisen ja miehen, tunteen ja järjen välille. Tasapainon kustannuksella. Emme voi olla yhtä ja suvaitsevaisia, sanan varsinaisessa merkityksessä, ellemme tunne omia juuriamme, sekä materiaalisella että henkisellä tasolla!
Tunnetko, Euroopan historian juuret? Sensuroimatonta uusisointia.
Katso www.verkkomedia.org
ja samalla sivustolla myös Vatikaanin historiaa Blogikirjoituksissa: Kirja: Salainen asiakirja No 1 - Harhautustaktiikka (Osa 29)
- Äidin meidän.. vapauta meidät jokapäiväisestä harhasta..! http://www.freemeditation.com/
Lisään lopuksi juuri ystävältäni tullut viesti:
”Mielestäni nykyinen Suomen tilanne johtuu linjasta: etteivät naiset oivalla, omaa mielen heikkoutta ja viha omaa isää kohtaan, vaan se peitettiin - järkevällä, dominoivalla naisella, kukaan ei uskalla olla pehmeä ja tuoda oikeaa viisaudenvoimaa vaan naisten älyllinen dominanssi lisääntyi - sen myötä "vapaa" ego, seksillä ym. muilla emootioilla miesten tuhoaminen, vapaiden miesten auktoriteetti henkinä tuhottiin väärällä byrokratialla, jossa siis jo näkyy tuo ns. Babylonin vaikutus eli seksin ja naisen voiman vallankäyttönä ja siitä syntyvä sotatilanne.(pappeuden energia)
Entäpä jos naispresidentti olisi lesbo ja mies vain "koriste" - nyt sitten homopresidentti, joka voi ajatuksiltaan olla hyvä ja ideologioiltaan, mutta jossa sama emotionaalinen pimeys jatkuu täysnegatiivisuus saa arvaamattomalla tavalla psyyken voimat valtaan.
Ja kuten todettua toisella puolella on suurpääoman- vallan ja Patriarkaaliuden ”muinaisen” energian vääristävä liitto, Niinistön kohdalla. Kun olemme koko ajan kiinnostuneita politiikasta ja muusta ulkoisesta (fb, twitterit, IPhonet, netti, ei aikaa jää kohdata omia oikeita puhtaita tunteita, kokemuksia: meitä voidaan viedä kuin ”pässiä narusta” tämä erittäin vaarallista varsinkin lapsille ja nuorille), jos sisäisiä asioita ei koskaan hoideta, niitä enää voidakaan hoitaa. En tiedä mitä tapahtuu..” P.H.
Luin kirjoitusta pitkälle miettien mahtaako kyseessä olla Valittujen Palojen parodia -- juttuhan on naiivi kuin lukiolaisen ainekirjoitus -- ja toisena vaihtoehtona alkoi mieleen hiipiä, että hra Jungner on tässä ehkä tekemässä sokolit haistattaakseen hänet de facto hyllyttäville yhteiskuntapoliittisille piireille pitkät ---
Mutta sitten alkoi pelko kylmätä jostain syvältä: onko tämä nyt kuitenkin ihan totta, ihan vakavassa mielessä laadittu, kykyjen yläpäästä väännetty skribenttiyritelmä? Onko nyt kaavittu kattilan pohjalta kaikki tiedon tähteet, levitetty esille kaikki likoon liikeneva, pantu peliin uutta minää ja miestä -- siitäkö syntyy tämä tyhjän päällä käymisen ontto tunne?
Minusta on outoa, kun joku osaa ottaa tällaiset jutut varauksetta ja tosissaan. Tätä ihmettelin monissa teini-intellektuelli Enbusken jutuissakin. Tulee ihan asiallisiksi tarkoitettuja kommentteja, joita lukemalla ei sitten kuitenkaan saa varmuutta siitä etteivätkö nekin vain jatkaisi samaa sanapöhötystä kuin leipäteksti. Lopuksi jää kaluttua luuta käteen, ja vahva tunne, ettei minusta ole tällaisten juttujen lukijaksi.
Näissä täytyy olla jotain yli minun ymmärrykseni käyvää.
Veit sanat suustani. Mutta jos olet tutustunut Himasen tunneälyteksteihin, ymmärtänet kontekstin (Eduskunta ja kansanedustajat) paremmin.
Ongelma koskee nyt lukijakuntaa, meitä: Huomaa että tämä "naiivi lukiolaisen ainekirjoitus" on yhä top endissä!!
Mutta onko homoseksuaali automaattisesti vapaamielinen, eikä konservatiivi?
Virhepäätelmä syntyy siitä, että vapaamieliset suhtautuvat myönteisemmin homoihin ja lesboihin, kuin konservatiivit. Niinpä esimerkiksi USA:ssa demokraatit säätävät paljon homojen ja lesbojen asemaa parantavia lakeja, joita konservatiivit yleensä yrittävät torpata.
Mutta varsinaisesti ihmisen kehittyminen konservatiiviseksi tai vapaamieliseksi on monisyinen prosessi, jossa vaikuttavat ehkä nämä geneettiset tekijät, mutta paljon myös vanhempien arvomaailma, ystävien ja opiskelutoverien arvot, urasuuntautuminen ja menestyminen työelämässä. Homoseksuaalisuus on vain yksi piirre ihmisen moninaisessa kokonaisuudessa, ja se ei vastoin yleisiä käsityksiä liity muihin ihmisen ominaisuuksiin.
Koska konservatiivisuus on monien tekijöiden summa, niin myös homoseksuaali voi olla melkein yhtä todennäköisesti konservatiivi kuin vapaamielinen. Liberaalien hieman myönteisempi suhtautuminen homoihin voi jonkin verran vaikuttaa homojen ja lesbojen puoluevalintaan.
Voi myös olla, että konservatiivihomot ovat vain tavallista useammin kaapissa, kuin vasemmistoliberaalit homot. Ainakin monet johtavat konservatiivipoliitkot ovat paljastuneet kaappihomoiksi kesken uraansa, tai sen jälkeen. Viimeksi näin on väitetty Rickhard Nixonista. Myös äärioikeistolaiset Pim Fortuyn ja Jörg Haider. On myös muistettavat, että monet lesboaktivistit ovat erittäin aktiivisesti toimineet vuosikymmeniä ensin pornon kriminalisoimista vaativissa järjestöissä ja myöhemmin pornon valtavirtaistumisen jälkeen seksin oston kriminalisointia ajavien järjestöjen kantavana voimana.
On siis virhepäätelmä olettaa, että jos poliitikko on homoseksuaali, niin hän on arvomaailmaltaan vapaamielinen. Seksuaalinen suuntautuminen ei vaikuta vapaamielisyys-konservatiivisuus ulottuvuuteen, joten ennen Haaviston äänestämistä tai äänestämättä jättämistä tulee ottaa selvää miten hän todella sijoittuu vapaamielisyys-konservatiivisuus-asteikolla hänen omia lausuntojaan tutkimalla.
Me emme tarvitse Niinistöä tai Haavistoa. Me emme tarvitse Niinistöä ja Haavistoa. Me tarvitsemme Niinistön, Haaviston, Väyrysen, Soinin ja kaikki ne muutkin.
... kaikki ne muutkin : Juho Eerola, Jussi Halla-Aho, Olli Immonen, Teemu Lahtinen, Maria Lohela, Heikki Luoto, Heta Lähteenaro, Johannes Nieminen, Vesa-Matti Saarakkala, Pasi Salonen, Riikka Slunga-Poutsalo ja Freddy Van Wonterghem ... IKL:n lähetystö Ranskassa. Mukana Matti Järviharu, Matti Repo ja Teemu Lahtinen. Ranskassa on kevät pidemmällä kuin Suomessa - pääsiäisen jälkeen on ilmojen suhteen parasta aiotko lähteä taas ?http://video.google.com/videoplay?docid=-8868160644627796805#
Pistän lusikkani tähän. Akateemiseen autuuteen. Vain minä olen lukenut nämä kirjat ja minä olen näin ollen viisas. Uskon tällä kertaa Jungerin olleen vilpitön kertoessaan pohjia siihen kumpi onpi vai onko sittenkään. Tulee mieleen tarina EU henkisten toiminnasta. Kaikki,joku,kuka tahansa ja ei kukaan. Oli työ. Kaikki olivat varmoja, että joku teksi sen. Kuka tahansa olisi voinut tehdä sen, mutta kukaan ei tehnyt. Joku vihastui, koska se oli kaikkien tehtävä. Jokainen ajatteli, että kuka tahansa tekee sen, mutta kukaan ei tajunnut, että kukaan ei tekisi sitä. Näin kökköä.
Herää kysymys; kun meillä on näin fiksua poliittista ajattelijaa niin miksi asiat käytännössä ovat päin helvettiä? Viite/ ministerien viimeaikaiset ideat ! En aio synnyttää, ihan vaan tiedoksi. Ja laskutan kyllä kuluni mitä ajan.
En kyllä saanut tällä enempää päätäni keitettyä. Joten avoimeksi jäi monelta osin tämä juttu. Sen verta käsitän häntää nostetun, ettei tarkoitus jäänyt epäselväksi. Se oli sitä ihteään tiivistettynä, kuin Junttilan seinän tavara. Avoauto olisi täynnä heitettyä paskaa noilla jutuilla normaalisuomen alueella.
Jungnerille noin yleensä: Puolue joka sallii ja ministerinsä johdolla vähentää koulutuksesta huonoina aikoina määrärahoja, joutaakin kadota olemattomiin. Puolue ei elä ikuisesti hyvillä Tannerinaikaisilla saavutuksilla.
Koulutus ja tutkimus kaikilla tasoilla on hyvän tulevaisuuden edellytys.
(en ole opettaja)
Kiitokset Mikaelille mukavasti soljuvasta setistä ymmärtämään ihmisyyden ytimiä.
"Silmämme voivat avautua ymmärtämään näkökulmia omien ennakkoasenteidemme ulkopuolella, joskaan se ei ole helppoa eikä tapahdu itsestään."
Yritän kumminkin avoimesti avata uusia näkökulmia Sinun ja edustamasi puolueapparaatin suuntaan.
Miten toimien pitäisi elämän arvot rakentaa uusiksi, kun tajuaa viimeinkin, että ne henkilöt ja organisaatiot, joidenka piti olla luotettuna hoitamassa asioitasi; ovatkin jostain syystä vastapuolen täydellisessä ohjauksessa?
Avoin kirje eduskunnan perustuslakivaliokunnalle 2011
http://suomi2017.wordpress.com/2011/09/29/avoin-kirje-eduskunnan-perustu...
Posted on syyskuu 29, 2011
"Perustuslaki toimii oikeusasioiden perusoppien mukaan yhteiskuntamme toiminnan peruskalliona.
Kuitenkin perustuslakia rikotaan Suomessa jatkuvasti. Systemaattisesti. Vakaan ja tarkan harkinnan siivittämänä. Laillisuusvalvojammekin ovat ulkoistetut pitkäkestoisten laittomuuksien suojelijoiksi."
Vai onko perustuslaista olemassa kaksi erilaista painosta? Virallinen ja todellinen.
"Vaikuttaa siltä, että me olemme taipuvaisia näkemään maailman ympärillämme tietyllä tavalla ja että me etsimme faktoja ja todisteita pönkittämään tätä omaa maailmankuvaamme."
Tuliko mieleen, että itse onnistuit löytämään omaa maailmankuvaasi tukevan "faktan"?
Johtuuko mantelitumakkeesta myös sokea usko Niinistöön pelastavana sankarina?
"Tätä suomalaista ihmettä haluan olla tukemassa ja vahvistamassa kaiken kykyni mukaan. Suomi on maa, jossa ihmeitä tapahtuu varsinkin silloin, kun ajat ovat vaikeita. Ystävät, nyt on aika tehdä tuo Suomen ihme taas kerran todeksi."
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id...
Niinistön puheesta paistaa se, että hän uskoo itsekin jonkinlaiseen omaan sankarikuvaansa, että hän on 'pelastamassa Suomea'. Hän ei sano sitä aivan suoraan, mutta vaikutelma jää. Mietin, mitä psykologit sanoisivat tällaisesta "myytin pauloihin jäämisestä"? On kyse jostain narsistisesta häiriöstä. George W. Bushilla oli samankaltaista oirehdintaa. Myytin kautta hän luo myös omaa kuvaansa kansakunnan armollisena pelastajana, jonkinlaisena vara-Jeesuksena, vaikka on itse muka ateisti. Hän näköjään suo itselleen pelastajan aseman, eli hyppää hierarkiassa aika korkealle.
"Ajatelkaapa: "Olen saavuttanut tavoitteeni" tai "täytin tehtäväni", eivätkö ne kuulostakin illalla hyviltä, kun ne voi itselleen sanoa!" - Niinpä: Nyt se on täytetty.
"On oltava oikeudentuntoinen, herkkä tuntemaan oikean ja väärän." Jokaisella on omanlaisensa tunto oikeasta ja väärästä. Minusta Saulin asenne suurpääomaan ja sen vastuu-vapauteen on väärä, kun hän jättää köyhyyden suurpääoman itse ratkaistavaksi. Aivan kuin sanoisi rikollisille, että päätä itse, menetkö vankilaan vai et.
Sehän ei riitä, että jätetään köyhien asia vain rikkaiden omantunnon asiaksi. Ja tämä oli Niinistön linjaus asiassa. Hän näyttää esimerkkiä. Kuka tahansa voi kerran lahjoittaa jotain, mutta ei se mitään ratkaise. Helpottaa hetken.
Paavo Lipponen oli kuulemma sanonut, että ajatus on aivan naivi.
http://pajari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/96285-niinist%C3%B6-ja-haavisto-a...
Saulille on tärkeää hänen oma egonsa ja se, miltä se näyttää. Hän mittaa omaa arvoaan yhteiskunnallisen asemansa kautta. Tämä kaikki kuvaa jotain keskenjäänyttä psykologista prosessia.
Jättäisi viisaammalle Haavistolle presidentin tehtävät, koska Haavisto ei ole pelkästään oman egonsa asialla, vaan hän on ajamassa tärkeitä asioita. Niinistö teeskentelee nöyrää, mutta Haavisto on normaalin ihmisen tavoin nöyrä, muttei mikään lattiamatto.
Valitan, mutta en jaksa Niinistön puheen luettuani uskoa hänen pyytettömyyteensä ja epätaktikointiinsa jne. Haluan aidosti hyvän ihmisen presidentiksi: Haavisto.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 85 kommenttia